Uusi kaupunki tietysti tarkoitti sitä, että minun täytyi aloittaa kaikki alusta, ainakin jollakin tasolla. Löytää se oma lähikauppa, ne omat mieluisat reitit läpi keskustan ja tietysti ne suosikkikahvilat, joiden lämpimiin tunnelmiin käpertyä. (Ylpeänä voin ilmoittaa, että olen löytänyt nuo kaikki luettelemani asiat, ja vielä paljon muutakin!)
Löysin myös pitkään kadoksissa olleen seikkailijaminäni, kun pääsin tutkimaan tätä uutta rakasta kaupunkiani katu kadulta ja risteys risteykseltä. Huomasin usein hymyileväni vastaantulijoille, ja uppotuvani omiin ajatuksiini. (Tämä vuosi on myös ollut melkoista itsetutkiskelun aikaa.)
Muutin helmikuussa omaan suloiseen yksiööni aivan Pyynikintorin kupeeseen. Ihastuttava vanha talo, jonka suloiselta sisäpihalta raikaa päivittäin lasten iloisia kiljahduksia ja naurua. (Tämä tuntuu niin kodilta!)
Kesä oli, no ihanin!
Kuvat puhukoot puolestaan!
Seikkailin, valokuvasin ja fiilistelin.
Piknikkejä ja herkkutuokiota rakkaiden seurassa
Aurinkoa ja rantaan vyöryvien aaltojen rauhoittavia ääniä
Hymyä
Onnellisuutta
Valokuvausretkiä
Ystäviä
ja uusia tuttavuuksia
Lisää herkkutuokioita
Jääkahvia
litratolkulla
Seikkailuita, eväsretkiä ja yöuinteja.
Ihana, ihana, ihana kesä!
Syyskuun alussa kämppiksekseni muutti tällainen suloinen karvapallero, nimeltä Veeti. Pitkään harkittu, ja kauan odotettu, ihana letkeä ja rakas karvakaveri!
Syksy on paras taidemaalari, sanoi eräs tuttuni kerran. En osaa unohtaa tuota lausahdusta, sillä onhan se niin paikkansa pitävä! Syksyn ruska saa minut todella inspiroituneeksi. Teimme tänä vuonna muutaman ruskaseikkailun; Oli eväsretki rantakalliolla, ja tulitikkutehtaalla kiertelyä. (Tietenkään unohtamatta sitä onnellista hihitystä ruskalehtisateessa!)
Viimeisin syysretki tehtiin tyttöjen kanssa täysin tuntemattomiin maisemiin. Tuolloin satoi myös ensilumi, ja oli todella kylmää, mutta kaikesta huolimatta saimme nuotion sytytettyä, ja eväät paistettua. (Vaikka olihan se melkoisen koominen reissu, ha!)
Vietin paljon aikaa lempparikahviloissani. Varsinkin joulun alla sitä oikein hakeutui tunnelmallisiin paikkoihin nauttimaan kahvia kera hyvän seuran.
Tutustuin myös moniin uusiin paikkoihin, jotka nousivat lempparikahvilat listalleni, kuten esim. tuo Pannu&Huone.
Joulu oli ehkä tähän mennessä ihanin kaikista. Jotenkin kun sitä asuu nykyisin niin kaukana kotoa, niin ikävä on aina melkoinen. Tuntui ihanalta päästä rakkaidensa seuraan, ja keskittyä vain siihen yhdessä olemiseen ja rentoutumiseen.
Tätä postausta kootessani voinkin todeta vuoteni olleen varsin loistava. Vaikka mieleni onkin ollut viime aikoina hieman maissa (jonkinsortin kaamosmasennusta on voinut olla havaittavissa, kun aurinkoa/valoa ei ole ollut näkyvissä ties milloin viimeksi), niin tuntui hyvältä päättää tämä vuosi parhaimmassa seurassa, ja aloittaa seuraava hymyssä suin, trampoliinilla pomppien. (Kyllä, päädyimme uv:na porukalla Näsinpuistoon, josta sitten löysimmekin upouuden leikkipuiston, jossa on useampi maahan upotettu trampoliini! Voitte vain kuvitella sitä naurun määrää, mikä meistä aikuisista ihmisistä lähti.. Porukan raavaimmatkin mieshenkilöt kikattivat kuin pikkulikat konsanaan! Loistavuutta!)
Tätä vuodelta 2014 oikeastaan toivonkin; Onnellisuutta ja yllätyksiä!
♡: Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti