sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Ihan alkuun haluan kiittää kommenteista edelliseen merkintään! Mukavaa kuulla, että siellä ruudun toisella puolella on kaikesta huolimatta vielä lukijoita. Koulu (ja parhaillaan oleva harjoittelu) on totta tosiaan pitänyt minut todella kiireisenä, ja blogi on valitettavasti kuulunut niihin asioihin, joista olen ensimmäisenä karsinut.

Mitä pidempi tauko edelliseen merkintään on, sitä vaikeammalta aloittaminen aina jostakin syystä tuntuu. Päätin ottaa tähän merkintään "3 asiaa"- kysymykset, joiden avulla tämä aloittaminen tuntuu edes hippusen helpommalta.

3 asiaa, joista pidän… (voi, näitä on niin paljon!)
- Aamut, jolloin ei ole kiire mihinkään. 
- Rakkaan ihmisen halaus.
- Inspiroitunut olotila. (Se sellainen ihana, jolloin tuntee itsensä samaan aikaan niin kepeäksi, ja vahvaksi!)

3 asiaa, joista en pidä…
- Aikaiset herätykset ihan liian lyhyiden yöunien päätteeksi.
- Sovituista asioista luistaminen, luottamuksen pettäminen.
- Vain omaa napaansa tuijottavista ihmisistä.


3 asiaa, jotka osaan…
- Olen hyvä tarkkailemaan maailmaa.
- To do -listat
- Osaan myös tehdä aikas hyviä juustokakkuja!

3 asiaa, joita en osaa…
- Esiintyminen / Huomion keskipisteenä oleminen.
- Olla stressaamatta uusia tilanteita.
- Laittaa hiuksiani nätisti / Tehdä kivoja kampauksia.



3 asiaa, jotka haluaisin osata…
- Stressata vähemmän.
- Olla itselleni lempeämpi.
- Olla vähemmän akward.

3 asiaa, joista stressaan…
(Tähän voisi kai sanoa, että: "Paljon, ja kaikkea!")
- Kiirettä + liian suurta työmäärää.
- Yleisesti ottaen stressaan kaikkia uusia juttuja, esim. bussimatkaa, jos en ole koskaan kyseisellä linjalla kulkenut.
- Stressaan myös ennakkoon kaikkia naurettavia asioita. (Luon mm. päässäni hölmöjä kauhuskenaarioita eri asioista, esim. siitä, mitä kaikkea kamalaa voisikaan yhdellä hammaslääkärikäynnillä käydä..)

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…
- Aikatauluttomuus
- Läheisten seura
- "Minä aika" (eli oma puuhastelu, oli se sitten esim. kirjoittaminen, käsityöt tai netflix.)


3 asiaa, joista puhun usein…
- Sää (Hyvällä kelillä jaksan toistella auringonpaisteen ihanuutta useaankin otteeseen..)
- Ruoka 
- Omat fiilikset, miltä musta tuntuu jne.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…
- Kotihousut/yökkärin.
- Mitä tahansa, missä tunnen oloni mukavaksi ja hyväksi.
- Aurinkolasit!

3 asiaa, joita en pue päälleni…
- Lyhyet hameet.
- Suuri kaula-aukkoiset vaatteet.
- Mitään pinkkiä.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…
- Ystäviä
- Lisää huonekasveja ja täydellisen keltaiset koristetyynyt!
- Paljon lisää opintopisteitä!



3 asiaa, joista unelmoin…
- Valmistumisesta.
- Onnellisuudesta, niin omasta kuin muidenkin.
- Tulevaisuudesta

3 asiaa, joita pelkään…
- Sitä, että läheisille käy jotain.
- Sitä, että kadotan itseni (tai järkeni).
- Menettämistä/irti päästämistä.

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…
- Toivon suoriutuvani hyvin nykyisestä harjoittelustani, ja saavani mielenkiintoiset harjoittelupaikat myös loppuvuodelle!
- Toivon saavani nämä ensimmäisen vuoden opinnot kunnialla päätökseen, ja jatkaa varmempana kohti tulevia!
- Toivon kesälle kaikkia kivoja retkiä!

lauantai 16. joulukuuta 2017



Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu, mitä kaikkea syksy ja loppuvuosi tulisikaan tuomaan tullessaan, en olisi varmasti osannut uskoa sanaakaan. Vuoden 2017 viimeisiä päiviä viedään, ja olo on tämän kaiken myllerryksen jäljiltä todella kiitollinen! Ensimmäinen lukukausi on nyt suoritettuna, ja vihdoinkin tuntuu, että elämä on oikeilla raiteillaan. Unelmat, joiden perään pitkään hamuilin, tuntuvat olevan nyt tässä, aivan minun edessäni.


(Olen kuitenkin useasti kuluneen vuoden aikana miettinyt tätä blogia, ja sen tulevaisuutta. Päivitystahtini on hidastunut todella paljon vuosien varrella, ja usein mietinkin, että lukeeko näitä höpinöitäni enää kukaan? Kirjoittaminen on rakas harrastus, mutta ajoittain on vaikeaa pukea kaikkia näitä ajatuksia sanoiksi täällä blogin puolella.)

torstai 12. lokakuuta 2017









Päivät ovat juosseet mieletöntä vauhtia, ja samalla tahdilla on myös täyttynyt kalenterinikin. Ensimmäiset tentit ovat jo suoritettuna, ja vaikka edessä on vielä monen monta opintopistettä, tuntuu, että olen siltikin kokoajan askeleen lähempänä unelmaani! Nämä uudet opiskelukuviot ovat tehneet mielellekin niin hyvää! Elämääni on tullut kourallinen uusia tyyppejä, joiden kanssa olemme muodostaneet oman koulujengimme. Sitä on lisäksi oppinut paljon uutta itsestään, kun on rohkeasti astunut pois mukavuusalueeltaan, ja päässyt ylittämään itsensä. 

Paluu vanhaan kotikaupunkiin ei ole kuitenkaan ollut helppo. Vuodet ovat vierineet, ja kaveriporukat ovat muuttuneet. Arkisin kuljenkin oikeastaan vain kodin ja koulun väliä, ja muistelen niitä aikoja, kun ystäväporukkani ei ollut vielä muuttanut täältä muualle. Usein kaipaankin niitä hetkiä kahviloiden hämärissä nurkkapöydissä, kun puhuttiin sydämen kyllyydestä, ja välillä kehiteltiin kaikenlaisia hauskoja tarinoita ulkona kulkevista ihmisistä, ja naurettiin niin paljon, että mahaan sattui! Kaupunki muistuttelee menneistä, ja välillä havahdun hymyileväni hauskoille muistoille vuosien takaa. Voi niitä aurinkoisia kesäiltoja kenkäkukkulalla, ja sitä yhtä hassua kesäistä aamuyötä, kun kuljin paljain jaloin baarista kotiin, ja vastaan tuli iloisesti tervehtivä posteljooni! Elämän varrella on tapahtunut paljon, ja tänne palatessa on myös huomannut tunnistavansa niitä ns. kipupisteitä, joita on nyt ollut aikaa käydä mielessään läpi. Joskus sitä pitää mennä kauas, jotta voi nähdä asiat uudessa valossa!



Miten teidän syksy on mennyt?

(Kuvat viime kuun syysseikkailulta.)

keskiviikko 30. elokuuta 2017


Elämässä on tapahtunut sellaisella ryminällä taas asioita, että taitaa olla ihan paikallaan tehdä pienoinen yhteenveto tänne bloginkin puolelle: Minä nimittäin olen tällä hetkellä toisella paikkakunnalla, ja opiskelemassa!



Mistä kaikki lähti? No ihan siitä, että kevään yhteishaun huonot tulokset saivat minut ensireaktionsa jälkeen kokoamaan itseni uudelleen ja taistelemaan kahta kauheammin. Sattumalta kuulin Avoimen ammattikorkeakoulun polkuopinnoista, ja yhtäkkiä olinkin jo ilmoittautunut kahdeksan ensimmäisen (ja nopeimman) joukossa linjalle, johon en siis alunperin kevään yhteishaussa tullut valituksi. Vuoden mittainen opintovapaa töistä, matkustamista kahden kaupungin välillä ja runsaasti kaikkea uutta ja niin kiinnostavaa!



Viime viikolla oli ensimmäinen koulupäivä, ja tunsin pienoista nostalgiaa, sillä tämä koulu sattuu olemaan samainen rakennus, josta valmistuin muotoilijaksi vuonna 2012. Tällä kertaa tosin astelin sisään varmemmin askelin, ja tietäen, mitä todella elämältä haluan. Vaikka tämä vuosi tulee varmasti olemaan mm. rahallisesti todella tiukka, on tämä vaiva varmasti sen kaiken arvoista!


Onko syksy tuonut teidän elämään jotain uutta?

perjantai 4. elokuuta 2017











Sunnuntaina keinuttiin tuttuihin ja mahdottoman rakkaisiin maisemiin, Ulko-Tammioon. Kun on käynyt jossakin paikassa ihan pienestä pitäen, sitä on jotenkin kasvanut siihen paikkaan niin tiukasti kiinni, että se tuntuu kodilta. (Tiedätte varmasti mistä puhun.) 

Lähtiessä rinnassani oli tulevan syksyn uusien tuulien aiheuttama stressimöykky, mutta tiesin, että tämä paikka tarjoaa juuri oikeaa lääkettä näihin mietteisiin. Ja sitähän se oli. Oli nimittäin aikaa tuijotella kallioille hiljaa vyöryviä aaltoja, purppuraiseen horisonttiin laskeutuvaa aurinkoa ja uppoutua omiin ajatuksiin. Sai rauhassa käydä läpi kaikenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia, ja nähdä asioiden puolet, rehellisesti, avoimesti, mutta myös toiveikkaasti.

Ja jälleen tänäkin vuonna katsoin itseäni ulkohuussin käpyjen koristamasta peilistä, ja totesin mielessäni: "Sinä pieni urhea nainen, sinusta on vielä vaikka mihin, älä luovuta! Usko itseesi, ja näytä niille!"  

Ja niinhän minä aion.



Ulko-Tammio, nähdään taas ensi kesänä! 
(Jos haluat lukea lisää tarinoita Ulko-Tammiosta, klikkaa tästä!)