Heräsin tänään puoli tuntia ennen herätyskelloani. Aurinko maalaili ensimmäisiä kuvioitani asuntoni seiniin, ja olo oli mahdottoman levännyt ja virkeä. Olin unohtanut laittaa tukkani kiinni ennen nukkumaanmenoa, ja aamulla tulikin sitten hymähdettyä takkutukkaiselle peilikuvalleni. Vaikka rakas kahvinkeittimeni päätti sanoa itsensä tänään irti (ja valutti vedet pitkin keittiön pöytää ja lattiaa), en osannut kuin hymyillä. Tuijottelin ikkunasta leikkipuistoon, joka vielä odotteli lapsia leikkimään. Taivas oli pilvetön ja auringon lämpö puski ikkunan lävitse iholleni.
Siivottuani vedet keittiöstä, keitin kahvit pressopannulla (pelastukseni!), ja katselin sen jälkeen tapani mukaan edellisen illan Iholla jakson katsomon kautta. Olo oli haikea, kun tajusin, että se oli toisen tuotantokauden viimeinen jakso. Tykästyin suuresti sarjaan jo heti nähdessäni ensimmäisen kauden ensimmäisen jakson. Apua, mitä mä nyt katson aamukahvia juodessa?
Maaliskuu on puolivälissä, ja se tarkoittaa sitä, että synttäreihini on jälleen hieman yli kaksi viikkoa. Kuinka nopeasti aika meneekään? Nykyisin joudun todenteolla miettimään, että paljonkohan sitä nyt tulee mittariin. 24v kuulostaa jotenkin omituisen kaukaiselta. Taisin lakata laskemasta vuosia siinä 20 vuoden paikkeilla.. Numeroitahan ne vain ovat! Mutta huh, olipa vuoteni 23-vuotiaana muuten melkoinen! Enpä olisi uskonut 22-vuotiaana, että elämässäni voisi tapahtua noinkin paljon vuoden päästä. Mitähän kaikkea vuoteni 24-vuotiaana tuokaan tullessaan? Minä jään innolla odottamaan!
Ihanaa viikonloppua!
♡: Emmi
Niin ihana postaus jotenkin <3
VastaaPoista