torstai 2. helmikuuta 2017

Tammikuu


Hei pitkästä aikaa!

Tammikuu oli kokonaisuudessaan tänä vuonna mahdottoman kiva kuukausi! Olo on ollut tarmokas, innostunut ja inspiroitunut. Vuoden 2016 viimeinen ilta meni osittain töissä, mutta onneksi aikaa jäi myös illanistujaisille. Vuoden vaihtumista ihailtiin keskustassa raketteja katsellen. Tuntui mahdottoman hyvältä sanoa vihdoinkin hyvästit vuodelle 2016, ja toivottaa tervetulleeksi vuosi 2017.

Alkuvuodesta tein Helsinkireissun ystävien luokse. Järjestimme pyjamabileet, johon kuului tietysti söpöt pyjamat ja pöydällinen herkkuja! Aamulla nautiskeltiin hitaasta aamusta lattialla tyynyillä istuen, kahvia juoden ja keskustellen. 

Tammikuuhun mahtui myös useita ihania aurinkoisia päiviä, joilloin rakkaat kahvilat houkuttelivat luokseen. Lintujen laulu on myös muistutellut hiljalleen lähestyvästä keväästä, mikä on tietysti saanut minuun entistä enemmän energiaa.

Yksi tämän kuun kohokohdista oli ehdottomasti se, kun ystävä pyysi minua keväällä syntyvän lapsensa kummiksi. Tämä pienokainen on ensimmäinen kummilapseni, ja olen ihan mahdottoman otettu tästä koko asiasta! Sain tässä kuussa uutisia myös työrintamalleni: Edessä on pieni (mutta niin tervetullut) muutos keväällä / alkukesästä; siirryn nimittäin firman sisällä toiselle pisteelle.

Tammikuu oli myös inspiroiva. Innostuimme laittamaan kotia, jolloin vanha sohva lähti uuteen kotiin, ja tilalle tuli uusi ja tilavampi yksilö. (Olo oli hieman nostalginen, sillä olihan vanha sohva kulkenut mukanani jo ensimmäisestä vuokrayksiöstäni asti!)
Tammikuuhun mahtui myös kivoja kokemuksia. Spontaanin kotikotireissun kruunasi luistelu Kuusaanlammen retkiluisteluradalla. Muistelimme äidin kanssa, että kummallakin taitaa olla viime kerrasta yli 10 vuotta! Luistelu on kuitenkin onneksi kuin pyörällä ajoa; sen kun kerran oppii, sen osaa aina. Toki ensimmäiset "askeleet" olivat hieman huteria ja hakevia, mutta pian huomasinkin jo luottavani jäällä liukuviin luistimiini. Mukavan päivän päätimme vielä elokuvissa La La Landin seurassa! (Äidillä oli tovi päässyt vierähtämään viime elokuvakäynnistä, joten pitihän tämä vääryys korjata!)



Miten teidän tammikuu on mennyt?

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

On tullut jälleen aika kahlata kulunut vuosi läpi, ja tiivistää se yhdeksi paketiksi. Vuosi sitten kirjoitin kuluneen vuoden olleen melko raskas ja uupumuksen täyteinen. Lisäksi olin todella hukassa kaiken suhteen. Toivoin vuodelta 2016 erilaisia tuulia, mutta valitettavasti nämä vuoden 2015 jälkimainingit näkyivät vielä pitkälle tämän vuoden puolelle. 


Vuoden alussa olin täynnä virtaa, koska olin päättänyt, että tänä vuonna kaikki muuttuu, ja pääsen vihdoinkin opiskelemaan. Pänttäsin noin 3 kuukautta todella ahkerasti, mutta kevään tulokset pamahtivat ilkeästi päin kasvoja: Ei opiskelupaikkaa. Kesän taistelin jaksamiseni kanssa. Oli paljon onnellisia päiviä, mutta sitten myös niitä hetkiä, kun tuntui, että maa jalkojen alta vain hiljalleen mureni. Lopulta jaksamiseni kanssa tuli seinä vastaan. Sain vihdoinkin ylikierroksilla käyneen itseni pysähtymään kunnolla, ja alkoi tämä vieläkin kesken oleva paranemisen taival. (Marraskuussa kirjoitin aiheeseen liittyen.) Kesästä alkaen olen panostanut itseeni ja se on tuonut minuun jo hyviä muutoksen merkkejä. Lisäksi olen tässä viime aikoina tuntenut myös miellyttävää luottamusta ensi vuodesta. Nyt kun on käynyt ns. pohjalla, tietää kuinka sitä kaikkea pystyy välttämään, ja mihin nyt on tärkeintä panostaa. 

Vuoden 2016 parhaimmat jutut koostuivat mm: Hetkistä ystävien seurassa, keskustelutuokioista, äärettömän hyvistä neuvoista ja tuesta, kesän puistohengailuista, kesän merireissusta, äidille järjestämästämme synttäriyllätyksestä, koruharrastuksestani, uudesta ihanasta kodista, valokuvausreissuista, villatakkileiri III, ystävän kertomasta ihanasta uutisesta. 

Vuoden 2016 luetuin teksti: "Erityisherkkyydestä"



Toivottavasti teillä oli parempi vuosi kuin minulla! 
Millaisia huippuhetkiä teidän vuoteen mahtui?

tiistai 22. marraskuuta 2016

Sade ropisee ikkunoihin, tuuli piiskaa mustia alastomia puita ja kaduilla vaeltaa ihmisiä pipoihin ja kaulahuiveihinsa piiloutuneina. Katseet kulkevat asfaltin tasossa, kuten myös ajatuksetkin. On marraskuu, ja maailma tuntuu todella ankealta. 

Saapunut pimeys voi olla monelle surullinen "loukku", jos ei osaa löytää siitä kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita se tullessaan tarjoaa. Siksi haluan jälleen jakaa teille pari hyvää vinkkiä tämän ankeuden karkoittamiseen:

♥ Käännä ankea pimeys kauneudeksi: Ripusta ihania jouluvaloja ja polttele kynttilöitä!
♥ Ulkoile. (Lähde vaikka iltasella ihailemaan keskustan jouluvaloja!)
Anna itsellesi aikaa levätä. (Netflix on pullollaan hyvä sarjoja ja leffoja!)
Hemmottele itseäsi! (Piristä itseäsi esim. kampaamokäynnillä? Tai hierojalla? Osta ihana uusi suihkusaippua, tai tee vaikkapa kasvonaamio keittiöstä löytyvillä aineksilla?)


Harrastukset (Tee jotain sellaista mistä pidät, ja mistä tunnet saavasi energiaa arkeen. Oli se sitten hikijumppaa, tai rauhallista villasukkien neulontaa hyvää sarjaa katsellessa.)
Piristä itseäsi väreillä. 
♥ Askartele! (Pinterest on pullollaan toinen toistaan ihanampia ideoita!)
♥ Syö hyvin. (Tähän aikaan vuodesta tekee mieli aina enemmän herkkuja, mutta pidemmän päälle niiden mutustaminen ei tee hyvää mielelle, eikä keholle. Herkut silloin tällöin ovat kuitenkin erittäin suotavia!)
♥ Silittele, pusuttele, rapsuttele ja halaile. (Oli kyseessä sitten rakas lemmikki tai kumppani!)
♥ Yritä ylläpitää jonkinlaista vuorokausirytmiä.  Kun vuorokauden ympäri tuntuu olevan pimeää, voi keholla olla vaikeus ymmärtää milloin pitäisi nukkua ja milloin ei. Ympäröi siis itsesi päivisin valolla, ja vetäydy illalla hämärään. (Melatoniinista on myös apua!)
♥ Vietä aikaa ystävien kanssa.


♥ Käy kahviloissa, kirpputoreilla, elokuvissa, teatterissa ja museoissa. 
♥ Järjestä illanistujaiset kaveriporukalla! (Miten olisi esim. lautapeli-ilta, joulukorttipaja tai vaikkapa leffamaratooni?)
♥ Pidä koti siistinä! (Töistä on ihanaa palata, kun kotona ei ole odottamassa toinen "työmaa".)
♥ Lämpimien juomien aika on nyt! Nautiskele siis kaakaota, teetä, glögiä yms! (ps. lisää kahviisi kardemummaa, kanelia tai vaniljasokeria, ja nauti!)
♥ Tuo iloa muiden päiviin. (Ja näin saat sitä myös itsekin! Hymyile ja tervehdi sitä naapurin mummua, toivota lähikaupan myyjälle hyvää työpäivää tai yllätä ystävä vaikkapa ihastuttavalla postikortilla!)
♥ Kuuntele musiikkia! (Millaisia biisejä olisi "ankeuden karkoittaja" -soittolistallasi?) 


♥ Innostu lumesta kuin lapsi! (Kuka sanoi, ettei aikuisena voisi muka laskea pulkkamäkeä tai rakentaa lumesta linnoja ja hahmoja?)
♥ Yritä ankeudesta huolimatta pitää ajatukset positiivisina. Pidä vaikka listaa päivittäin asioista, joista olit tänään onnellinen.
♥ Katso youtubesta hölmöjä eläinvideoita. 
♥ Leivo ja kokkaa!
♥ Lue ja/tai kirjoita.
♥ Selaile kuvia kuluneelta vuodelta, ja palaa muistoissasi esim. niihin ihaniin päättymättömiin kesäiltoihin ystävien kanssa. (Kurkista myös mahdollista to do -listaa vuodelle 2016, onko vielä monia asioita tekemättä?)


Millaisia asioita itse lisäisit listalle?

perjantai 11. marraskuuta 2016

Mistä kaikkialta minut löytää?

 .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . 


Facebook

Blogin omat facebook -sivut löytyvät täältä. Näille sivuille ilmoitan aina uusista postauksista, ja muista tärkeistä blogiin liittyvistä asioista. (Saa käydä tykkäilemässä, hihi!)


 .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .



Instagram

Instagramia päivitän näistä kaikista ehdottomasti eniten. Täältä pääsee siis helposti seurailemaan kuulumisiani, kun blogin puolella on hiljaisempaa. Tilini on ainakin toistaiseksi julkinen.


 .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . 



Pinterest

Pinterest on sellainen paikka, että saatan unohtua sinne vahingossa tunneiksi! Minusta on niin ihanaa selailla kauniita kuvia, ja kerätä inspiraatiota ja ideoita. Minulla on siellä tällä hetkellä yli 30 taulua, ja yhteensä yli 2000 kuvaa. (Hups!) On kauniita valokuvia, ihania vaatteita, kuvia kauniista kodeista, erilaisia diy-projekteja, ihania printtejä, tsemppisanoja.. jne.

(Linkkailkaa minulle tunnuksianne, seurailisin nimittäin mieluusti myös teidän löytöjänne!)


 .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . 

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

"Peilistä tuijotti nainen, jota en enää tunnistanut."

Olen todella pitkään (ja pelonsekaisin tuntein) miettinyt tämän postauksen julkaisua, koska se on niin henkilökohtainen. Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että miksipä ei, olenhan vastaavia joskus aiemminkin kirjoitellut! Päässäni on kuitenkin jo pidemmän aikaa pyörinyt näitä erilaisia, ei niin mukavia ajatuksia, ja ne ovat vaikuttaneet muun elämän lisäksi myös tietysti blogiinkin hiljaisuuden muodossa. Nyt kuitenkin tuntuu oikealta valaista teillekin näitä mieleni koukeroita!

Lähdetään vaikka nyt siitä liikkeelle, että olen työssä, joka osaa olla fyysisesti kuin henkisestikin todella raskasta. (Tärkeänä taustatietona mainittakoon vielä se, että olen luonteeltani todella täsmällinen ja tunnollinen, ja osaan olla itselleni välillä todella ankara, mitä tulee esim. työpanokseeni.) Olen kärsinyt pitkään stressistä, ja lisäksi nyt myös kehoni on alkanut näyttämään hajoilemisen merkkejä. (Tällä hetkellä käyn fysioterapiassa.) On kipuja, on stressiä ja on huonosti nukuttuja öitä. Ja kun tätä on jatkunut monta kuukautta putkeen, voi kuka tahansa kuvitella, ettei siitä voi seurata mitään kovin hyvää. Yhtäkkiä huomaa, ettei ole nähnyt ystäviä hetkeen, eikä toisaalta ole oikein energiakaan. Sairaslomallekaan ei halua jäädä, ettei olisi muille vaivaksi. Noidankehä on valmis! Keväällä ajattelin, että josko sitä lähtisi opiskelemaan, jotta pääsisin aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Ja no, pääsykokeet menivät mönkään, en päässyt opiskelemaan. Se taisi olla ns. viimeinen tikki tämän kaiken jälkeen. Vaikka pitkään jaksoinkin esittää, että kyllä kaikki on hyvin, ja että kyllä kaikki vielä järjestyy, tiesin sisimmässäni, etten todellakaan voinut hyvin. Olin turhautunut, väsynyt, yksinäinen ja alakuloinen. Peilistä tuijotti nainen, jota en enää tunnistanut. Tajusin, että nyt on asioiden muututtava!

Tänä kesänä vihdoinkin uskalsin myöntää ongelmani ensimmäistä kertaa ääneen myös ystävilleni. Siinä minä istuin kyyneleet silmissä, ja sain sanottua, että: "Mä oon ihan loppu." Sillä samaisella hetkellä tunsin, kuinka painoa tippui harteiltani. Oivalsin, etten voi jatkaa näin enää pidempään. Nyt oli viimeistäänkin aika pystähtyä, ja kuunnella omaa kehoa.


Asian myöntämisen jälkeen olo on ollut kevyempi. Otin kesällä ystävien neuvoista vaarin, ja olen siitä lähtien panostanut itseeni. Olen mm. opetellut sanomaan "ei", ja yrittänyt olla potematta siitä huonoa omaatuntoa. Olen levännyt aina kun on siltä tuntunut. Olen laskenut todella korkealla ollutta rimaani, ja opetellut olemaan lempeämpi itselleni. Lisäksi olen jälleen löytänyt itseni omien harrastusteni parista, mm. askartelut, käsityöt ja värityskirjat ovat olleet henkireikiäni viime aikoina.

Olen tässä nyt varovaisesti tunnustellut fiiliksiäni, ja huomannut, kuinka nämä kesäiset päätökset ja teot ovat nyt saaneet valon varovaisesti paistamaan tähän risukasaani. Paljon on vielä työtä edessä, mutta vihdoinkin näen toivoa kaiken tämän jälkeen. Pieniä askelia, pieniä askelia!

Lopuksi haluan vielä pyytää anteeksi kaikilta niiltä, jotka nyt kummastelevat sitä, miksi en ole heille asiasta kertonut. Yksinkertaisesti: En vain ole pystynyt. Ehkä siitä kertoo myös se, etten pitkään osannut myöntää edes itsellenikään miten suuresta ongelmasta loppujen lopuksi on ollut kyse.


PS. Rakkaat ihmiset, kuulostelkaa vointianne ahkerasti, ja uskaltakaa jooko puhua niistä huonoista tuntemuksista hetimmiten jollekin, ettei ne kasaannu kuten minulla! (Jaettu murhe on aina puolitettuna kevyempi kantaa!)

PPS. Mikäli joku tunnistaa itsensä tekstistä, saa toki jakaa omat kokemuksensa! Miten korjasit tilannetta, ja millaiset jutut toivat energiaa arkeen?