tiistai 6. elokuuta 2013

Paratiisisaari nimeltä Ulko-Tammio



Olin viikonlopun paikassa, jossa olen käynyt vaahtosammuttimen kokoisesta asti. Saaressa, jonne on rannasta lähemmäs 3:n tunnin ajomatka, ja josta näkee Venäjän rajalle asti.



Papan tekemä paatti on jo monia vuosikymmeniä nähnyt, ja monet myrskyt kuin peilityynetkin kokenut. Se on nähnyt meidän vaiheet, lapsuudesta aikuisuuteen. Tämän mahdottoman rakkaan kelluvan kesämökkimme pappa halusi aikoinaan nimetä minun mukaani. Mikä kunnia!



Näitä maisemia olen useasti katsellut, ja omiin ajatuksiini uppoutunut. Kaukana kaupungin meluista, keskellä väreilevien aaltojen. Saarella, jota ympäröi kilometritolkulla ihon sileä kallio, ja jonka säröiset yksityiskohdat muistuttavat sodasta. 



Kallioiden yllä näkyy vanhoja tykkejä, ja niitä katsellessani uppoudun aina hetkeksi miettimään, millaista se sota mahtoikaan aikoinaan olla. Noin kauniissa paikassa!



Aika on pysähtynyt. Olen unohtanut mikä päivä on, tai paljonko kello on. Olen sulkenut kännykän, enkä edes kaipaa Internettiä. Mieli tuntuu puhdistuvan kelluessani meressä, vihreiden levämattojen kutitellessa ihoani. Pinnan alla on paljon mysteerejä tutkittavana, ja pieniä kaloja uiskentelee ympärillä leväisten kivien. Aallot vyöryvät rantaan, ja kallio jalkapohjieni alla polttaa.


Jatkan matkaani tornille. Askeleeni ovat keveitä, ja vanhat laudat jalkojeni alla vienosti narahtelevat. Nojailen kaiteeseen, ja katselen jokaiseen ilmansuuntaan. Merta on joka puolella, äärettömästi. Olen unohtanut miltä stressi tai kiire tuntuu.

Tuntuu kevyeltä!





Aamuisin noustiin aikaisin, miehet hakivat verkkoja ja me keittelimme äidin kanssa aamukahvit. Tuon saman pöydän ääreen, olemme jo monien vuosien saatossa kokoontuneet. Siinä on jo omanlaisensa tunnelma, kun juo aamukahvia hiljaa keinuvassa veneessä, ja katselee aamuauringon värjäämiä mäntyjä.

Minä niin rakastan tätä paikkaa!
Se on kuin toinen kotini. (Ja tulee aina olemaan.)



Kansallispuisto, tuo rakas saaremme Ulko-Tammio, tulen taas ensi kesänä,
vuotta vanhempana, ja taas uusia asioita kokeneempana! 


♡: Emmi