lauantai 24. maaliskuuta 2012

Taivaanrannan pilvet tekevät kolon auringolle. Lapset nousevat jyrkänteelle nähdäkseen pidemmälle


Keväällä 2009 kesken valokuvausreissun törmäsimme maailman suloisimpaan oravavauvaan. Se loikki luoksemme, kiipesi syliin ja piiloutui neuleen sisään. Häkeltyneenä silittelimme tärisevää pikkuista, joka nukahteli vuorotellen kummankin syliin.

"Anna mä nukun tässä hetken!"


Laskiessani pikkuisen maahan, se hyppäsi takaisin käsivarrelleni.Silittelin pehmoista turkkia hetken ja vein pikkuisen suojaisaan paikkaan. Sieltä se loikki iloisesti omille retkilleen.

Toivottavasti tämä suloisuus asustaa vieläkin lähimännyissä.

Kuvat: Minä & Anssi


Mistä olin tänään onnellinen:
Hyvästä musiikista ja siitä että illalla on luultavasti tiedossa jotakin kivaa tekemistä !
Mistä en ollut niin onnellinen:
Lumi/räntäsateesta..
Mitä opin tänään:
 
Hyvä musiikki saa siivoamisen ja tiskaamisen sujumaan kuin tanssin.

4 kommenttia:

  1. ooo ompa ihana pikkunen suloisuus aws haluan oravavauvelin

    VastaaPoista
  2. oii kuinka sulonen ! miksei tommoset söpöt pompi munki syliin? :----)

    VastaaPoista