maanantai 18. kesäkuuta 2012

Nuuhkin tuomet / Taivutan kaulaa / Edessäsi nauran / Kevyesti nousee askel

Juhlat muuttuvat vuosien varrella. Muistan varmasti aina sen tunteen kun kyyneleitä pidätellen lauloimme ala-asteen kevätjuhlassa varsin tutuksi tulleen laulun:

"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. 
Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.

Teille laulamme nyt näkemiin.

Turvallista matkaa me toivotamme näin.
On aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän."


Tuosta laulusta sen aina tiesi. On taas joku etappi elämässä saavutettu, ja nokka käännetään kohti uusia seikkailuja. Todistukset annettiin käteen suklaalevyn kera. Kotiin käveltiin haikeana ja mieli keveänä. Voi niitä aikoja! 


Kyamkista valmistuminen meni hieman ns. ohitseni. Se johtuu varmasti siitä, etten osallistunut koulun järjestämään juhlatilaisuuteen (koska pidin juhlat viikkoa myöhemmin). Lauantai aamuna en oikeastaan ollut vieläkään tajunnut mitä juhlitaan, vaikka olimme äidin kanssa edellisenä iltana hääräilleet keittiössä useita tunteja valmistaen ruokia ja herkkua juhlien seisovaan pöytään. Kun ensimmäiset vieraat saapuivat lauantaina kukkien kera halaamaan ja onnittelemaan, se tapahtui: Tajusin, että neljän vuoden opiskelut ovat nyt totta tosiaan päätöksessä, ja minulla on vihdoinkin ammatti. Todistuksessani lukee: "On oikeutettu käyttämään tutkintonimikettä: Muotoilija". Voin olla siitä pirun ylpeä, äidin sanoja lainaten.

Lauantai meni kaikin puolin loistavasti. Kelit suosivat ja istuimmekin oikeastaan koko iltapäivän ja illan terassilla nautiskellen virvokkeita ja hyviä ruokia. Ympärillä oli ystäviä, joiden kanssa naurettiin taas posket kipeinä. Yöllä kävelimme baariin kevein askelin. Kuinka rakastankaan kesäöitä!

Äidille äärettömän suuri kiitos kaikesta nähdystä vaivasta! Tuntuu, etten voi edes tarpeeksi kiittää.. Oli taas niin viimeisen päälle tehdyt ruuat ja herkut! Äiti ♥

Paras kakku ikinä! Valkosuklaamoussekakku, jossa oli raparperiraitoja ja mansikoita. NAM!

Tässä vaiheessa iltaa oltiinki jo vaihdettu sitten vähän rennompaa vaatetta ylle.



En todellakaan osannut odottaa tällaista lahjavuorta! Sain mm. kukkia, rahaa, punaviinin, pressopannun, sushilahjakortin, Flirt -kannun ja "Piirretään iloisia ihmisiä" -kirjan. Yksi mieleisimmistä lahjoista jäi nyt pois kuvasta: Sain äidiltä lahjaksi ompelukoneen! Nyt pääsen ompelemaan kaikenlaisia juttuja pitkästä aikaa, jipii!
Kamerassani ei juuri ollut muita kuvia juhlista. Nyt siis odottelen vielä mm. Anssin kameran kuvia, joissa varmasti näkyy myös enempi ihmisiä. 

Ja sitten muihin aiheisiin.
Olen pitkään haaveillut maximekosta, tai lähinnä siitä tunteesta, joka syntyy kun helmat hulmuavat kevyesti kesätuulessa. Tänään löysin mieleisen hameen, joka tosin on vyötäröltä hieman liian suuri. Ongelma korjaantui onneksi vyöllä! Nyt vaan venailemaan aurinkoisia päiviä, jolloin pääsen helmat hulmuten kesärientoihin! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti