sunnuntai 3. heinäkuuta 2016



Kolmen kuukauden aherrus ei tuottanut tulosta. "Olet varasijalla xx."

Vaikka tiesin, että mahdollisuuteni päästä kyseiseen kouluun oli noin 3 prosentin luokkaa, silti jokin minussa halusi uskoa, että kaikki on mahdollista, ja että se voisi sattua juuri minun kohdalleni. Koska miksipä ei?

Aluksi tunsin surua, häpeää ja vähän vihaakin. Olenko todella näin huono ja kelvoton? Eikö minusta olekaan parempaan? Tein parhaani, eikä se siltikään riittänyt. Pänttäsin tietoa lähemmäs 1000 sivun edestä. Kirjoitin satoja sivuja, ensin tietokoneella, ja myöhemmin vielä käsin, kuivattaen 3 tussia. Keksin hulvattomia muistisääntöjä, ja piirtelin ajatuskarttoja. Peruin monia menojani ja eristäydyin huoneeseeni. En tuntenut kolmen kuukauden aikana käsitettä "vapaa-aika".

Siltikään se ei ollut tarpeeksi.

Nyt minulla on ollut muutama päivä aikaa käsitellä tätä kaikkea. Matkaa, jonka alkuvuodesta kuljin kevääseen, ja nyt kesään. Suru, häpeä ja viha ovat hiljalleen väistymässä. Tilalle on noussut uudenlaisia ajatuksia, ja niistä ehkä tärkein on se, etten aio luovuttaa. Muistiinpanoni ovat tallessa, ja odottavat seuraavaa yritystä. Onneksi en enää koe hukanneeni elämästäni näitä muutamaa kuukautta. Nyt vasta jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka paljon olenkaan niiden aikana oppinut, niin kirjojen sisällöstä, kuin itsestänikin.

Matka jatkuu.


8 kommenttia:

  1. Samat fiilikset ja hetket eletty täälläkin. Mitä alaa hait opiskelemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii tsemppiä sinne!
      Hain yliopistoon, alasta kirjottelen joskus lisää, jos käy joskus tuuri et pääsen sisään.. :')

      Poista
  2. Voi harmin paikka :/ ei tuo ainakaan valmistautumisesta ollut kiinni eli älä häpeä tai ole vihainen. Surua voi olla puserossa, mutta se kuuluu pettymyksiin. Nykyään on vain niin paljon hakijoita, kun opiskelupaikkoja karsitaan ja taitavat ensisijaisesti ottaa niitä, joilla ei vielä ole mitään koulutusta. Hae vain uudelleen, niin kyllä asiat järjestyy.

    Itse olen etsinyt uutta työtä 7kk, joista 2kk olen nyt ollut työttömänä. Huomenna vasta toinen työhaastattelu tänä aikana. Kaikki me toivomme parempaa ja mitä miun lähipiirille on viime aikoina tapahtunut niin itsellä on ainakin vakaa usko, että asiat tapahtuvat ja järjestyvät kun on niiden aika :)

    Heikko kannustus I know, mutta been there, done that...it's gonna be alright ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu tuonne otetaan sisään n. 15 ihmistä, joista 65% ensikertalaisia.. Luku jää todella pieneksi.. :/

      Ehkä tämä kaikki kamppailu onkin vain kasvattavaa. Jos elämä menisi liian helposti, niin mitä siitä oppisi? Täytyy vaan nyt koittaa sinnitellä, ja yrittää uudestaan niin kauan, että onnistuu. c--: Asioillahan on aina tapana järjestyä!

      Tsemppiä sinnekin suuntaan!

      Poista
  3. Tiedän tuon tunteen! Tosi harmillista :-( Tsemppiä, muista nauttia kesästä! Pettymyksistäkin voi seurata yllättäviä ja hyviä asioita ja uusia tilaisuuksia. :-) Puhun kokemuksesta! Ihanaa heinäkuun alkua sulle, muista, että oot mahtava tyyppi! xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui unohdin vastata tähän! Kiitos tsempeistä, ja oikein ihanaa kesää siullekin! c--:

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! c--: Vierailin blogissasi, ja voiii miten kauniisti kirjoitatkaan! Oli pakko jäädä seurailemaan!

      Poista