torstai 25. lokakuuta 2018


Ja niin kesä syksyyn taittui, ja toi tullessaan jälleen lyhyessä ajassa niin paljon uutta, että vieläkin hieman sulattelen tapahtuneita. Muistan kuinka iltaa paria ennen paluuta koulumaailmaan ajattelin paniikissa, etten tule selviämään tulevasta 10 viikon harjoitteluista. Päässäni pyöri monenlaisia ajatuksia: Pelkoa, ahdistusta ja tunnetta siitä, etten varmastikaan osaa mitään.

Ensimmäiset 5 viikkoa harjoittelua oli psykiatrisella osastolla, ja toiset 5 viikkoa sisätautien osastolla. (Tällä kertaa haluan kuitenkin kertoa vain ensimmäisestä.) Muistan kuinka olin ennen harjoittelua ajatellut, ettei psykiatria ole todellakaan minun juttuni. Vaikka mielenterveydelliset asiat kiinnostivat todella paljon, olivat ajatukseni psykiatrisesta sairaalasta ja potilaista kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna todella vääränlaisia. Ajattelin, että se olisi varmasti se paikka, jossa paniikissa kävelisin pitkin seiniä, enkä uskaltaisi ottaa kontaktia potilaisiin. Elämä päätti kuitenkin yllättää minut positiivisesti! Vahvimpia puoliani ovat aina olleet rauhallisuus, empaattisuus ja taito kuunnella, ja kerrankin tunsin olevani oikeassa paikassa ja aidosti hyvä siinä mitä teen!

Viikot opettivat minulle niin paljon sekä elämästä että minusta itsestänikin. Huomasin, kuinka epämukavuusalue hiljalleen muuntui mukavuusalueeksi, ja kuinka epävarmuus hälveni jättäen tilalle varmuuden.

Jokainen elämämme varrelle sattunut ihminen on jollakin tapaa meille merkityksellinen, ja se on jotenkin ihanan lohdullisesti ajateltu. Joskus ihmisten merkitys omaan elämään selviää heti, mutta joskus se voi viedä vähän enemmän aikaa. Oli äärettömän hienoa tuntea olleensa itse jollekin se merkityksellinen tyyppi siinä hetkessä. Kannan mukanani varmasti vielä pitkään niitä sanoja, joita sain viimeisenä päivänä kuulla. (Onneksi kirjoitin ne itselleni ylös, jotta voin palata niihin jos/kun tulee epäilyksiä omasta osaamisesta.)

Harjoittelun jälkeen pohdin muutenkin paljon omaa elämääni, ja sen varrelle sattuneita ihmisiä ja tapahtumia, ja niiden merkityksiä. Tuntuu, että kaikesta alun pelosta ja ahdistuksesta huolimatta tämä harjoittelu oli juuri se juttu, mikä minun elämässäni piti juuri nyt tapahtua! Onneksi monen viikon harjoittelujen päätteksi oli viikon mittainen syysloma, jonka aikana on ehtinyt hyvin purkaa ajatuksiaan, ja ladata akkunsa valmiiksi jälleen opiskelua varten.



Mitä teidän syksyyn kuuluu?

keskiviikko 8. elokuuta 2018


Tänä kesänä olen jälleen muistanut, miltä tuntuu, kun olo on keveä ja onnellinen. Vaikka kesääni on mahtunut töitä ja muutamia huonompiakin päiviä, olen tänä vuonna (pitkästä aikaa) osannut rentoutua jotenkin ihan eri tavalla kuin aiempina vuosina. Olen ottanut kaiken irti aurinkoisista vapaapäivistä, suunnannut rantaan, ja loikoillut omissa ajatuksissani ja pulahtanut välillä järven syleilyyn. Tuntuu, että olen muutenkin saanut vihdoinkin karisteltua harteiltani parin vuoden takaisen romahduksen viimeisetkin tomut, ja löytänyt itsestäni jälleen sen tutun naisen, joka joskus olin. (Ehkäpä voisinkin joku kerta kirjoittaa omasta toipumisprosessistani?)

Kesään mahtui matkustamista, parit juhlat, mökkeilyä ja monen monta mukavaa puistossa ja rannalla loikoilua. Olen syönyt hirmuisesti jäätelöä, onnistunut hankkimaan rusketusraidat ja uinut varmasti enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä! Olen myös tänä vuonna tullut muutaman askeleen verran varmemmaksi omassa kropassa. Olen nimittäin aiemmin hieman kaihtanut uimarantoja, mutta tänä vuonna olen jotenkin oivaltanut, ettei arvissa, muhkuroissa eikä muissakaan "ylimääräisissä asioissa" ole mitään hävettävää. Me kaikki ollaan omanlaisia, ja ihania juuri sellaisina!


Kesä ei suinkaan vielä ole ohi, mutta ajatukset alkavat jo varovaisesti suuntautua kohti hiljalleen hiipivää syksyä. Työharjoittelun alku lähestyy juosten, samoin viimeinen työpäivä nykyisessä työpaikassa. Sitä ennen kuitenkin vielä muutama keveä kesäpäivä, ja akut täyteen talvea varten!


Mikä teki sinun kesästä ihanan?

perjantai 15. kesäkuuta 2018


Kevät oli opiskelujen suhteen aika rankka, ja viimeisen tentin jälkeen tuntuikin, ettei minusta enää enempää saisi puristettua. Olo oli kuitenkin kaiken sen työn jälkeen todella onnellinen ja tyytyväinen. Hyvä minä!


Töihin palaaminen tuntui aluksi vaikealta vuoden tauon jälkeen, mutta ensimmäisen päivän jälkeen jo tuntui kuin ei olisi ollut poissa päivääkään. Tietyt asiat taitavatkin olla kuin pyörällä ajo! Kesä ei onneksi mene pelkästään töitä tehdessä, sillä kesääni mahtuu myös yli kahden viikon kesäloma! Varhain sunnuntaiaamuna suuntasimmekin matkalaukkujemme kanssa linja-autoasemalle, josta matka jatkui Helsinkiin, sieltä Tallinnaan ja sieltä edelleen Pärnuuhun. Viiden päivän reissu Pärnussa oli kyllä niin paikallaan! Oli ihanaa kävellä suloisilla pikkukujilla ja ihailla persoonallisia yksityiskohtia. Hiekkaranta, meri ja taivaalla kirkuvat pääskyset - kaikki niin kohdillaan!







Keskiviikkona palasin hotellimme kylpylästä takaisin huoneeseen, ja puhelimeen oli kilahtanut sähköposti: "Onneksi olkoon! Sinut on hyväksytty opiskelijaksi.." Viestiä lukiessa kädet alkoivat täristä, ja hymy levisi kasvoilleni. Tunsin mahdottoman suurta helpotusta. Vihdoinkin oli minun vuoroni! Vieläkin hieman vaikeaa uskoa, että minusta todella tulee syksyllä virallisesti opiskelija! Tuntuu, että loputkin palaset loksahtelevat vihdoinkin oikeille paikoilleen, ja tulevaisuudessa todellakin häämöttää uusi ammatti!


Elämä siis jälleen opetti minulle, ettei periksi tule antaa vaikka vastoinkäymisiä tulisikin. Kova työ nimittäin palkitaan aina, vaikka joskus sitä työtä voi joutua tekemään vähän enemmän kuin olisi tarpeen. Tuntuu, että elämässä olisi nyt alkamassa uusi elämänvaihe, vaikka tavallaanhan se on jo alkanut viime syksynä. Mutta onhan tämä nyt niin paljon virallisempaa kulkea nimikkeellä opiskelija, kuin selitellä olevansa polkuopiskelija avoimessa ammattikorkeakoulussa! Ihan mahtavaa!

Muistakaa luottaa unelmiinne, ja taistelkaa niiden puolesta kaikin voimin!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Ihan alkuun haluan kiittää kommenteista edelliseen merkintään! Mukavaa kuulla, että siellä ruudun toisella puolella on kaikesta huolimatta vielä lukijoita. Koulu (ja parhaillaan oleva harjoittelu) on totta tosiaan pitänyt minut todella kiireisenä, ja blogi on valitettavasti kuulunut niihin asioihin, joista olen ensimmäisenä karsinut.

Mitä pidempi tauko edelliseen merkintään on, sitä vaikeammalta aloittaminen aina jostakin syystä tuntuu. Päätin ottaa tähän merkintään "3 asiaa"- kysymykset, joiden avulla tämä aloittaminen tuntuu edes hippusen helpommalta.

3 asiaa, joista pidän… (voi, näitä on niin paljon!)
- Aamut, jolloin ei ole kiire mihinkään. 
- Rakkaan ihmisen halaus.
- Inspiroitunut olotila. (Se sellainen ihana, jolloin tuntee itsensä samaan aikaan niin kepeäksi, ja vahvaksi!)

3 asiaa, joista en pidä…
- Aikaiset herätykset ihan liian lyhyiden yöunien päätteeksi.
- Sovituista asioista luistaminen, luottamuksen pettäminen.
- Vain omaa napaansa tuijottavista ihmisistä.


3 asiaa, jotka osaan…
- Olen hyvä tarkkailemaan maailmaa.
- To do -listat
- Osaan myös tehdä aikas hyviä juustokakkuja!

3 asiaa, joita en osaa…
- Esiintyminen / Huomion keskipisteenä oleminen.
- Olla stressaamatta uusia tilanteita.
- Laittaa hiuksiani nätisti / Tehdä kivoja kampauksia.



3 asiaa, jotka haluaisin osata…
- Stressata vähemmän.
- Olla itselleni lempeämpi.
- Olla vähemmän akward.

3 asiaa, joista stressaan…
(Tähän voisi kai sanoa, että: "Paljon, ja kaikkea!")
- Kiirettä + liian suurta työmäärää.
- Yleisesti ottaen stressaan kaikkia uusia juttuja, esim. bussimatkaa, jos en ole koskaan kyseisellä linjalla kulkenut.
- Stressaan myös ennakkoon kaikkia naurettavia asioita. (Luon mm. päässäni hölmöjä kauhuskenaarioita eri asioista, esim. siitä, mitä kaikkea kamalaa voisikaan yhdellä hammaslääkärikäynnillä käydä..)

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…
- Aikatauluttomuus
- Läheisten seura
- "Minä aika" (eli oma puuhastelu, oli se sitten esim. kirjoittaminen, käsityöt tai netflix.)


3 asiaa, joista puhun usein…
- Sää (Hyvällä kelillä jaksan toistella auringonpaisteen ihanuutta useaankin otteeseen..)
- Ruoka 
- Omat fiilikset, miltä musta tuntuu jne.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…
- Kotihousut/yökkärin.
- Mitä tahansa, missä tunnen oloni mukavaksi ja hyväksi.
- Aurinkolasit!

3 asiaa, joita en pue päälleni…
- Lyhyet hameet.
- Suuri kaula-aukkoiset vaatteet.
- Mitään pinkkiä.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…
- Ystäviä
- Lisää huonekasveja ja täydellisen keltaiset koristetyynyt!
- Paljon lisää opintopisteitä!



3 asiaa, joista unelmoin…
- Valmistumisesta.
- Onnellisuudesta, niin omasta kuin muidenkin.
- Tulevaisuudesta

3 asiaa, joita pelkään…
- Sitä, että läheisille käy jotain.
- Sitä, että kadotan itseni (tai järkeni).
- Menettämistä/irti päästämistä.

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…
- Toivon suoriutuvani hyvin nykyisestä harjoittelustani, ja saavani mielenkiintoiset harjoittelupaikat myös loppuvuodelle!
- Toivon saavani nämä ensimmäisen vuoden opinnot kunnialla päätökseen, ja jatkaa varmempana kohti tulevia!
- Toivon kesälle kaikkia kivoja retkiä!

lauantai 16. joulukuuta 2017



Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu, mitä kaikkea syksy ja loppuvuosi tulisikaan tuomaan tullessaan, en olisi varmasti osannut uskoa sanaakaan. Vuoden 2017 viimeisiä päiviä viedään, ja olo on tämän kaiken myllerryksen jäljiltä todella kiitollinen! Ensimmäinen lukukausi on nyt suoritettuna, ja vihdoinkin tuntuu, että elämä on oikeilla raiteillaan. Unelmat, joiden perään pitkään hamuilin, tuntuvat olevan nyt tässä, aivan minun edessäni.


(Olen kuitenkin useasti kuluneen vuoden aikana miettinyt tätä blogia, ja sen tulevaisuutta. Päivitystahtini on hidastunut todella paljon vuosien varrella, ja usein mietinkin, että lukeeko näitä höpinöitäni enää kukaan? Kirjoittaminen on rakas harrastus, mutta ajoittain on vaikeaa pukea kaikkia näitä ajatuksia sanoiksi täällä blogin puolella.)