sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sunnuntai on näyttänyt mm. tältä:


  (Kaksi ensimmäistä otosta ovat Suvi-Marjan käsialaa)







Kahvilakerhon tyttöjä, kahvia, teetä, herkkuja notkuva brunssipöytä, eikä kiire mihinkään. 
Ihana ihana sunnuntai!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Löytö

Monia vuosia hukassa olleena,
tunnen vihdoinkin löytäneeni itseni.

Millainen olen,
ja miksi olen juuri sellainen kuin olen.

Kiitos Janna Satrin ja Sisäinen lepatus -kirjan. (Jota lukiessa minun teki mieli itkeä onnesta!)



Olen niin pitkään kuin muistan tuntenut itseni aina porukassa ulkopuoliseksi.

Olen ollut se yksinäinen susi,
musta lammas,
miten sen nyt haluaakaan ilmaista.

Olen ollut aina se sivusta seuraaja,
kuuntelija,
hiljainen pohdiskelija.


Se tyyppi, jonka päässä on miljoonia ajatuksia (mutta joka ei niistä juurikaan höpise).
Se, joka huomaa pieniä yksityiskohtia, joita kaikki eivät edes huomaa.

Se, joka ei herkästi laske ihmisiä lähelleen, vaan lämpenee hitaasti.
Se, joka viihtyy paljon omissakin oloissa. (Vaikka rakastaakin ihmisiä)

Se, joka reagoi herkästi tuoksuihin, ääniin ja valoon.
Se, joka aistii herkästi muiden mielialoja, ja kokee pienetkin ristiriidat todella raskaina.



Se, joka ottaa aina herkästi itseensä.
Se, joka luulee aina vian olevan itsessään.


Se, joka välillä tuntee kantavansa koko maailman kipuja olkapäillään,
Se, joka tunsi lapsena jo olevansa se erilainen.

Sellaista on ollut olla juuri minä.
Sellaista on olla erityisherkkä.

Nyt aikuisena,
itseni löytäneenä,
tunnen oloni vahvemmaksi kuin koskaan.

Vihdoinkin kaikelle tälle,
näille ajatuksille,
niille fiiliksille,
on vihdoinkin selitys.

Tunnen itseni ehjemmäksi,
Päivä päivältä.



Ps. Löytyykö lukijoista erityisherkkiä? Kommentoithan.
  

Olisi ihanaa jakaa näitä fiiliksiä samanhenkisten kanssa!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014