torstai 12. lokakuuta 2017









Päivät ovat juosseet mieletöntä vauhtia, ja samalla tahdilla on myös täyttynyt kalenterinikin. Ensimmäiset tentit ovat jo suoritettuna, ja vaikka edessä on vielä monen monta opintopistettä, tuntuu, että olen siltikin kokoajan askeleen lähempänä unelmaani! Nämä uudet opiskelukuviot ovat tehneet mielellekin niin hyvää! Elämääni on tullut kourallinen uusia tyyppejä, joiden kanssa olemme muodostaneet oman koulujengimme. Sitä on lisäksi oppinut paljon uutta itsestään, kun on rohkeasti astunut pois mukavuusalueeltaan, ja päässyt ylittämään itsensä. 

Paluu vanhaan kotikaupunkiin ei ole kuitenkaan ollut helppo. Vuodet ovat vierineet, ja kaveriporukat ovat muuttuneet. Arkisin kuljenkin oikeastaan vain kodin ja koulun väliä, ja muistelen niitä aikoja, kun ystäväporukkani ei ollut vielä muuttanut täältä muualle. Usein kaipaankin niitä hetkiä kahviloiden hämärissä nurkkapöydissä, kun puhuttiin sydämen kyllyydestä, ja välillä kehiteltiin kaikenlaisia hauskoja tarinoita ulkona kulkevista ihmisistä, ja naurettiin niin paljon, että mahaan sattui! Kaupunki muistuttelee menneistä, ja välillä havahdun hymyileväni hauskoille muistoille vuosien takaa. Voi niitä aurinkoisia kesäiltoja kenkäkukkulalla, ja sitä yhtä hassua kesäistä aamuyötä, kun kuljin paljain jaloin baarista kotiin, ja vastaan tuli iloisesti tervehtivä posteljooni! Elämän varrella on tapahtunut paljon, ja tänne palatessa on myös huomannut tunnistavansa niitä ns. kipupisteitä, joita on nyt ollut aikaa käydä mielessään läpi. Joskus sitä pitää mennä kauas, jotta voi nähdä asiat uudessa valossa!



Miten teidän syksy on mennyt?

(Kuvat viime kuun syysseikkailulta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti