lauantai 14. heinäkuuta 2012
Tartu hetkeen
"Kuuntele. Kuuletko?
Sinua odotetaan. Koko maailma ja kaikki sen pienet ihmeet odottavat, että löytäisit ne. Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää.
Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken. Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.
Toiset uskovat omistavansa jotain, jotkut paljonkin. Mutta maailma,se kuuluu elämänhaluisille. Ja tulevaisuus - se kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Eikä kauneudesta voi saada kyllikseen. Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.
Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon - niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse. Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa. Aina et ehkä tiedä, oletko onnellinen vai surullinen, tai kumpaa edes pitäisi olla.
Pysähdy ajattelemaan, mutta pysähdy vain ajatellaksesi. Et koskaan saa taltutettua hevosta, jos jäät aidalle istumaan. Naura elämälle. Naura vastoinkäymisille. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät.
Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella. Jos etsit vain yhtä asiaa, ja se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi. Sinun tarinasi."
Tämä kosketti minua ja lujaa.
Millaisia ajatuksia se teissä herätti?
torstai 12. heinäkuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Tällaisena kesäyönä en halunnut mennä nukkumaan
Lauantaina kokoonnuimme taas isolla porukalla puistoon nauttimaan kesästä. Viikko sitten puistoilut menivät kelien puolesta hieman pieleen, mutta tällä kertaa nautiskelimme lämmöstä ja välillä pilvien välistä paistaneesta auringosta.
Puistosta jatkettiin Rytmikatin terassille. Nautiskelin siellä pari juomaa, jonka jälkeen lähdin spontaanisti poikien kanssa kolmestaan katsomaan leffaa (mikä taisi kyllä mennä meiltä kaikilta hieman ohi). Kahden aikaan yöllä lähdettiin vielä ajelemaan ympäri Kouvolaa. (Tässä välissä voisin taas hehkuttaa sitä kuinka parhaita kesäyöt ovatkaan!)
Päädyimme vanhan tuulimyllyn juurelle. Istuskeltiin kaivonkannen päällä ja syötiin mansikoita ja mustikoita suoraan luonnosta. Ja tehtiin tietysti perinteisen mansikkaheinät (vai mikä niiden oikea nimitys on?) Aurinko alkoi nousta ja joka puolella oli niiin hiljaista. Hiekkatie kiemurteli pitkin pellonlaitaa ja ilma oli äärettömän raikas.Valkoinen laikukas kissa kulki kauempana ja olisin halunnut hakea sen mukaamme, mutta en enää löytänyt sitä. Bussipysäkillä oli lavatanssien juliste, jonka päivämäärän tallensimme mieliimme.
Paluumatkalla sitä tuli vain hymyiltyä onnellisena ohiviliseviä maisemia tuijotellen. Ympärillä oli todella valoisaa, eikä väsyttänyt enää, vaikka olinkin ollut yli 12h putkeen ulkona.
Tällaiset spontaanit retket ovat kyllä elämän parhaimpia juttuja. Niin, ja tietenkin ystävät.
![]() |
Tytöt tekivät kattilallisen sangriaa! |
Puistosta jatkettiin Rytmikatin terassille. Nautiskelin siellä pari juomaa, jonka jälkeen lähdin spontaanisti poikien kanssa kolmestaan katsomaan leffaa (mikä taisi kyllä mennä meiltä kaikilta hieman ohi). Kahden aikaan yöllä lähdettiin vielä ajelemaan ympäri Kouvolaa. (Tässä välissä voisin taas hehkuttaa sitä kuinka parhaita kesäyöt ovatkaan!)
Päädyimme vanhan tuulimyllyn juurelle. Istuskeltiin kaivonkannen päällä ja syötiin mansikoita ja mustikoita suoraan luonnosta. Ja tehtiin tietysti perinteisen mansikkaheinät (vai mikä niiden oikea nimitys on?) Aurinko alkoi nousta ja joka puolella oli niiin hiljaista. Hiekkatie kiemurteli pitkin pellonlaitaa ja ilma oli äärettömän raikas.Valkoinen laikukas kissa kulki kauempana ja olisin halunnut hakea sen mukaamme, mutta en enää löytänyt sitä. Bussipysäkillä oli lavatanssien juliste, jonka päivämäärän tallensimme mieliimme.
Paluumatkalla sitä tuli vain hymyiltyä onnellisena ohiviliseviä maisemia tuijotellen. Ympärillä oli todella valoisaa, eikä väsyttänyt enää, vaikka olinkin ollut yli 12h putkeen ulkona.
Tällaiset spontaanit retket ovat kyllä elämän parhaimpia juttuja. Niin, ja tietenkin ystävät.
![]() |
03:40 |
Nyt jään odottelemaan mitä viikko tuo tullessaan.
Palailen myöhemmin korupäivityksen kera. (Myyntiin on tulossa mm. muutamia riipuksia ja korviksia.)
torstai 5. heinäkuuta 2012
Olen kai maininnut kuinka paljon rakastankaan kesäöitä? On lämmintä, valoisaa ja joka puolella kuuluu paratiisiääniä, unohtamatta tietenkään kesän tuoksuja! Kesäöissä on myös jonkinlaisia ihanaa ja salaperäistä taikaa, jota ei osaa sanoin kuvailla..
Koska en ole tänä kesänä vielä ehtinyt yöllä juurikaan kuvaamaan, palasin vanhoihin kuviin. Seikkailimme hyvän ystäväni satun kanssa vuonna 2009 ympäri Kouvolaa. Haluan jakaa teillekin nämä otokset.
Koska en ole tänä kesänä vielä ehtinyt yöllä juurikaan kuvaamaan, palasin vanhoihin kuviin. Seikkailimme hyvän ystäväni satun kanssa vuonna 2009 ympäri Kouvolaa. Haluan jakaa teillekin nämä otokset.
"Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
![]() |
Meillä oli mukana termarillinen kahvia. |
![]() |
Mielakan päällä! |
Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.
Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun.
Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun.
Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
![]() |
Näköjään sitä on mahdollista samanaikaisesti pöllyttää tukkaa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin... |
Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä."
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä."
(Lyriikat: Pariisin kevät - Kesäyö)
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Meen sinne missä aurinko nousee / Sinne missä öisin on hiljaista / Ja talot eivät peitä taivasta / Missä vuoteelta voi nähdä sadepilvien saapuvan
Viikonloppuna..
..tutustuin uusiin ihmisiin.
..hymyilin onnesta.
..menin nukkumaan vasta kun aurinko alkoi nousta.
..täytettiin Wreck this journaliani.
..satu teki apiloista seppeleen.
..oli kuuma.
..kesäkuu vaihtui heinäkuuksi.
..makoiltiin nurmikolla.
..nautittiin auringosta.
..otettiin rennosti.
![]() |
Olin tuulitukkana. |
..jorailtiin musiikkivideolla.
..oltiin mäkäräisten syötävänä.
..syötiin paljon pullaa.
..grillailtiin vaahtokarkkeja kynttilän liekillä.
..tutustuin uusiin ihmisiin.
..hymyilin onnesta.
..menin nukkumaan vasta kun aurinko alkoi nousta.
..täytettiin Wreck this journaliani.
..satu teki apiloista seppeleen.
..oli kuuma.
..kesäkuu vaihtui heinäkuuksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)