Välillä sitä on vähän hukassa
mutta se on ihan okei

sillä kaikki kuitenkin aina selkenee aikanaan

Kun askeleet ovat keveitä

kun stressi on vain muisto

Kun aurinko maalaa kaiken oranssilla

annan tuulen heilutella hiuksia

Kun suljen silmät

nostan kasvot kohti aurinkoa

Annan itselleni aikaa hengähtää

Järven rannalla rakkaita ihmisiä siluetteina. Ilmassa tuoksu kesän, kengissä hippuisen hiekkaa. Horisontin metsiin laskeutuva aurinko. Vastarannan mustat sadepilvet, muualle matkaamassa. Aurinko hivelemässä poskia. Hymyyn kaartuvia suupieliä. Spontaani seikkailu kesäyössä. Askelia tuntemattomilla teillä. Vierailua tutulla (mutta unohdetulla) padolla, suojassa metsän vehreyden. Virtaavan veden rentouttava ääni. Pehmeä sammal jalkojen alla. Niin syvään hengittävä metsä.  

Auton radiosta soi Ultra Bra, iho nousi kananlihalle. 

Niin täydellistä.

"Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä.
Ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi."

Minun rakas pääskyseni

Luulin, että kyyneleet nousisivat silmiini tatuointia tehdessä, mutta ne kiirivätkin silmiini vasta työn päätteeksi, kun sain katsoa valmista kuvaa ensimmäisen kerran. Siinä se liisi olkapäälläni, minun rakas pääskyseni. Niin täydellinen, ja niin minun näköiseni! Aivan kun se olisi ollut siinä aina. (Ja tavallaan se onkin!)

Kenties nyt voisi olla sopiva hetki avata tätä tarinaa niin blogin nimen, kuin nyt myös tämän tatuoinninkin taustasta. Pääskynen ei suinkaan viittaa mihinkään lintuharrastukseen, vaan sillä on minulle todella vahva symbolinen merkitys. Isäni nimittäin nukkui pois työpaikallaan, merellä, kun olin 3-vuotias. (Avauduin aiheesta aiemmin täällä.) Asia on ollut minulle aina vaikea, ja varsinkin lapsena sitä oli mahdoton ymmärtää mitä on kuolema, ja millaista onkaan ikävöidä noin tärkeää ihmistä koko elämänsä ajan. Sitä on kuitenkin oppinut elämään sen asian kanssa, ettei tämä ikävä ja tyhjä aukko sydämestäni koskaan katoa. 

Olen aina elänyt tunteella, ja tehnyt päätökseni sydämen avulla, Iisan polulta harhaan -kappaleen sanoja lainatakseni "kuljin minne mun sydän mua ohjaa." Olen pitkään haaveillut tatuoinnista, ja minulle on ollut alusta alkaen itsestään selvää, että siitä tulisi sellainen, että se muistuttaisi isästäni. (Täten en koskaan ikinä milloinkaan voisi kyllästyä siihen.) 

Aikoinaan merimiehet tatuoivat itseensä pääskysiä, koska ne symboloivat toivoa. (=Pääskyset eivät koskaan lennä kauas merelle, joten niiden näkeminen oli merkki siitä, että maata oli lähellä, eli pitkä ja usein myös todella raskas merimatka oli loppusuoralla.) Pääskynen symboloi toivon lisäksi myös vapautta (=vapaa kuin taivaan lintu). Ja koska isäni oli töissä merellä, ja nukkuikin siellä pois, koin, etten voisi parempaa tatuointiaihetta löytää hänen muistolleen. 

Pääskynen tatuoitiin vasemman lavan päälle (tietysti sydämeni puolelle), ja nyt minusta tuntuu, että kannan isäni muistoa olkapäälläni. Vaikkei isä olekkaan enää täällä, tämä kuva saa minulle sellaisen olon, kuin hän olisi aina mukanani, elämäni iloissa ja suruissa, ainakin jollakin tasolla.


(Kiitos Tony, minulle merkitsee todella paljon, että juuri sinä teit tämän kuvan minulle. Teit tästä kuvasta niin paljon kauniimman, kuin koskaan osasin kuvitella!)