keskiviikko 30. elokuuta 2017


Elämässä on tapahtunut sellaisella ryminällä taas asioita, että taitaa olla ihan paikallaan tehdä pienoinen yhteenveto tänne bloginkin puolelle: Minä nimittäin olen tällä hetkellä toisella paikkakunnalla, ja opiskelemassa!



Mistä kaikki lähti? No ihan siitä, että kevään yhteishaun huonot tulokset saivat minut ensireaktionsa jälkeen kokoamaan itseni uudelleen ja taistelemaan kahta kauheammin. Sattumalta kuulin Avoimen ammattikorkeakoulun polkuopinnoista, ja yhtäkkiä olinkin jo ilmoittautunut kahdeksan ensimmäisen (ja nopeimman) joukossa linjalle, johon en siis alunperin kevään yhteishaussa tullut valituksi. Vuoden mittainen opintovapaa töistä, matkustamista kahden kaupungin välillä ja runsaasti kaikkea uutta ja niin kiinnostavaa!



Viime viikolla oli ensimmäinen koulupäivä, ja tunsin pienoista nostalgiaa, sillä tämä koulu sattuu olemaan samainen rakennus, josta valmistuin muotoilijaksi vuonna 2012. Tällä kertaa tosin astelin sisään varmemmin askelin, ja tietäen, mitä todella elämältä haluan. Vaikka tämä vuosi tulee varmasti olemaan mm. rahallisesti todella tiukka, on tämä vaiva varmasti sen kaiken arvoista!


Onko syksy tuonut teidän elämään jotain uutta?

perjantai 4. elokuuta 2017











Sunnuntaina keinuttiin tuttuihin ja mahdottoman rakkaisiin maisemiin, Ulko-Tammioon. Kun on käynyt jossakin paikassa ihan pienestä pitäen, sitä on jotenkin kasvanut siihen paikkaan niin tiukasti kiinni, että se tuntuu kodilta. (Tiedätte varmasti mistä puhun.) 

Lähtiessä rinnassani oli tulevan syksyn uusien tuulien aiheuttama stressimöykky, mutta tiesin, että tämä paikka tarjoaa juuri oikeaa lääkettä näihin mietteisiin. Ja sitähän se oli. Oli nimittäin aikaa tuijotella kallioille hiljaa vyöryviä aaltoja, purppuraiseen horisonttiin laskeutuvaa aurinkoa ja uppoutua omiin ajatuksiin. Sai rauhassa käydä läpi kaikenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia, ja nähdä asioiden puolet, rehellisesti, avoimesti, mutta myös toiveikkaasti.

Ja jälleen tänäkin vuonna katsoin itseäni ulkohuussin käpyjen koristamasta peilistä, ja totesin mielessäni: "Sinä pieni urhea nainen, sinusta on vielä vaikka mihin, älä luovuta! Usko itseesi, ja näytä niille!"  

Ja niinhän minä aion.



Ulko-Tammio, nähdään taas ensi kesänä! 
(Jos haluat lukea lisää tarinoita Ulko-Tammiosta, klikkaa tästä!)

tiistai 25. heinäkuuta 2017

DIY tiipii kissalle


Olen jo pitkään haaveillut kissan tiipiistä olohuoneen nurkassa, ja nyt minulle tuli siihen oiva tilaisuus keittiön verhojen päivityksen yhteydessä! Netistä löytyy rutkasti erilaisia ohjeita tiipiin rakennukseen, niin aikuisille, lapsille kuin eläimillekin. Selailin ohjeita, yhdistelin ideoita ja lopulta sain luotua tiipiin rakkaalle kissaystävälleni. 

Tarvikkeet:
- Kangas (Vanha keittiön verho.)
- Ohut tyyny (Ylimääräiseksi jäänyt terassikalustepehmuste löytyi äidiltä.)
- Kepit (K-Rauta, 15mm paksuisia ja 120cm pitkiä pyörölistoja 4kpl)
- Sakset, mittanauha, nyöri ja nuppineuloja/hakaneuloja.

Jos innostuit tästä ideasta, suosittelen tutustumaan mm. youtubesta löytyviin "diy cat teepee" -videoihin! Tiipiitä löytyy laidasta laitaan; on todella viimeisteltyjä prinsessatiipiitä, ja toisaalta myös ihanan rentoja loikoilumajoja! Noloa myöntää, mutta en valitettavasti pysty kirjoittamaan tarkkoja ohjeita mittoineen juuri tämän tiipiin rakennukseen, koska tein tämän tosiaan eri ideoita yhdistellen, ja suureksi osaksi vain kokeillen esim. miltä kangas näyttäisi erilaisilla tavoilla kiinnitettynä. Toki kysymyksiä saa esittää, ja niihin yritän parhaani mukaan vastailla!




torstai 6. heinäkuuta 2017

Ja niinhän se aika vuodesta taas koitti, kun some täyttyi onnellisista "Mä pääsin kouluun!" -ilmoituksista. (Olen toki todella onnellinen teidän kaikkien puolesta, jotka saivat iloisia uutisia!) Mutta sitten on se todella suuri joukko ihmisiä, joille tämä ajankohta ei ollutkaan se iloisin. (Minä mukaan lukien, tänäkin vuonna.)

Tiedon saapuessa kävin laajaa tunneskaalaa läpi koko sen illan, ja oikeastaan vielä seuraavat päivätkin. Aluksi oli itkua, pettymystä ja mitättömyyden tunnetta. Sitten seurasi suuri ahdistus ja epätoivo. (Mitä jos en pääse koskaan kouluun? Mitä jos minusta ei ole mihinkään?) Seuraavina päivinä onneksi nämä ajatukset hiljalleen hälvenivät, ja näin hentoista valoa tunnelin toisessa päässä. Kyllä minunkin vuoroni vielä koittaa!
Edeltäneet päivät ovat opettaneet jälleen paljon. Olen oppinut, että on todella ok käydä läpi se laaja tunneskaala, itkeä ne itkut, mutta sitten kuitenkin muistaa nousta ylös, ja valmistautua uuteen yritykseen. Sillä eihän tämä ole maailmanloppu! Vielä tulee uusia mahdollisuuksia, ja kyllä, vielä joskus sinä olet yksi niistä onnellisista, jotka päivittävät someen nämä iloiset uutiset! (Usko pois!)

Ilman koulupaikkaa jääneet, muistakaa, että:
- ette ole missään nimessä tyhmiä, huonoja tai epäonnistujia.
- ette ole yksin. Suurin osa hakijoista ei pääse haluamaansa kouluun.
- tämä tilanne ei määrittele loppuelämäänne.
- maailma ei kaadu tähän!
- ensi vuonna on jälleen uusi mahdollisuus!

Tsemppiä muillekin kohtalotovereille!


maanantai 12. kesäkuuta 2017


Tällä hetkellä tuntuu, kuin elämäni keinuisi laineilla; Kepeästi, mutta määrätietoisesti. Olen uskaltanut hypätä uusiin kuvioihin, ja nyt odotan mihin suuntaan elämä minua vie. Huomenna aloitan uudessa (mutta samalla vanhassa) työpaikassa, ja samalla odotan millaisia uutisia yhteishaun tulokset tuovat kuun lopulla.

Kevään aikana on muutenkin tapahtunut paljon, ja olen elänyt vahvasti sen jokaisessa hetkessä. On ollut jännitystä, stressiä ja pettymyksiä, mutta toisaalta myös onnistumisia, iloa, onnea ja kiitollisuutta. 

Miten teidän kesä on lähtenyt käyntiin?