torstai 28. huhtikuuta 2011

Kesältä 2011 haluan ainakin näitä:

  Lämpimiä kesäöitä, päämäärättömiä retkiä/seikkailuja, spontaaneja ideoita, piknikkejä, grillausta, nuotion ääressä istumista, hiekkaa varpaiden välissä, telttailua, pellolla juoksemista, kukkien keräämistä, veneellä soutamista usvaisella järvellä, kuumalla kalliolla makaamista, jääkahvin nauttimista terassilla, kesämekkoja, valokuvia...  


  Hetkessä elämistä, pitkiä auto- ja/tai pyöräretkiä, tanssimista rantahietikolla, auringonnousuun asti valvomista, salaisuuksia, järvessä/meressä kahlailua, sukeltamista meren syvyyksiin, hyvää ruokaa ja juomaa, porukalla laulamista/tanssimista nuotion äärellä, paljain jaloin kulkemista, mustikoiden ja villimansikoiden/vadelmien keräämistä, lämpimässä sateessa juoksemista, kaatosateella uiminen, musiikkia, junamatkoja/bussmatkoja, festareita, unohtumattomia hetkiä ystävien kanssa.
 
 

Avokkini sanoisi edellä kirjoittamaani kesähaaveilulistaa runotyttöaktiviteeteiksi. Hymyilyttää. 



Tänään lähdemme Jyväskylään vapuksi, ja heti kun palaamme sunnuntai iltana kotiin, saamme rottalaamme kolmannen pienokaisen, en malta odottaa !

Hyvää vappua kaikille ! 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Ihana kesäfiilis ! 
Ulkona on ollu muutaman päivän lähemmäs +20 !

Mun tukka operaatio jatkui taas eilen, ja tällä hetkellä tilanne näyttää siis tältä ! Nyt rupeen olla aikalailla tyytyväinen, vaikkakin latvoista tarvis vielä saada vähän tummuutta pois.  
 


perjantai 22. huhtikuuta 2011


Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
silloin muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin

 

Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun
 

Joskus tuntuu että ajan pyörteet
kiskoo meidät mukanaan
avaa sylisi mulle
niin maailma saa ohi virrata
Sun aika kukkaan on puhjeta
kohti taivasta kurkottaa
juuret viimein kylmän kiven murtaa
jos ymmärtää odottaa

 

Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun

Mulla soi jostain syystä päässä jokaikinen kevät Tehosekoittimen Maailma on sun -biisi.
Eilen oli taas sellainen päivä.

  
Näissä kuvissa: mun ihmisiä juhlistamassa kesäloman alkua

Puhuttiin siitä miten outo olo oli. 
Ei tuntunut kesälomalta, eikä siltä, ettei me palattais kouluun vasta kun puolen vuoden päästä, tasan. 
Outoa, ettei me tosiaan palata kouluun edes pääsiäisloman jälkeen.
Se oli siinä, kesäloma. Seminaarityö takana, kolmas vuosi takana. Kauan odotettu, kauan pelätty. 

Kaikilla oli sellainen "mitä mä nyt teen" fiilikset, kun kaikki koulustressi jotenkin purkautui siinä päivän aikana. Aurinko lämmitti ihoa, mutta tuuli oli vielä viileää.

Suunnittelimme kesää, kaikkia niitä ihania reissuja, joita meidän täytyy toteuttaa. 
En malta odottaa !

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kesäloma alkaa huomenna, joten sen kunniaksi haluan julkaista tämän.

[Äidinkielen kurssilla piti kirjoittaa juhlapuhe kuvitellulle yleisölle. En osannut kirjoitella hää- tai hautajaispuheita, sillä tiesin, ettei mikään olisi aidompaa kuin se, että kirjotan puheeni juuri sille oikealle yleisölle, eli omalle luokalleni. Tämä on siis kirjoitettu syksyllä 2010, kolmannen vuoden alussa.]






"Tätä puhetta kirjoittaessani palasin ajatuksissani vuoden 2008 syksyyn. 
Ainakin minulle, vuosi 2008 oli kokonaisuudessaan suurta muutosten aikaa. Valmistuin ylioppilaaksi ja uusi käänne elämässä alkoikin jo häämöttää, kun sain kutsun pääsykokeisiin kouluun, johon olinkin jo jonkun aikaa haaveillut pääseväni.

Pääsykokeissa uusien ihmisten keskellä minulle avartui täysin uusi maailma: 
ihmiset näyttivät mielenkiintoisilta ja persoonallisilta taiteilijasieluilta, joiden seurassa tunsin vihdoinkin olevani ns. kotona.


Unelmani täyttyivät lopullisesti kun sain iloisen yllätyksen postilaatikkoon kyamkilta: 
minut oli valittu kouluun!



Monilla oli edessä asunnon metsästys, sillä he tulivat toisilta paikkakunnilta. Minulla ei kuitenkaan asunnon kanssa ollut kamala kiire, sillä asuin itse Kouvolassa vanhempien luona. Löysin kuitenkin aika nopeasti sopivan ensi asunnon, ja lensin rohkeasti pesästä kohti itsenäisyyttä.

Koulun alkaessa oloni oli kuin pienellä ykkösluokkalaisella, joka kulki vartalonsa kokoisen repun kanssa ensikertaa koulutietä. Vatsassani oli miljoonia perhosia ja päässäni vain kuvittelin mitä kaikkea seuraavat neljä vuotta toisivatkaan tullessaan. En malttanut odottaa.

Pian oma ryhmä hahmottuikin jo, ja syntyi ensimmäisiä kaveripiirejä ja inside juttuja. Ensimmäinen vuosi menikin oikeastaan ihmisiin ja itse alaan tutustuessa. Edessä oli monia uusia haasteita, tehtäviä ja tietenkin monia mukavia tapahtumia. 

Lukiosta suoraan tulleena ammattikorkeakoulu avautui todella mielenkiintoisena kokonaisuutena. Pääsin vihdoinkin toteuttamaan itseäni tavalla, josta olen aina pitänyt.
Jo aivan pienestä pitäen käsillä tekeminen on ollut yksi tärkeimmistä asioista elämässäni, kuten varmasti monella muullakin alan opiskelijalla. Ja kun tällaisia ihmisiä laittaa paljon samaan tilaan, voi taata, että syntyy paljon hienoa ja ikimuistoista. 
Monet ovatkin solmineet opiskeluaikana sellaisia ihmissuhteita, jotka kantavat varmasti todella pitkälle.


Ensimmäisen kouluvuoden jälkeen tuntui, että edessä oli vielä paljon, mutta pian huomasinkin, että oli saapunut kolmannen vuoden syksy. Ihmettelin, minne kaksi vuotta katosi noin vain, mutta ainahan se menee niin, että kun on hauskaa niin aika ikäänkuin liitää vain.
Todella väärinhän se on !


Kolmannen vuoden alussa olin toisaalta todella intoa täynnä, mutta samalla pieni haikeus alkoi jo vallata mieltäni. Tajusin miten paljon olin oppinut näiden kaikkien vuosien aikana; Olin kasvanut ihmisenä ja tutustunut aivan mielettömiin ihmisiin, joista en olisi valmis ehkä koskaan luopumaan.

Varmasti moni on jossakin vaiheessa miettinyt millä tavalla jokin kyseinen ajankohta on muokannut itseään tai muita.  Mietitäänpä aikaa syksystä 2008 eteenpäin.
Koen itse muuttuneeni aika paljonkin tämän koulutuksen aikana, sillä kouluun saapuessani olin ujo, hiljainen ja hieman epävarma. Lisäksi tulevaisuuden suunnitelmani olivat vielä täysin auki.
Kuitenkin jo parissa vuodessa olen huomannut, kuinka ujous ja hiljaisuus todella karisee ihmisestä kuin ihmisestä, sillä erilaisissa kritiikkitilanteissa oli pakko kertoa töistään ja tietenkin antaa palautetta muille. On myös mukavaa huomata, kun tulevaisuuden suunnitelmat alkavat hiljalleen hahmottua, eikä kaikki näytä vain sumuiselta ja tyhjältä.

Minulle tämä koulu on myös avannut paljon silmiä itseni, muiden sekä itse alan puolesta.
Erilaisten projektien kautta on tullut myös nähtyä muista ihmisistä puolia, joista ei ole ennen tiennyt, ja se on aina yhtä mielenkiintoista ja hienoa, kun huomaa, että jossakussa on esimerkiksi jotakin samaa kuin itsessään tai jopa jotakin täysin vastakohtaista ja kiehtovaa.

Olen siis varma, että kaikille tämä opiskelu-aika on antanut paljonkin.
Monet ovat varmasti kasvaneet ihmisinä, ja ikäänkuin puhjenneet kukkaan, kun ovat tajunneet, että tämä on heidän juttunsa ja juuri sitä, mitä he haluavat tulevaisuudessa tehdä. 
Jotkut taas miettivät vielä muita mielenkiintoisia vaihtoehtoja, sillä eihän tässä valmiissa maailmassa ole kiire.

Haluankin kiittää teitä kaikkia näistä yhteisistä hetkistä.
Toivottavasti tulevaisuutenne tuo tullessaan paljon toteutuneita unelmia ja onnistumisia."



Nyt näin kolmannen vuoden lopussa, alan kaipaamaan jokaikistä hetkeä aikaisemmilta vuosilta. Onneksi edessä on vielä 1 vuosi, joka on toivottavasti täynnä ikimuistoisia hetkiä, jotka muistaa vielä kiikkustuolissakin! 

(kuvat jälleen, weheartit.com) 

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Olenkohan ainoa ihminen maailmassa, joka muuttuu haikeaksi aina kun kesäloma lähestyy ? 
Kesäloma on ajatuksena mitä ihanin; vapaus kouluhommista, stressistä, projekteista... mutta samalla se tarkoittaa etäisyyttä ihaniin hömppiin luokkalaisiin ja muihin opiskelijoihin.
(jotka lähtee pois täältä kesäksi)

Yritän selittää itselleni, että se on vain kesäloma, vaikka jostakin pääkoppani sopukasta minulle kuiskaa joku hennolla äänellään, että on tulossa se kauan pelkäämäni; viimeinen kesäloma

  
Kesä 2011 on viimeinen kesäloma, tässä koulussa, näiden ihmisten keskellä. 
Viimeinen kesäloma, jonka jälkeen vielä pyristelemme hetken koulussa ja tadaa, 
valmistumme kesäksi 2012. 

Sitten kaikki vain katoavat tältä paikkakunnalta, kuin tuhka tuuleen. Ne parhaat ihanat ihmiset! 
 Mulla ei ole koskaan ollut näin ihanaa luokkaa ! 
Tiedän, ettei mikään ole lopullista, ja että varmasti tulen törmäämään näihin vallattomiin otuksiin, mutta haikeaa siitä tekee se, ettei ole enää kukaan samalla tavalla piristämässä mustana sateisena aamuna hölmönhassuilla jutuillaan.
  
Minä typerä tiedän jo nyt, kuinka naurettavasti tulen purskahtamaan itkuun vuoden päästä, 
kun tämä kaikki konkretisoituu. 
Kuinka ikävä voi tulla ihmisiä, joiden kanssa on ollut neljä vuotta ?

T. Ihmisiin kiintyjä & maailman huonoin luopuja

ps. Julkaisen tänne ensi viikolla erään "puheen", joka piti tehdä äidinkielen tunnilla. 
Osoitin sen luokkalaisilleni. 


maanantai 4. huhtikuuta 2011


Seisoin tänään puoli tuntia hiusvärihyllyn edessä. Kädessäni kerkesi käydä monta erilaista purkkia, ja lopulta en sitten ottanutkaan mitään, koska 
A) en halunnut ottaa taas sitä perus tummanruskeaa
B) enkä uskaltanut kokeillakkaan mitään erikoisempaa.



Keväisin iskee kamala muutosfiilis itsensä suhteen:
1. Haluaisin uudistaa vaatekaapin; Ostaa kivoja uusia vaatteita, joita en normaalisti huonon itsetuntoni takia uskaltaisi/kehtaisi pitää.


2. Haluaisin jotain uutta tukalleni; Mulla on aina ollut pitkä tummanruskea tukka, enkä ehkä siksi ole uskaltanut kokeilla mitään uutta. Houkuttaisi kuitenkin kokeilla jotakin vähän erilaista värin (en nyt tarkoita mitään blondausta, todellakaan) ja/tai mallin suhteen. 
(Olen vain typerä arkajalka)


3. Haluaisin pudottaa muutaman kilon; Tulisi parempi olo itsensä suhteen ja tietenkin kuntokin kasvaisi.
 
Jos teillä jollakin kohoaa ideoita siitä, millainen tukka/väri mulle vois sopia niin otan mielelläni ehdotuksia vastaan!

kuvat: weheartit.com

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Tämä aprillilapsi täytti eilen 22v !

Siispä eilinen kuvina:
Tein mango-juustokakun


Satu ja Moona
 

Milla

Lahjaksi sain mm: