perjantai 31. tammikuuta 2014












Käytiin Emilian kanssa valokuvausreissulla vanhalla tulitikkutehtaalla. Naureskeltiin sitä, kuinka samiksilta näytettiinkään; Emilia punaisessa takissaan, sininen reppu selässä, ja minä sinisessä takissa, punainen reppu selässä! Ja kameroita tietenkään unohtamatta!

Tuo tulitikkutehdas on muuten melkoisen hieno paikka! Se tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä, sillä jokaikinen kerta kun siellä käy, se tuntuu uudelta. Seinien maalaukset ovat erilaisia, ja asiat siirtävät paikkojaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun vastaan ei tullut muita seikkailijoita. (Ehkäpä se johtui siitä, ettei kukaan muu hullu ole 10 jälkeen arkiaamuna ulkoilemassa vanhan tehtaan raunioissa..) 

Pakkanen nipisteli poskia, ja lopulta jouduttiin lähtemään kohmeisina pois tehtaalta, vaikka muutama paikka jäikin taas näkemättä. Retki päättyi ihanaan Pannu & Huoneelle, jossa herkuttelimme kaakaon ja tuoreiden korvapuustien kera. Kellokin taisi tuossa kohtaa olla vasta 12, mutta juuri tuollainen "lounas" oli sopiva siihen hetkeen.

Ihanaihanaihana vapaapäivä!

♡: Emmi

PS. Vastailkaahan jookos tuohon aiempaan postaukseen. Olen hirmu utelias!

torstai 30. tammikuuta 2014

Mitä blogi minulle merkitsee

Törmäsin tähän "bloggaajien ärsyttävimmät tavat" -listaukseen, ja minulle tuli heti kamala tarve kertoa omasta suhteestani bloggaamiseen. Minulle bloggaaminen on yksi harrastuksistani. Siinä missä luettelen harrastuksiini kuuluvan mm. valokuvauksen, mainitsen myös bloggaamisen. Luovana ihmisenä minulla on ollut pienestä pitäen kamala tarve toteuttaa itseäni. Oli se sitten piirtämistä, kirjoittamista tai käsillä tekemistä, niin joka tapauksessa saan noista luovista jutuista valtavasti voimaa ja energiaa. Sellaisia juttuja, jotka tekevät iloiseksi, tiedättehän. En bloggaa kerätäkseni huomiota, vaan täysin omaksi ilokseni.

Blogi on minulle siis itseni toteuttamisen paikka. Paikka, jonne voin laittaa valokuviani, ja kirjoitella fiiliksen mukaan joskus enemmän, ja joskus vähemmän. Rakastan valokuvausta, ja oikeastaan kaikkea siihen liittyvää, hetkien taltioinnista kuvien käsittelyyn. Vaikkakin päivitystahtini blogissani vaihtelee suuresti, se ei tarkoita sitä, etteikö minua kiinnostaisi blogata, vaan enemmänkin siitä, että olen ihminen, joka työskentelee parhaiten inspiraation tullessa. (Niin, ja onhan minulla toki muutakin elämää, kuin blogi)

Bloggaajana koenkin olevani aidosti ja rehellisesti oma itseni. En kaunistele asioita sellaisiksi, joita ne eivät ole, vaikka joidenkin silmissä hyväntuulisuuteni voidaan tulkita moiseksi. Minä vain nautin noista pienistä suurista arjen asioista. Rakastan fiilistelyä ja sellaisia suloisen lämpöisiä hetkiä, joissa haluaisi vain ajan pysähtyvän. Itse seurailen hyväntuulisia fiilistelyblogeja, koska saan niistä inspiraatiota ja sitä hyvää fiilistä. Toki jokaisen elämä tuo varrellaan kaikenmoisia ei niin iloisiakin juttuja, ja niistä sitten jokainen päättää itse, että minkä verran kertoo, vai kertooko lainkaan. Tämäkin blogi on julkinen, joten minunkin täytyy jonkin verran miettiä mitä julkaista, ja mitä taas jättää kertomatta.



Nyt kysynkin teiltä, lukijat:
Millainen fiilis blogistani välittyy? 
Entä millaisen kuvan olette minusta saaneet?


: Emmi

keskiviikko 22. tammikuuta 2014






Tuntuu hieman kummalta. Olen nimittäin viime aikoina yrittänyt opetella laittamaan tukkaani hieman eri tavalla. Normaalisti olen vain villisti tukka auki, koska se tuntuu helpolta ja nopealta. 

Tuntuu, että tietyt piirteet kasvoissani tulevat enemmän esille, kun on tukkaa pois kasvoilta, kai? Hyvä tai huono kokeilu, niin jokatapauksessa ainakin itse pidän. (Vaikkakin tietysti uudet jutut vaativat aina hieman totuttelua..) Pikkuinen letti kaiken tuon kiharasotkun keskellä tuntui hauskalta ja söpöltä yksityiskohdalta. Niin, ja kätevää, kun töissäkään tukka ei valu kokoajan silmille. Vaihtelu totta tosiaan virkistää!


Millaisia ns. arkikampauksia teillä on? Antakaa kivoja ideoita tällaiselle pitkällä hiuskuontalolle!

: Emmi

tiistai 21. tammikuuta 2014







Aurinko on tainnut paistaa jo yli viikon putkeen, ja tuntuu kuin olisin herännyt jonkinmoisesta talvihorroksesta! Kävellessäni töihin nimittäin hymyilin itsekseni, kun katselin ympärilleni ja kelailin miten kaunista joka puolella onkaan. Kuin olisin ollut keskellä jonkinmoista satua! Puiden oksilla oli paksu huurre, ja ilmassa leijui valkoista kimaltelevaa utua. Pakkaslumi narskui kenkien alla, ja pakkanen nipisteli nenänpäätä. Parasta oli, kun auringonsäteet hivelivät puiden yläoksia, ja ne kaikki pumpulimaiset oksat vain korostuivat entisestään. Se oli hurjan kaunis näky! Sellainen, jonka ensimmäisenä aamulla nähdessään ei voi kuin todeta, että tästä on tultava hyvä päivä.

Niin, ja olen muutenkin super iloinen siitä, miten moni on vastaillut "Kuka olet?" -postaukseeni.

♡: Emmi


perjantai 17. tammikuuta 2014







Keskiviikkona minut teki onnelliseksi:
Pitkät yöunet
Vapaapäivä
Hidas aamu ison kahvikupposen kera
Auringonpaiste, ja kenkien alla nariseva pakkaslumi
♡ Inspiroitunut fiilis
 Kirppiskierros Eerikan kanssa
Kahvi-, tee- ja salaattihetki 931:ssä kera samaisen neitokaisen.
 ♡ Höpöttely ja nauru 
 ♡ Auringon (tulithan jäädäksesi?) aikaansaama iloisuus ja energisyys 


.  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . 

Ps. Esitelkäähän itsenne tuohon aikaisempaan postaukseen! c:


♡: Emmi

tiistai 14. tammikuuta 2014

Kuka olet?

Teitä lukijoita on siellä listalla nyt 156 (+ anonyymit). Se on minulle hurjan iso luku! 
Nyt haluaisin kuitenkin tietää, että ketä siellä ruudun toisella puolella oikein onkaan!
Esittele siis itsesi haluamallasi tavalla.

Päätä, haluatko paljastaa itsesi kokonaan, vai jättää kenties mysteeriksi. Kerro vaikkapa mistä tulet, missä menet, mistä haaveilet, miten löysit blogiini, miksi jäit seurailemaan, mistä toivot minun kirjoittavan. Kerro unelmistasi tai vaikkapa salaisuuksistasi, ihan mistä vain! Tunnetko/tiedätkö kenties minut vaikkapa vuosien takaa? (Linkkailkaa myös mahdolliset bloginnekin mukaan.)

Noniin, rohkeasti vain, antaa palaa!

(Vuosi sitten vastaava postaus ei saanut toivomaani kannatusta, ja hieman jopa harmistuin silloin, möh! Pistetään tänä vuonna paremmaks, jooko?)


♡: Emmi


Tänään oli täydellinen aamu (ja on edelleen!)



Paksu huurre puiden oksilla
 hento aurinko kurkisteli vastapäisen talon takaa
"Hei sinä ihana, pitkästä aikaa, olen kaivannut sinua!"

Minä istun tukka pörröisenä
unihiekat silmissä
ihastelen maisemaa ikkunastani

Iso kuppi kahvia
vapaapäivä edessä
rakas kissa vieressä
ja asunnossa kaikuu musiikki,
joka tuntuu vain tekevän tästä hetkestä entistä täydellisemmän !

Voiko olla enää parempaa?


♡: Emmi

perjantai 10. tammikuuta 2014

En ole oikein koskaan harrastanut uudenvuodenlupauksia. Ehkäpä juuri tuo sana lupaus, on jotenkin sellainen, mitä vierastan suuresti tässä yhteydessä. Jotenkin minusta on aina tuntunut luonnollisemmalta puhua haaveista, unelmista ja tavoitteista. Lisäksi listoja suuresti harrastavana persoonana aionkin jälleen koota listan liittyen vuoden 2014 haaveisiin/unelmiin ja tavoitteisiin. (Tästä pääset lukemaan vuoden takaisia ajatuksiani.)

Ensin kuitenkin täytyy palata vuoteen 2013. Millainen vuoteni tiivistetysti oikein oli?
Siinä missä vuosi 2012 oli melkoisten muutosten ja myllerrysten aikaa, niin vuosi 2013 oli taas tietynlaista tasapainon hakemisen aikaa. Olin juuri aloittanut elämäni ns. puhtaalta pöydältä, uudessa kaupungissa, ja kaikki oli uutta ja täynnä seikkailuja. Hain paikkaani kaupungissa, uudessa ystäväporukassa ja myös työpaikalla. Vuosi oli siis melkoista itsetutkiskelun aikaa. Kasvattavaa ja rohkaisevaakin. 

Mitä toivon vuodelta 2014?
Vuodelta 2014 toivon aikalailla samoja asioita kuin vuodelta 2013. Siinä missä olen vuonna 2013 ehtinyt jo löytää sen ns. oman paikkani, toivonkin vuonna 2014 voivani laajentaa sitä reviiriä vähän uusiin ulottuvuuksiin. Tällä tarkoitan mm. ystäväpiirin laajentamista, ystävyyssuhteiden syventämistä yms. Toivon onnellisia hetkiä ja lukuisia seikkailuja. Onnistumisen fiiliksiä, posket kipeiksi nauramista. Energisyyttä, iloisuutta ja jalat kipeiksi tanssimista. Yllätyksiä ja uusia tuttavuuksia. Luovuutta ja sen antamaa voimaa. Paljonpaljon kaikkea ihanaa!

TO DO -lista vuodella 2014:
- Tee enemmän spontaaneja juttuja
- Tutustu uusiin ihmisiin
- Toteuta unelmiasi
- Tee enemmän juttuja, joissa koet olevasi hyvä
- Älä jumiudu
- Poistu mukavuusalueeltasi
- Kehitä itseäsi asioissa, joissa et koe olevasi niin hyvä. 
- Tutustu lisäkoulutusmahdollisuuksiin ja/tai etsi oman alan työpaikkoja
- Tee unohtumattomia retkiä ystävien kanssa
- Kirjoita kirje / Lähetä postikortti
- Kokeile jotain uutta
- Päivitä blogia useammin!
- Ole rohkea
- Itsenäisty & kasva ihmisenä
- Murehdi vähemmän
- Löydä tasapaino itsesi kanssa
- Hymyile ja naura enemmän (Myös niille vastoinkäymisille!)
- Älä unohda luovuutta! (Kirjoita, valokuvaa, pidä koruharrastusta yllä, piirrä, askartele, yms.)
- Ja tärkein: Ole onnellinen!

Listani koostui aikalailla samankaltaisista asioista kuin viime vuoden listanikin. Mutta toisaalta; koska pidän tiettyjä asioita tärkeinä myös tulevaisuudessakin, miksipä niitä turhaan muihin vaihtelemaan?


Millaisia juttuja teillä on vuoden 2014 to do-listalla?

♡: Emmi

Vuosi 2013

Vuosi 2013, oli minulle kokonaisuudessaan täynnä seikkailuita ja uusia asioita. Muutin Tampereelle joulukuussa 2012, joten pääsin aloittamaan vuoden 2013 täysin puhtaalta pöydältä, ja aivan uusissa maisemissa ja kuvioissa.


Uusi kaupunki tietysti tarkoitti sitä, että minun täytyi aloittaa kaikki alusta, ainakin jollakin tasolla. Löytää se oma lähikauppa, ne omat mieluisat reitit läpi keskustan ja tietysti ne suosikkikahvilat, joiden lämpimiin tunnelmiin käpertyä. (Ylpeänä voin ilmoittaa, että olen löytänyt nuo kaikki luettelemani asiat, ja vielä paljon muutakin!)

Löysin myös pitkään kadoksissa olleen seikkailijaminäni, kun pääsin tutkimaan tätä uutta rakasta kaupunkiani katu kadulta ja risteys risteykseltä. Huomasin usein hymyileväni vastaantulijoille, ja uppotuvani omiin ajatuksiini. (Tämä vuosi on myös ollut melkoista itsetutkiskelun aikaa.)




Muutin helmikuussa omaan suloiseen yksiööni aivan Pyynikintorin kupeeseen. Ihastuttava vanha talo, jonka suloiselta sisäpihalta raikaa päivittäin lasten iloisia kiljahduksia ja naurua. (Tämä tuntuu niin kodilta!)



Kesä oli, no ihanin!
Kuvat puhukoot puolestaan!



 Seikkailin, valokuvasin ja fiilistelin. 


Piknikkejä ja herkkutuokiota rakkaiden seurassa


Aurinkoa ja rantaan vyöryvien aaltojen rauhoittavia ääniä


Hymyä
Onnellisuutta


Valokuvausretkiä


Ystäviä
ja uusia tuttavuuksia


Lisää herkkutuokioita


Jääkahvia
litratolkulla


Seikkailuita, eväsretkiä ja yöuinteja.
Ihana, ihana, ihana kesä!


Syyskuun alussa kämppiksekseni muutti tällainen suloinen karvapallero, nimeltä Veeti. Pitkään harkittu, ja kauan odotettu, ihana letkeä ja rakas karvakaveri!


Syksy on paras taidemaalari, sanoi eräs tuttuni kerran. En osaa unohtaa tuota lausahdusta, sillä onhan se niin paikkansa pitävä! Syksyn ruska saa minut todella inspiroituneeksi. Teimme tänä vuonna muutaman ruskaseikkailun; Oli eväsretki rantakalliolla, ja tulitikkutehtaalla kiertelyä. (Tietenkään unohtamatta sitä onnellista hihitystä ruskalehtisateessa!)


Viimeisin syysretki tehtiin tyttöjen kanssa täysin tuntemattomiin maisemiin. Tuolloin satoi myös ensilumi, ja oli todella kylmää, mutta kaikesta huolimatta saimme nuotion sytytettyä, ja eväät paistettua. (Vaikka olihan se melkoisen koominen reissu, ha!)


Vietin paljon aikaa lempparikahviloissani. Varsinkin joulun alla sitä oikein hakeutui tunnelmallisiin paikkoihin nauttimaan kahvia kera hyvän seuran.


Tutustuin myös moniin uusiin paikkoihin, jotka nousivat lempparikahvilat listalleni, kuten esim. tuo Pannu&Huone.


Joulu oli ehkä tähän mennessä ihanin kaikista. Jotenkin kun sitä asuu nykyisin niin kaukana kotoa, niin ikävä on aina melkoinen. Tuntui ihanalta päästä rakkaidensa seuraan, ja keskittyä vain siihen yhdessä olemiseen ja rentoutumiseen.


Tätä postausta kootessani voinkin todeta vuoteni olleen varsin loistava. Vaikka mieleni onkin ollut viime aikoina hieman maissa (jonkinsortin kaamosmasennusta on voinut olla havaittavissa, kun aurinkoa/valoa ei ole ollut näkyvissä ties milloin viimeksi), niin tuntui hyvältä päättää tämä vuosi parhaimmassa seurassa, ja aloittaa seuraava hymyssä suin, trampoliinilla pomppien. (Kyllä, päädyimme uv:na porukalla Näsinpuistoon, josta sitten löysimmekin upouuden leikkipuiston, jossa on useampi maahan upotettu trampoliini! Voitte vain kuvitella sitä naurun määrää, mikä meistä aikuisista ihmisistä lähti.. Porukan raavaimmatkin mieshenkilöt kikattivat kuin pikkulikat konsanaan! Loistavuutta!)

Tätä vuodelta 2014 oikeastaan toivonkin; Onnellisuutta ja yllätyksiä! 

♡: Emmi


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Klikkaamalla kuvia pääset sivustoille!




Yhteydenotot: kikatus-('at')hotmail.com