lauantai 30. heinäkuuta 2016














Näillä kallioilla, kuin kävelisi maailman laitamilla. Horisontissa keinuva ääretön meri, purppuraiseksi värjäytynyt taivas ja ympärillä heinäsirkkojen ja lintujen yhteinen konsertti. Pehmoisesti keinuvat veneet, rantaa silittävät laineet. 

Näillä kallioilla, kuin sylissä olisi. Työkiireet ja stressi ovat jääneet kauas mantereelle - mieli tuntuu keveältä. Ajatukset eivät harhaile, keskityn täysillä joka hetkeen. 

Nämä kalliot, jalkojeni alla polttavat. Istun rantakivelle, lasken jalkani mereen ja annan levän kutitella jalkapohjiani. Suljen silmät, annan kevyen tuulen heilutella tukkaa ja kuuntelen kuinka maa alla hengittää.



(Rakas Ulko-Tammio, nähdään taas vuoden päästä!)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016



Kolmen kuukauden aherrus ei tuottanut tulosta. "Olet varasijalla xx."

Vaikka tiesin, että mahdollisuuteni päästä kyseiseen kouluun oli noin 3 prosentin luokkaa, silti jokin minussa halusi uskoa, että kaikki on mahdollista, ja että se voisi sattua juuri minun kohdalleni. Koska miksipä ei?

Aluksi tunsin surua, häpeää ja vähän vihaakin. Olenko todella näin huono ja kelvoton? Eikö minusta olekaan parempaan? Tein parhaani, eikä se siltikään riittänyt. Pänttäsin tietoa lähemmäs 1000 sivun edestä. Kirjoitin satoja sivuja, ensin tietokoneella, ja myöhemmin vielä käsin, kuivattaen 3 tussia. Keksin hulvattomia muistisääntöjä, ja piirtelin ajatuskarttoja. Peruin monia menojani ja eristäydyin huoneeseeni. En tuntenut kolmen kuukauden aikana käsitettä "vapaa-aika".

Siltikään se ei ollut tarpeeksi.

Nyt minulla on ollut muutama päivä aikaa käsitellä tätä kaikkea. Matkaa, jonka alkuvuodesta kuljin kevääseen, ja nyt kesään. Suru, häpeä ja viha ovat hiljalleen väistymässä. Tilalle on noussut uudenlaisia ajatuksia, ja niistä ehkä tärkein on se, etten aio luovuttaa. Muistiinpanoni ovat tallessa, ja odottavat seuraavaa yritystä. Onneksi en enää koe hukanneeni elämästäni näitä muutamaa kuukautta. Nyt vasta jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka paljon olenkaan niiden aikana oppinut, niin kirjojen sisällöstä, kuin itsestänikin.

Matka jatkuu.