keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Sekasin


Elämä heittelee joskus huolella. Ihan meitä jokaista. Se miten näistä vuoristoradan äkkipudotuksista selviydytään, on ihan ihmisestä kiinni. Toiset selviävät olankohautuksin, toiset sukeltavat vähän syvempiin vesiin. Fakta on kuitenkin se, että murheita ei voi vertailla keskenään. Ei voi määritellä sitä mitkä asiat saavat aiheuttaa murheita, ja mitkä eivät. Se mikä suruttaa toista, ei välttämättä suruta toista - ja toisin päin.  Me ihmiset olemme monimutkaisia olentoja, ja vielä monimutkaisempia ovat mielemme kiemurat.



"Joka viides suomalainen nuori kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä."
"Noin puolet mielenterveyden häiriöistä alkaa ennen 14 vuoden ikää ja kolme neljästä ennen 24 vuoden ikää."
"700 000 syö mielialalääkeitä."
"Opiskelijoiden yleisin lääkärikäynnin syy on mielenterveys."

Pysäyttäviä faktoja. Kohtaamme siis päivittäin ihmisiä, jotka painivat joko itse jonkin mielenterveydellisen häiriön kanssa, tai tuntevat jonkun joka kärsii niistä. Siinä missä fyysisestä sairaudesta usein näkyy merkkejä myös ulospäin, ei henkisestä sairaudesta useinkaan näe ulospäin mitään poikkeavaa. Hymy onkin usein helppo vetää kasvoille suojaksi, ettei vaan muut näkisi, mitä siellä mielessä oikeasti liikkuukaan. Jostain syystä on heikkoutta olla herkkä ja rikki. Sitä pitäisi vaan jaksaa vetää hymy kasvoilla, vaikka olisi henkisesti kuinka palasina tahansa. Höpönlöpö! Olen sitä mieltä, että vahvuutta on nimenomaan juuri se, että uskaltaa olla juuri se oma herkkä ja vähän rikkinäinen itsensä. Sitä, että uskaltaa sanoa ääneen, jos kaikki ei ole hyvin. Vahvuutta on myöntää asiat, ja uskaltaa hakea apua!




Tuntuu, että nykyisin sosiaalisessa mediassa on helppo luoda täydellinen kuva itsestään ja elämästään. Kauniita kuvia, filttereitä ja pelkkää arjen juhlaa. Todellisuudessa siellä sen kaiken alla voi kuitenkin kyteä paljon muutakin. Moni tuntuu pelkäävän "hullun leimaa", eikä siksi ehkä uskalla sanoa kenellekään jos mieli ui syvissä vesissä. Tämän #sekasin -kampanjan myötä halutaan tuoda ihmisille enemmän ilmi, kuinka yleisestä asiasta loppujen lopuksi onkaan kyse - koskettaahan tämä asia meitä jokaista, edes jollakin tasolla! Jos ei juuri sinua, niin vähintään jotain läheistäsi.

Elämä kulkee välillä vuoristoradan lailla. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että niiden äkkipudotusten jälkeen koittaa aina niitä tasaisempia hetkiä. Se, että on käynyt joskus siellä pohjalla, osaa varmasti arvostaa enemmän sitten niitä hetkiä kun ollaan vähän tasaisemmalla pohjalla. Elämä opettaa. 

Toivon, ettei kukaan jäisi yksin synkkien ajatustensa kanssa. On okei olla joskus vähän sekasin, muttei yksin sekasin. Aina on joku (oli kyseessä sitten läheinen, tai ihan ammattihenkilö), jolle voi sanoa, että "hei nyt mulla ei ole kaikki ihan hyvin". Se ei ole noloa, eikä se ole heikkoutta! Mitä nopeammin uskaltaa hakea apua, sitä nopeammin myös paraneminen voi alkaa. 

Niin kuin ilotkin, on murheetkin tehty jaettaviksi. (Jaettu murhe on sitä paitsi puolet kevyempi harteilla kantaa!)


Millaisia ajatuksia tämä kampanja on teissä herättänyt?

2 kommenttia:

  1. Juuri tässä jonotan sekasin247 chattiin... Jotenkin näiden asioiden nouseminen julkisuuteen juuri nyt toi itsellen liiankin selväksi sen ettei tällainen olo ja tällainen minä ole okei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että uskalsit ottaa rohkeasti tämän ensiaskeleen! Paljon voimia siihen mitä sitten käytkään läpi. Kyllä kaikki aina ajallaan järjestyy, usko pois! <3

      Poista