tiistai 12. kesäkuuta 2012

Lauantain sana: Onnenkyyneleet

Lauantaina olimme Kuopiossa häissä. Ne eivät olleet mitkä tahansa häät, vaan juhlat, joita olin malttamattomana odottanut siitä hetkestä lähtien, kun niistä ensimmäistä kertaa kuulin. Hyvä ystäväni, Minttu, kertoi tulevista häistä ruskalehtien keskellä. Vaikka pariskunta oli ollut jo jonkun aikaa kihloissa, tuli tämä ihana uutinen silti täysin puun takaa, positiivisella tavalla. Tiedättekö sen tunteen, kun menee aivan sanattomaksi sisällä myllertävästä onnellisuuden tunteesta? Se on hassu tunne.

Voitte varmaan myös kuvitella, kuinka hankalaa mun oli syksystä asti pitää tätä mieletöntä hääuutista salassa muilta! (Aviopari oli siis pyytänyt meitä Anssin kanssa kuvaamaan heidän viralliset hääkuvat ja tietenkin ikuistamaan myös itse juhlia.)

Kuukaudet vierivät onneksi melkoisella vauhdilla ja kesäkuu saapui nopeammin kuin uskoinkaan. Saavuimme perjantain ja lauantain välisenä yönä Kuopioon. Majoituimme 4 ihanan ihmisen kanssa tulevan avioparin kämpille, "kommuuniin" (pari yöpyi muualla häiden ajan). Hääaamu oli täynnä hulinaa. Joimme aamukahvia yhdessä keittiössä ja laittauduimme valmiiksi häitä varten. Meistä kai kukaan ei vielä ollut kunnolla edes tajunnut, mitä päivän aikana tulisi tapahtumaan. Kun saavuimme hääpaikalle porukalla, ja tekemään vielä viime hetken valmisteluja, se alkoi todella hahmottumaan. Kaikki oli niin kaunista! Katetut pöydät koristeineen, lahjapöytä, kukkaset... Niin tulevan avioparin näköisiä! Ja kun Minttu puki hääpukunsa ylle, me tytöt herkistyimme välittömästi. Kuinka kaunis morsian olikaan! 





Kuvasimme juhlapaikalla ensimmäiset viralliset hääkuvat, mutta koska keli oli liiankin aurinkoinen (kyllä!), päätimme jatkaa kuvaamista myöhemmin. (Jaoimme Anssin kanssa juhlien valokuvauksen seuraavanlaisesti: Anssi kuvasi viralliset hääkuvat ja minä toimin tällöin assistenttina. Lisäksi ikuistin juhlien tunnelmaa, yksityiskohtia ja vieraita.)


Kun ajoimme kirkolle, pihassa oli odottamassa jo monia autoja. Ihmiset ympärillä säteilivät onnellisuutta ympärilleen. Ei voinut kuin hymyillä, vaikka itikat söivätkin jalkojamme.

Riistaveden kirkko
Kirkkojen ovien avauduttua Minttu asteli yksin urkujen soidessa kohti alttaria. Onnenkyyneliä oli mahdoton tässä vaiheessa pidätellä. Lisäksi papin sanat olivat todella liikuttavia. Yritin tämän kaiken tunnemylläkän keskellä saada ikuistettua näitä unohtumattomia hetkiä kuviksi.


Kun pari oli vihitty, he astelivat kirkon ovista keskelle saippuakuplamerta. Onnenkyyneliä ja hymyä oli havaittavissa joka puolella. Tuore aviopari asteli somaan keltaiseen kuplaansa, jonka takalasin sydämessä luki "Rakkauskupla kestäköön!".


Juhlapaikalla ilta jatkui rennosti laaditun ohjelman parissa. Alkumaljat, ruokailu, kahvittelu, liikuttavia puheita ja unohtamatta tietenkään perinteisiä morsiuskimpun ja sukkanauhan heittoa. Taustalla soi kokoajan avioparin tyylistä musiikkia.

Oli liikuttavinta katsella tuoretta avioparia: Heistä huokuu ääretön rakkaus. Sellainen, jota on saduissa, ja josta kaikki salaa haaveilevat.


Myöhemmin myös loistava Wellu Rowaltz tuli esiintymään, ja me tytöt rokkasimme tanssilattiaa. Onnenkyyneliltä ei tietenkään voinut illallakaan välttyä: Wellu sai meidät tytöt viimeistään "With or without you" -biisin kohdalla itkemään onnesta. Meitä oli tanssilattialla monta tyttöä, tanssimme hitaita isossa halausrykelmässä ja kaikkien poskille virtasi onnenkyyneliä. Mieletön fiilis!

 Wellu Rowaltz ja Minttu 
Team Herkkikset & Punapäät! :') (Salla, Henna, Moona ja minä)

Sunnuntaina olo oli raukea ja onnellinen. Jaloissa oli satoja kutisevia hyttysen puremia, mutta ne eivät haitanneet. Onnistuneet juhlat jaksavat hymyilyttää vielä varmasti todella pitkään.

Minttu ja Mikko, kiitos vielä unohtumattomista juhlista! Te ootte ihanin, suloisin ja mielettömin pari!

1 kommentti:

  1. Sydän pakahtuu..Emmikulta,kosketettuna tässä äidin roolissa..

    VastaaPoista