sunnuntai 31. elokuuta 2014





Aina sitä säpsähtää, kun tuntee ensi kertaa viileämmän tuulen poskipäillä, ja sateen, joka ei tunnukaan enää kesän lämpöiseltä. Sitä kaivaa kaapista ne söpöt viininpunaiset kumisaappaat, ihanan pehmoiset neuleet ja kaulahuivit. Aamuisin on aina vain pimeämpää, ja väsymys painaa entisestään. Joko se kesä taas meni? Sitä muistelee haikeana lämmintä kesätuulta, ja merta, jonka aallot kutittelivat varpaita. Niitä lämpöisiä (tai oikeastaan tulikuumia) kallioita, joilla makoili kesän ääniä kuunnellen. Lukuisia piknikkejä puiden varjossa, ja paljain varpain nurmikolla kävelyjä.

Kesä oli hyvä, hurjan hyvä. Haikeana sanon taas heipat, ja toivotan syksyn sydämellisesti tervetulleeksi. Rakastan pimeneviä iltoja, kynttilöitä, neuleita, kaulahuiveja ja kahviloihin käpertymistä.

Syksy, olen valmis!


maanantai 4. elokuuta 2014

Kerran kesässä sen käsittää, vois vaikka tyynten vetten päällä kävellä

















Viikonlopun saldona mm. rutkasti uusia pisamia, rusketusrajat (vihdoin), ja kallioilla poltetut varpaat. Seikkailua saaren uumenissa, varovaisia askelia säkkipimeässä tunnelissa ja ilon kiljahduksia tyrskyjen keskeltä. Sileää kalliota kilometritolkulla, ruohikossa sirittävät sirkat ja peilityyneen häviävä horisontti..

Näihin kuviin, näihin fiiliksiin on kovinkovin haikeaa loma päättää. Vuoden päästä, tulen Ulko-Tammio uudelleen luoksesi, ja kerron jälleen kuulumiseni, ja sen, mitä olen taas vuodessa oppinut! Vuoden päästä katson itseäni siitä samasta tutusta ulkohuussin peilistä, kuin monia monia vuosia sitten, ja tarkastelen jokaista uutta pisamaa ja merkkiä ihollani. 

Tälle saarelle olen 25:n vuoden aikana kertonut monet ilot, surut ja salaisuudet. Olen istunut monia tunteja rantakallioilla, tuijottaen hypnoottisesti keinuvaa merta. Kuunnellut paratiisiääniä, ja uppoutunut omiin ajatuksiin. Unohtanut stressin, kiireen ja työt. 

Tämä paikka on minulle kuin toinen koti. 

Sydämestäni tulee aina löytymään paikka, jossa on tilaa merelle, sillä onhan rakkaus merta kohtaan yhtä ääretön, kuin meri itsessään.