perjantai 28. elokuuta 2015

Kurkistus korulippaaseen


Kun näin aikoinaan ensi kertaa tämän soman korulippaan Lidlissä, tiesin sen heti olevan the one. Olin siis pitkään etsiskellyt korulipasta, mikä olisi soma, ja ennen kaikkea myös käytännöllinen. Olin jo käytännössä menettänyt toivoni lippaan suhteen, kun eteeni ilmestyi vain toinen toistaan kamalampia käärme/eläinkuosisia, liian koristeellisia ja kiiltävä nahkaisia yksilöitä, jotka eivät siis lainkaan olleet sitä mitä hain. Mutta sitten yksi kaunis päivä, kun sitä vähiten osasin odottaa, tuijotti tämä söpöys sieltä myyntipöydältä, ja se oli heti rakkautta ensisilmäyksellä! (Ja hintakin vielä mukavasti -50%!)


Lipas on lukollinen (vaikkei sille olekkaan tarvetta), kaksikerroksinen, ja sisällä on vielä erillinen pieni rasia sormuksille. (Hö, tajusin, etten ottanut siitä nyt lainkaan kuvia..) Lipas on juuri passelin kokoinen korukokoelmalleni, ei liian suuri, eikä liian pieni! Niin täydellinen!


(Ps. Ajattelin tehdä vielä myöhemmin tarkemman katsauksen korulippaan sisältöön, eli esittelen silloin mm. lempparikoruni!)

keskiviikko 26. elokuuta 2015



Mikä on kauneinta, mitä sinulle on sanottu? "Olet täynnä elämää, ja näet kaikessa ripauksen runoutta."
Ikimuistoisin lapsuusmuistosi? Voi, niitä on niin monia! Ehkäpä kuitenkin ne kaikki seikkailuretket esim. Ulko-Tammiossa pikkuipanana.
Mikä on intohimosi? Kaikki visuaalinen. Rakastan tarkkailla ihmisiä, ympäristöä, ja yksityiskohtia. Oli sitten kyseessä jokin viehättävä luonnonoikku (tai syksyn väriloisto!), ihana printti kankaassa tai kaunis designtuote, niin en vaan millään saa silmiäni niistä irti! (Tämän vuoksi kai rakastankin valokuvausta, värityskirjoja ja esim. Pinterestin selailua!)
Eriskummallisin tapasi? Letitän hiukseni yöksi, koska muuten kohtaisin peilistä aamuisin takkutukkaisen peikon. (Omaan luonnonkiharan tukan, joten se vääntyisi yön aikana mitä ihmeellisemmille töyhtöille ja käkkyröille, jos en tekisi näin. Mielummin siis suht tasaisesti laineileva kuontalo, kuin takkuinen sekasotkutukka!)
Mistä toivot, että sinut muistetaan? Aitoudesta. Siitä, että olen juuri sellainen kuin olen, eikä minulla ole tarvetta esittää mitään muuta. Haluaisin, että minut muistetaan ihmisenä, joka on sielultaan ja luonteeltaan kaunis.
Mikä tekee sinusta sinut? Erityisherkkyys. 
Jos saisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi, tarttuisitko tilaisuuteen? Toki tällaisia asioita on joskus tullut mietittyä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos muuttaisin menneisyydestä jotain, niin se tulisi varmasti vaikuttamaan myös nykyhetkeen, joten siksi en muuttaisi mitään. Se, että jos olen jäänyt katumaan jotakin asiaa, on varmasti opettanut minulle elämästä jotain, ja kasvattanut minua ihmisenä.
Millaista elämäsi on vuoden kuluttua? Toivottavasti tasapainoista. Sellaista, että olen lopettanut tämän keinumisen tässä risteyksessä, ja löytänyt vihdoinkin sen oman polkuni.
Unelma, jonka aiot toteuttaa? Tällä hetkellä unelmoin siitä, että saisin vähän enemmän näkyvyyttä koruilleni. Haaveissa olisi siis mahdollisesti osallistuminen jollekin käsityötorille tms.
Parasta just nyt? Tämä vuodenaika!
Kaunis suomenkielinen sana? Voi, näitä on niiin monia! Ensimmäisenä tuli mieleen: ikävä, syksy, kevät, usva ja kaunis.

Sain nämä kysymykset Rakkaudella Satua -blogista. (Kiitos niistä!) Kyse on siis Liebster Award haasteesta, jonka olen tässä blogitaipaleeni aikana saanut muutamaankin otteeseen. Päätin kuitenkin nyt tällä kertaa tehdä vähän vasten sääntöjä, ja vastailla vain kysymyksiin (koska ne olivat jotenkin niin kivoja), ja jättää siis seuraavat 11 henkilöä haastamatta. (Toki jos joku kokee haluavansa vastailla näihin samoihin kivoihin kysymyksiin, niin lukisin ilomielin myös teidänkin vastauksia! Linkkailkaahan niitä siis alle!)

perjantai 14. elokuuta 2015





Elokuun lämpöiset päivät, pulahdus järven syleilyyn, auringon tuoma hymy kasvoilla. Keveä mieli ja ajatukset, kuin taivaalla kirkuvat pääskyset tai taivaanrannassa lipuva ohut harsomainen pilvi. Nurmikolla vihertyneet jalanpohjat, poskiin ilmestyneet pisamat. Rusketusrajat olkapäillä, hetkiä kameran muistikortilla.

Ilmassa voi jo haistaa aavistuksen syksystä. Eikä se harmita lainkaan. Hämärtyvät illat kaappaavat tunnelmaansa kuin lämmin halaus. Tai rakas ystävä! Kynttilöitä, villatakkeja. Lämpöisiä sävyjä, haikeita kesäiltoja. Inspiroitumista, innostumista.

Voi kuinka rakastankaan tätä vuodenaikaa!

torstai 13. elokuuta 2015

Kaksi viikkoa sitten










Kun suunnitelmat eivät mene ihan nappiin, voi tilalle keksiä vielä siistimpiä juttuja. Spontaani idea nimittäin vei meidät maakuntamatkailemaan Repoveden kansallispuiston upeisiin maisemiin, ja sieltä vielä Verlaan! Pitkospuita pitkin kulkiessani tajusin, kuinka olenkaan ikävöinyt sitä fiilistä, mikä tulee metsässä kävellessä. Tuoksuja, luonnon ääniä ja upeita yksityiskohtia. Sitä fiilistä, kun unohtaa kiireen, stressin ja liikenteen melun, ja keskittyy täysillä juuri siihen hetkeen! Oi! Lopuksi kiivettiin ylväälle kalliolle, ja ihailtiin mielettömiä maisemia kera kahvin ja eväsleipien (jotka tietysti maistuivat parhaimmalle juuri tuollaisessa miljöössä)! 

Samana iltana kokoonnuttiin vielä ystävien kesken viettämään kesäiltaa. Kivuttiin jälleen perinteen mukaan Mielakan päälle, ja minut valtasi haikeus, sillä se hetki oli jotenkin vain niin kaunis. Oi kesäyöt, oi ystävät! Ja oi, miten täydellinen päivä!

perjantai 7. elokuuta 2015

Sun vastaukset löytyy, ne hetken antaa odottaa




Halusin pyyhkiä aiemman postauksen rivit, ja kirjoittaa ne uudestaan. 

Viime päivinä minulla on nimittäin ollut sellainen ihana, onnellinen ja luottavainen fiilis siitä, 
että tulevasta syksystä tulee hyvä, lempeä ja inspiroiva!