Heihei kesä, tervetuloa ihastuttava syksy!

Tässä muutama syy rakastaa syksyä:

♥ Kynttilät

♥ Hämärtyvien iltojen tunnelma

♥ Kirpeät (ja omenalle tuoksuvat) syysaamut

♥ Sateen ropina (Siihen ääneen on niin ihana nukahtaa!)

♥ Inspiroituminen, luovuuspuuskat, uudistautumisfiilis

♥ Kirjat (Mulle saa suositella jotain kivaa luettavaa!)

♥ Villatakit, villasukat, kaulahuivit, viitat, hatut

♥ Viltti + leffa + lämmin juotava

♥ Värityskirjoihin uppoutuminen

♥ Syysretket ja -seikkailut

♥ Kerrospukeutuminen

♥ Luonnon väriloisto

♥ Villatakkileiri vol. 2!

Mitä asioita sinä rakastat syksyssä?

Elokuun lämpöiset päivät, pulahdus järven syleilyyn, auringon tuoma hymy kasvoilla. Keveä mieli ja ajatukset, kuin taivaalla kirkuvat pääskyset tai taivaanrannassa lipuva ohut harsomainen pilvi. Nurmikolla vihertyneet jalanpohjat, poskiin ilmestyneet pisamat. Rusketusrajat olkapäillä, hetkiä kameran muistikortilla.

Ilmassa voi jo haistaa aavistuksen syksystä. Eikä se harmita lainkaan. Hämärtyvät illat kaappaavat tunnelmaansa kuin lämmin halaus. Tai rakas ystävä! Kynttilöitä, villatakkeja. Lämpöisiä sävyjä, haikeita kesäiltoja. Inspiroitumista, innostumista.

Voi kuinka rakastankaan tätä vuodenaikaa!

Minä haluan..

.. seikkailla kesäyössä.

.. upottaa jalkani rantahiekkaan, ja ihailla laineita.

.. soutaa tyynillä vesillä keskellä yötä.

.. pysähtyä kuuntelemaan kun maa allamme hengittää.

.. avata mielen kiemurat.

.. hypätä rohkeasti tuntemattomaan.

.. löytää paikkani tästä maailmasta.

Kun saa äidin viikonlopuksi kylään, tietää, että päivät täyttyvät onnellisista hymyistä, naurusta, pitkistä kävelyhetkistä ympäri kaupunkia ja herkutteluhetkistä. Aurinko helli, ja Tampere antoi parastaan. Siinä unohtui stressi ja väsymys ihan hetkessä, ja tilalle tuli vain onnellisen hömppä ilme! (Tämä kuva on tältä päivältä, kun seikkailtiin Pyynikinharjulla. Syötiin myös lopuksi munkit, tietysti!) 

Äiti on paras! ❤

Välillä sitä on vähän hukassa
mutta se on ihan okei

sillä kaikki kuitenkin aina selkenee aikanaan

Kun askeleet ovat keveitä

kun stressi on vain muisto

Kun aurinko maalaa kaiken oranssilla

annan tuulen heilutella hiuksia

Kun suljen silmät

nostan kasvot kohti aurinkoa

Annan itselleni aikaa hengähtää

Järven rannalla rakkaita ihmisiä siluetteina. Ilmassa tuoksu kesän, kengissä hippuisen hiekkaa. Horisontin metsiin laskeutuva aurinko. Vastarannan mustat sadepilvet, muualle matkaamassa. Aurinko hivelemässä poskia. Hymyyn kaartuvia suupieliä. Spontaani seikkailu kesäyössä. Askelia tuntemattomilla teillä. Vierailua tutulla (mutta unohdetulla) padolla, suojassa metsän vehreyden. Virtaavan veden rentouttava ääni. Pehmeä sammal jalkojen alla. Niin syvään hengittävä metsä.  

Auton radiosta soi Ultra Bra, iho nousi kananlihalle. 

Niin täydellistä.

"Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä.
Ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi."

Kesän ensimmäinen

Sinisellä taivaalla lipuu muutamia pilviä. Vehreät puiden oksat tanssahtelevat tuulessa, ja ilmassa tuoksuu leikattu nurmi. Puistossa on kaunista, niin vihreää, niin värikästä. Lintujen laulua, piknikseurueiden hymyjä ja naurua. 

Talutamme polkupyörämme puiden varjoon. Uskallan riisua farkkutakin, ja antaa auringon hivellä paljaita käsivarsiani ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Ympärillä istuu ihastuttavia kahvilakerhoneitokaisia, ja herkkuja on niin paljon, ettemme meinaa edes mahtua vilteille istumaan! Naurumme raikasi alta vaahteran, ja tajusin taas miten onnellinen olenkaan noista tytöistä, tulevasta kesästä ja tästä auringosta!

Keinua siinä rajamailla, kevään ja kesän. Tietäen, että paras aika vuodesta alkaa olla täällä, aivan nurkan takana. Puistot kutsuvat syleilyynsä, metsät uskomattoman upeisiin konsertteihinsa. Askeleet ovat keveitä, mieli kirkas. Taivutan kaulaa, nostan kasvot aurinkoon.

Niin elossa taas! 

Aina sitä säpsähtää, kun tuntee ensi kertaa viileämmän tuulen poskipäillä, ja sateen, joka ei tunnukaan enää kesän lämpöiseltä. Sitä kaivaa kaapista ne söpöt viininpunaiset kumisaappaat, ihanan pehmoiset neuleet ja kaulahuivit. Aamuisin on aina vain pimeämpää, ja väsymys painaa entisestään. Joko se kesä taas meni? Sitä muistelee haikeana lämmintä kesätuulta, ja merta, jonka aallot kutittelivat varpaita. Niitä lämpöisiä (tai oikeastaan tulikuumia) kallioita, joilla makoili kesän ääniä kuunnellen. Lukuisia piknikkejä puiden varjossa, ja paljain varpain nurmikolla kävelyjä.

Kesä oli hyvä, hurjan hyvä. Haikeana sanon taas heipat, ja toivotan syksyn sydämellisesti tervetulleeksi. Rakastan pimeneviä iltoja, kynttilöitä, neuleita, kaulahuiveja ja kahviloihin käpertymistä.

Syksy, olen valmis!

(Kurkatkaa tän naisen blogia!)

Viikonloppu oli kovinkovin hyvä. Oli rakkaita ihmisiä, hyvää ruokaa ja mahdottoman upeita lupiineja vasten auringonlaskua. Pelailtiin krokettia, grillailtiin ja kivuttiin pitkästä aikaa Kouvolan korkeimpaan kohtaan, ja muisteltiin hetkiä vuosien takaa. Aurinko laski mailleen, ja maalasi kaiken purppuralla. Haikeus hiipi, kun sunnuntaina kavuttiin bussiin rakas kisulainen sylissä ja vilkutettiin taakse jäävälle Kouvolalle. Nyt olemme jälleen Tampereella, ja puolet lomastani on vielä edessä. Vaikka on kylmää ja sateista, mieltä lämmittää nämä kuvat ja hetket! (Onneksi toinen puolisko lomastani on vasta heinäkuun lopulla, sillä eihän näillä keleillä pisamia ja rusketusta ole oikein ehtinyt tai pystynyt keräilemään.)

Kesäloma, olet vihdoinkin täällä! Mutta, tulin tietysti heti ensimmäisenä lomapäiväni flunssaan.. Ai mikä tuuri? Niin, ja kesäiset kelit, minne katositte? Tulkaa heti takaisin, on kova ikävä!

(Kuvat: Sattuneesta syystä en ole nyt kuvaillut lainkaan, joten saatte nyt nähdä instagramkuvia kuukauden ajalta..)