Näillä kallioilla, kuin kävelisi maailman laitamilla. Horisontissa keinuva ääretön meri, purppuraiseksi värjäytynyt taivas ja ympärillä heinäsirkkojen ja lintujen yhteinen konsertti. Pehmoisesti keinuvat veneet, rantaa silittävät laineet. 

Näillä kallioilla, kuin sylissä olisi. Työkiireet ja stressi ovat jääneet kauas mantereelle - mieli tuntuu keveältä. Ajatukset eivät harhaile, keskityn täysillä joka hetkeen. 

Nämä kalliot, jalkojeni alla polttavat. Istun rantakivelle, lasken jalkani mereen ja annan levän kutitella jalkapohjiani. Suljen silmät, annan kevyen tuulen heilutella tukkaa ja kuuntelen kuinka maa alla hengittää.



(Rakas Ulko-Tammio, nähdään taas vuoden päästä!)

Kolmen kuukauden aherrus ei tuottanut tulosta. "Olet varasijalla xx."

Vaikka tiesin, että mahdollisuuteni päästä kyseiseen kouluun oli noin 3 prosentin luokkaa, silti jokin minussa halusi uskoa, että kaikki on mahdollista, ja että se voisi sattua juuri minun kohdalleni. Koska miksipä ei?

Aluksi tunsin surua, häpeää ja vähän vihaakin. Olenko todella näin huono ja kelvoton? Eikö minusta olekaan parempaan? Tein parhaani, eikä se siltikään riittänyt. Pänttäsin tietoa lähemmäs 1000 sivun edestä. Kirjoitin satoja sivuja, ensin tietokoneella, ja myöhemmin vielä käsin, kuivattaen 3 tussia. Keksin hulvattomia muistisääntöjä, ja piirtelin ajatuskarttoja. Peruin monia menojani ja eristäydyin huoneeseeni. En tuntenut kolmen kuukauden aikana käsitettä "vapaa-aika".

Siltikään se ei ollut tarpeeksi.

Nyt minulla on ollut muutama päivä aikaa käsitellä tätä kaikkea. Matkaa, jonka alkuvuodesta kuljin kevääseen, ja nyt kesään. Suru, häpeä ja viha ovat hiljalleen väistymässä. Tilalle on noussut uudenlaisia ajatuksia, ja niistä ehkä tärkein on se, etten aio luovuttaa. Muistiinpanoni ovat tallessa, ja odottavat seuraavaa yritystä. Onneksi en enää koe hukanneeni elämästäni näitä muutamaa kuukautta. Nyt vasta jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka paljon olenkaan niiden aikana oppinut, niin kirjojen sisällöstä, kuin itsestänikin.

Matka jatkuu.

Sekasin

Elämä heittelee joskus huolella. Ihan meitä jokaista. Se miten näistä vuoristoradan äkkipudotuksista selviydytään, on ihan ihmisestä kiinni. Toiset selviävät olankohautuksin, toiset sukeltavat vähän syvempiin vesiin. Fakta on kuitenkin se, että murheita ei voi vertailla keskenään. Ei voi määritellä sitä mitkä asiat saavat aiheuttaa murheita, ja mitkä eivät. Se mikä suruttaa toista, ei välttämättä suruta toista - ja toisin päin.  Me ihmiset olemme monimutkaisia olentoja, ja vielä monimutkaisempia ovat mielemme kiemurat.

"Joka viides suomalainen nuori kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä."

"Noin puolet mielenterveyden häiriöistä alkaa ennen 14 vuoden ikää ja kolme neljästä ennen 24 vuoden ikää."

"700 000 syö mielialalääkeitä."

"Opiskelijoiden yleisin lääkärikäynnin syy on mielenterveys."

Pysäyttäviä faktoja. Kohtaamme siis päivittäin ihmisiä, jotka painivat joko itse jonkin mielenterveydellisen häiriön kanssa, tai tuntevat jonkun joka kärsii niistä. Siinä missä fyysisestä sairaudesta usein näkyy merkkejä myös ulospäin, ei henkisestä sairaudesta useinkaan näe ulospäin mitään poikkeavaa. Hymy onkin usein helppo vetää kasvoille suojaksi, ettei vaan muut näkisi, mitä siellä mielessä oikeasti liikkuukaan. Jostain syystä on heikkoutta olla herkkä ja rikki. Sitä pitäisi vaan jaksaa vetää hymy kasvoilla, vaikka olisi henkisesti kuinka palasina tahansa. Höpönlöpö! Olen sitä mieltä, että vahvuutta on nimenomaan juuri se, että uskaltaa olla juuri se oma herkkä ja vähän rikkinäinen itsensä. Sitä, että uskaltaa sanoa ääneen, jos kaikki ei ole hyvin. Vahvuutta on myöntää asiat, ja uskaltaa hakea apua!

Tuntuu, että nykyisin sosiaalisessa mediassa on helppo luoda täydellinen kuva itsestään ja elämästään. Kauniita kuvia, filttereitä ja pelkkää arjen juhlaa. Todellisuudessa siellä sen kaiken alla voi kuitenkin kyteä paljon muutakin. Moni tuntuu pelkäävän "hullun leimaa", eikä siksi ehkä uskalla sanoa kenellekään jos mieli ui syvissä vesissä. Tämän #sekasin -kampanjan myötä halutaan tuoda ihmisille enemmän ilmi, kuinka yleisestä asiasta loppujen lopuksi onkaan kyse - koskettaahan tämä asia meitä jokaista, edes jollakin tasolla! Jos ei juuri sinua, niin vähintään jotain läheistäsi.

Elämä kulkee välillä vuoristoradan lailla. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että niiden äkkipudotusten jälkeen koittaa aina niitä tasaisempia hetkiä. Se, että on käynyt joskus siellä pohjalla, osaa varmasti arvostaa enemmän sitten niitä hetkiä kun ollaan vähän tasaisemmalla pohjalla. Elämä opettaa. 

Toivon, ettei kukaan jäisi yksin synkkien ajatustensa kanssa. On okei olla joskus vähän sekasin, muttei yksin sekasin. Aina on joku (oli kyseessä sitten läheinen, tai ihan ammattihenkilö), jolle voi sanoa, että "hei nyt mulla ei ole kaikki ihan hyvin". Se ei ole noloa, eikä se ole heikkoutta! Mitä nopeammin uskaltaa hakea apua, sitä nopeammin myös paraneminen voi alkaa. 

Niin kuin ilotkin, on murheetkin tehty jaettaviksi. (Jaettu murhe on sitä paitsi puolet kevyempi harteilla kantaa!)


Millaisia ajatuksia tämä kampanja on teissä herättänyt?

(Klikkaa kuvat isoiksi!)

Halusin vain ilmoittaa näiden kuvien kera, että olen hengissä, mutta kovinkovin kiireinen. Onneksi pian tämä noin 3 kk:n uurastus tulee päätökseensä, ja saan keskittyä täysillä alkaneeseen kesään!

Mitä teille kuuluu?

27

Hullua kuvitella, että täytän tänään jo 27-vuotta. Vastahan oli vuosi 2009, ja juhlin kaksikymppisiäni! Vuodet tuntuvat vuosi vuodelta vaan vierivän nopeammin, ja joskus sitä onkin ihan paikallaan pieni pysähtyminen. Kaivaa niitä vanhoja kuvia esiin, selailla päiväkirjan uumenista juttuja yli 10-vuoden takaa. Hekotella omille jutuilleen, ja kaikille niille hassuille tyylikokeiluilleen. Ihmetellä, että olenko minä muka todella tuossa kuvassa, ja että voi miten hassulta näytänkään!

27 vuodessa on tapahtunut paljon. Ainakin minun mittapuullani. Vaikka joidenkin mielestä tässä iässä pitäisi olla jo "se vakiduuni, oma asunto, aviomies ja muksu", en koe itseäni yhtään muita huonommaksi tai epäonnistuneemmaksi, jos en ole vielä "saavuttanut" näitä. Olen aina ollut sitä mieltä, että asiat tapahtuvat elämässä omalla painollaan, eikä niitä voi kamalasti suunnitella etukäteen. Koen, että tämä on juuri se oikea tyyli minulle, ja sehän on tärkeintä, eikö?

Mitä olen sitten oppinut tässä 27-vuoden aikana. Paljonkin! Ehkäpä olisi paikallaan koota listoja rakastavana ihmisenä 27:n kohdan lista asioista, joita olen tähän ikään mennessä oppinut:

1. On tärkeää panostaa asioihin, jotka tekevät onnelliseksi! (Järjestä siis kiireenkin keskellä aikaa esim. rakkaille harrastuksille, sillä ne saavat sinut jaksamaan!)

2. Joskus on uskallettava pois mukavuusalueeltaan. Silloin oppii näkemään omat rajansa selvemmin ja toisaalta myös ne mahdollisuudet, jotka ovat tämän "uskallus" -nimisen oven takana!

3. Asioilla on aina tapana järjestyä! 

4. On turhaa pelätä epäonnistumisia. Se on unelmien jahtaamisessa väistämätöntä! Epäonnistumiset ovat juuri sitä varten, että yrität vielä kerran, ja vielä vähän paremmin! Niin kauan, että onnistut. Epäonnistumiset nimittäin kasvattavat sinua juuri oikeaan suuntaan, oli unelmasi mikä tahansa!

5. Elämän pienistä iloista nauttiminen on todella tärkeää! Se pitää mielen positiivisena ja leikkisänä.

6. Elämässä on tärkeää muistaa aina välillä pysähtyä.

7. Opiskelu ei koskaan ole turhaa (tai liian myöhäistä)! Mitä enemmän opiskelee, sitä helpompaa on oppiminen.  Muista myös se, ettei kaikkea voi osata heti, joten malttia malttia!

8. Spontaanit ideat ovat useimmiten parhaimpia! Oli sitten kyseessä spontaani yöseikkailu, tai vaikkapa spontaani reissu toiselle puolelle Suomea.

9. Loput ovat aina uusia alkuja. Ihan kaikessa!

10. Oli kyseessä mikä tahansa uusi asia, voi sen ensimmäisen askeleen ottaminen olla usein epävarmaa ja pelottavaakin. Mutta sen kun on uskaltanut ottaa, on seuraava askel jo paljon helpompi!

11. Jos et ole tyytyväinen johonkin osa-alueeseen elämässäsi, tee muutos! Joskus tiettyjen ovien on sulkeuduttava, jotta voi avata uusia.

12. Ja ehkäpä edelliseenkin liittyen; uskalla olla rohkea! Joskus ne hulluimmat päähänpistot voivat olla elämäsi parhaimpia.

13. Terve itsekkyys on joskus paikallaan. Kuuntele kehoasi, ja lepää esimerkiksi aina silloin kuin siltä tuntuu. On ihan okei sanoa asioille joskus ei!

14. Mieltä painavista asioista on aina hyvä puhua jonkun kanssa. Yksin kannettu taakka voi nimittäin helposti paisua liian raskaaksi. Lisäksi pelkässä omassa päässä asioiden pyörittely ei ole hyväksi, sillä monet asiat voivat jopa vääristyä. On siis hyvää saada asioihin erilaisia näkökulmia. Ja onhan asioiden jakamisella sekin hyvä puoli, että taakat usein puolittuvat, eivätkä tunnu enää läheskään yhtä raskailta!

15. Parhaimmat päätökset ovat aina tehty fiilispohjalta/sydämellä, luota siis intuitioosi!

16. Tartu tilaisuuksiin!

17. Positiivinen asenne auttaa jaksamaan.

18. Jotkut asiat vaativat paljon töitä ja ponnistelua, mutta silloin kannattaa aina muistella, miksi siihen ryhtyi, ja miksi se on sinulle niin tärkeää. Uurastus palkitaan aina!

19. Hyvien ihmissuhteiden tärkeyttä ei kai koskaan voisi korostaa liikaa! Kun ympärilläsi on tukiverkosto, elämän kolhut eivät moukaroi niin ilkeästi.

20. Kun on itselleen lempeämpi (vähemmän kriittisempi), oppii arvostamaan itseään ja taitojaan. On eri asia olla nöyrä, kuin täynnä itseään.

21. Jokainen elämäsi varrelle sattuva ihminen opettaa sinulle jotain. (Mieti, mitä haluat itse opettaa muille.)

22. Meillä kaikilla tulee se hetki eteen, kun se nurmikko aidan toisella puolella näyttää vihreämmältä. Silloin täytyy kuitenkin muistaa, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. (Älä siis esim. vertaile omaa elämääsi jonkun "instagram täydellisyyden" elämään, sillä ethän tiedä loppujen lopuksi puoliakaan siitä!)

23. Itsetutkiskelu on aina paikallaan! Kun löytää itsestään uusia piirteitä, tuntee olonsa itsevarmemmaksi.

24. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Ja hyvä niin. Pohjamudissa ei pidemmän päälle tietysti ole mukavaa rämpiä, mutta ilman näitä erilaiset ilot ja onnet eivät tuntuisi niin ihanilta. Elämän vuoristorata opettaa. 

25. Kerää ympärillesi ihmisiä, jotka saavat sinut tuntemaan hyväksi juuri sellaisena kuin olet. Kuka kaipaa lähelleen ihmisiä, joiden seurassa tuntee olevansa huono?

26. Käyttäydy muita kohtaan samalla tavalla kuin haluaisit, että itseäsikin kohtaan käyttäydyttäisiin. Sillä pääsee jo hurjan pitkälle! Muista, että se mitä annat, sitä myös saat.

27. Älä koskaan anna muiden määritellä, millainen sinun pitäisi olla. Ole juuri sinä!

(Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti! Viime vuonna kirjoitin listan asioista, joihin halusin panostaa 26-vuotiaana. Lue lista tästä!)