maanantai 23. marraskuuta 2015







Lauantai näytti mm. tältä. Pöytä oli täynnä askartelutarvikkeita. Oli jouluista pahvia, suloisia kuviopapereita ja ihania nyörejä. Oli liimapuikkoja, saksia, ja lukuisia kyniä. Oli luovuudenpuuskia, ja hetkiä jolloin inspiraatiota piti hieman etsiä Pinterestistä. (Ja sieltähän sitä löytyi!) Keittiöstä leijaili glögin ja joulutorttujen hurmaava tuoksu, ja olohuoneessa soi hiljaa jouluisia lauluja. 

Oli hyvä olla vain. Ympärillä jouluvaloja, kynttilöitä ja ihanat kahvilakerhotytöt.

torstai 19. marraskuuta 2015

Tukkahöpinöitä



Kuten jo aiemmin mainitsin, luovuin oranssista tukastani kaksi kuukautta sitten. Päädyin palaamaan lähemmäs omaa luonnollista sävyäni, sillä koin, että silloiset hiukset eivät enää aiheuttaneet minulle iloa, vaan lähinnä stressiä ainaisista värjäilysessioista. Omaan väriin palaaminen tuntui juuri oikealta päätökseltä, sillä se toi juuri sitä toivomaani uudistusta tähän kuontalooni. Siltikin jäin vielä haaveilemaan, että entä jos muuttaisin malliakin tässä samalla? "Otsahiukseni" oli kasvaneet jo lähes saman mittaiseksi muiden hiuksieni kanssa, joten luonnollisesti sitä alkoi siinä vaiheessa haaveilemaan muutoksesta. 

Tiistaina päätin kipittää tukkataikurini käsittelyyn, ja poistuin sieltä kera söpön otsiksen. Päivä, jos toinenkin meni omaa peilikuvaa kummastellessa, mutta jo tänään tämä on tuntunut niin omalta jutulta! Juuri sopivan söpö ja tyttömäinen! Ja kylläpä voi olla pienestä asiasta kiinni, että fiilis kohenee huimasti. Hiljaa hiipivä ikäkriisinikin sai helpotusta, sillä en nimittäin enää tunne näyttäväni siltä, että täyttäisin seuraavaksi 27v!


tiistai 17. marraskuuta 2015

Kaamoksesta



Syksy on ollut erikoisen pitkä, ja mahdottoman kaunis. Nyt on kuitenkin taas se aika vuodesta, kun viimeisetkin ruskat ovat riisuuntuneet puista, ja jäljellä on vain mustat rungot oksineen. On sateista, usvaista ja harmaata. Niin marraskuista.

Parin viimeisen vuoden aikana kaamos on tuntunut ottavan minusta vallan aina vaan tiukemmin ja tiukemmin. Tähän aikaan vuodesta pimeä tuntuu saapuvan joka päivä aiemmin, eikä valoisa hetkikään tunnu kestävän kuin muutaman tunnin. (Jonka tietysti useimmiten missaan.) Lisäksi aamuisin ei meinaa saada itseään ylös, ja väsymys on aina yhtä suuri, oli sitten nukkunut 5 tai yli 9 tuntia. Olo on veltto, ja suklaatakin tekee vain kokoajan mieli. Sitä haluaa vain kääriytyä sohvan syleilyyn, juoda kuppi kuumaa ja tuijotella lempparisarjaa. (Ja olla poistumatta kotoa muualle kuin ruokakauppaan.) Ja tämä olotila tietysti jatkuu niin kauan, kunnes aurinko saapuu hieman keväämmällä taas meitä hemmottelemaan. Kuulostaako tutulta?

Tässä pari vinkkiä kaamoksen selättämiseen (joista olen ainakin itse saanut jonkinmoista helpotusta pahimpiin kaamoksen aiheuttamiin oireisiin):
  • Ulkoile.
  • Nuku tarpeeksi. (Myös päiväunet, jos siltä tuntuu.)
  • Muista hemmotella itseäsi arjen keskellä! (Miten olisi esim. kasvonaamio, hieronta tai vaikkapa kampaajakäynti?)
  • Löydä kauneutta hämärtyvistä illoista: Polta kynttilöitä ja joulu/kaamosvaloja!
  • Kuuntele musiikkia. (Tee kaamokselle oma piristävä soittolista!)
  • Lue.
  • Kirjoita kirje, tai lähetä postikortti. (Jokainen tietää, kuinka paljon sellaisen saaminen piristää!)
  • Katsele elokuvia ja sarjoja. (Tai käy elokuvissa tai teatterissa!)
  • Käperry vilttiin (tai kainaloon!)
  • Halaile ja pusuttele! 
  • Järjestä lautapeli-, askartelu- ja/tai elokuvailtoja kaveriporukalla.
  • Tee käsitöitä, askartele, piirrä, maalaa.
  • Leivo tai kokkaa, ja kutsu ystävä kylään!
  • Kiinnitä enemmän huomiota siihen mitä syöt, sillä se vaikuttaa jaksamiseen. (Hanki myös tarvittaessa vitamiineja, esim. d ja c.)
  • Vietä aikaa ystävien seurassa.
  • Naura ja hymyile.
  • Pidä listaa asioista, jotka tekivät sinut tänään onnelliseksi. 
  • Järjestä aina silloin tällöin pientä luksusta arjen keskelle. (Esim. laita ruokaa, ja kata pöytä kauniisti.)
  • Älä verhoa itseäsi täysin mustaan. (Väriläiskät piristävät kummasti harmaata arkea: Oli sitten kyse vaikkapa pelkistä kirkkaanpunaisista sukista, tai vaikkapa vihreistä isoista korviksista!)
  • Osta kukkia.
  • Lisää kahviisi ripaus vaniljasokeria tai kanelia!
  • Hanki kirkasvalolamppu, ja käytä sitä aamuisin.
  • Älä vaadi itseltäsi liikoja.
  • Kävele iltasella rauhassa keskustan läpi, ja ihaile kaikkia niitä kauniita jouluvaloja. 
  • Piirtele lumisiin pintoihin. (Ja piristä samalla esim. jonkun työmatkaa!)
  • Tee lumiukko tai lumilyhty! 
  • Käy pulkkamäessä!
  • Tämä vuodenaika on lämpimien juomien aikaa. Juo lempiteetäsi, tai herkuttele kaakaolla (jossa tietysti päällä kermavaahtoa!).
  • Järjestä aikaa itsellesi. (Ja tee silloin jotain sellaista, mikä tekee sinut onnelliseksi!)

Millaisia kaamoksen karkottajia teillä olisi suositella?


Psst. Minä ainakin hemmottelin itseäni tänään mm. pienellä hiustenleikkuulla. Tarkkasilmäisimmät (tai instagramissa minua seuraavat) saattoivatkin sen jo tuosta suttuisesta kännykkäkuvasta huomata!

torstai 12. marraskuuta 2015

Jumissa

Olen lukuisia kertoja avannut tämän valkoisen sivun silmieni eteen, ja yrittänyt kirjoittaa kaikkia niitä ajatuksia, joita päässäni on viime aikoina pyörinyt, mutta en jotenkin osaa. Tuntuu, kuin olisin lukossa, tai solmussa, enkä löydä avauskohtia. Ajatukset kimpoilevat sinne tänne, ja kaikki aikaansaamani lauseet kuulostavat mielessäni vain todella typeriltä. Kerta toisensa jälkeen päädyn pyyhkimään tekstini, oli se miten pitkä tahansa.

Onko minulla edes mitään järkevää kerrottavaa? 
Onko tämä edes julkaisukelpoista?
Kiinnostaako ketään?


Syksy on kuitenkin herättänyt minussa tänäkin vuonna sellaisen ihanan kutkuttavan tunteen uudistumisesta. Siinä missä olen haaveillut mm. uusista hiuksista ja vaatekaapin sisällöstä, on bloginikin kai hakemassa sitä omaa paikkaansa.

Siksi haluaisinkin kysyä teiltä, rakkaat lukijat (jos sieltä vielä jotain ihmisiä löytyy!), ehdotuksia tämän rakkaan harrastukseni elvyttämiseen. Haluaisin kuulla, jos teiltä löytyy ideoita, ehdotuksia, tai vaikkapa kysymyksiä, joiden avulla saisin edes jonkinlaisen inspiraation takaisin. Missään nimessä en halua pitää taukoa blogista, koska koen, että tauko vain vaikeuttaisi kirjoittamisen pariin palaamista.


torstai 5. marraskuuta 2015



On ollut päiviä, jolloin olen uppoutunut omiin murheisiin. Kaikki on tuntunut liian suurelta, ja liian vaikealta. Ylitsepääsemättömältä. Sitten on ollut niitä aamuja, kun auringonpaiste on saanut hymyilemään, ja näkee kaikessa hippusen toivoa. 

Ehkä vielä joskus on minunkin vuoroni. 

Olen tasapainotellut. 
Levännyt. 
Koittanut keskittyä itseeni. 

Olen odottanut, olen toiminut. 
Olen kompuroinut pettymysten keskellä, mutten siltikään luovuttanut. 

Ehei, en anna kaamoksen vetää minua mukanaan. Ei, en todellakaan aio luopua unelmistani. 
Ja kyllä, minä aion löytää paikkani tästä maailmasta. Sen lupaan!