lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

On tullut jälleen aika kahlata kulunut vuosi läpi, ja tiivistää se yhdeksi paketiksi. Vuosi sitten kirjoitin kuluneen vuoden olleen melko raskas ja uupumuksen täyteinen. Lisäksi olin todella hukassa kaiken suhteen. Toivoin vuodelta 2016 erilaisia tuulia, mutta valitettavasti nämä vuoden 2015 jälkimainingit näkyivät vielä pitkälle tämän vuoden puolelle. 


Vuoden alussa olin täynnä virtaa, koska olin päättänyt, että tänä vuonna kaikki muuttuu, ja pääsen vihdoinkin opiskelemaan. Pänttäsin noin 3 kuukautta todella ahkerasti, mutta kevään tulokset pamahtivat ilkeästi päin kasvoja: Ei opiskelupaikkaa. Kesän taistelin jaksamiseni kanssa. Oli paljon onnellisia päiviä, mutta sitten myös niitä hetkiä, kun tuntui, että maa jalkojen alta vain hiljalleen mureni. Lopulta jaksamiseni kanssa tuli seinä vastaan. Sain vihdoinkin ylikierroksilla käyneen itseni pysähtymään kunnolla, ja alkoi tämä vieläkin kesken oleva paranemisen taival. (Marraskuussa kirjoitin aiheeseen liittyen.) Kesästä alkaen olen panostanut itseeni ja se on tuonut minuun jo hyviä muutoksen merkkejä. Lisäksi olen tässä viime aikoina tuntenut myös miellyttävää luottamusta ensi vuodesta. Nyt kun on käynyt ns. pohjalla, tietää kuinka sitä kaikkea pystyy välttämään, ja mihin nyt on tärkeintä panostaa. 

Vuoden 2016 parhaimmat jutut koostuivat mm: Hetkistä ystävien seurassa, keskustelutuokioista, äärettömän hyvistä neuvoista ja tuesta, kesän puistohengailuista, kesän merireissusta, äidille järjestämästämme synttäriyllätyksestä, koruharrastuksestani, uudesta ihanasta kodista, valokuvausreissuista, villatakkileiri III, ystävän kertomasta ihanasta uutisesta. 

Vuoden 2016 luetuin teksti: "Erityisherkkyydestä"



Toivottavasti teillä oli parempi vuosi kuin minulla! 
Millaisia huippuhetkiä teidän vuoteen mahtui?

tiistai 22. marraskuuta 2016

Sade ropisee ikkunoihin, tuuli piiskaa mustia alastomia puita ja kaduilla vaeltaa ihmisiä pipoihin ja kaulahuiveihinsa piiloutuneina. Katseet kulkevat asfaltin tasossa, kuten myös ajatuksetkin. On marraskuu, ja maailma tuntuu todella ankealta. 

Saapunut pimeys voi olla monelle surullinen "loukku", jos ei osaa löytää siitä kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita se tullessaan tarjoaa. Siksi haluan jälleen jakaa teille pari hyvää vinkkiä tämän ankeuden karkoittamiseen:

♥ Käännä ankea pimeys kauneudeksi: Ripusta ihania jouluvaloja ja polttele kynttilöitä!
♥ Ulkoile. (Lähde vaikka iltasella ihailemaan keskustan jouluvaloja!)
Anna itsellesi aikaa levätä. (Netflix on pullollaan hyvä sarjoja ja leffoja!)
Hemmottele itseäsi! (Piristä itseäsi esim. kampaamokäynnillä? Tai hierojalla? Osta ihana uusi suihkusaippua, tai tee vaikkapa kasvonaamio keittiöstä löytyvillä aineksilla?)


Harrastukset (Tee jotain sellaista mistä pidät, ja mistä tunnet saavasi energiaa arkeen. Oli se sitten hikijumppaa, tai rauhallista villasukkien neulontaa hyvää sarjaa katsellessa.)
Piristä itseäsi väreillä. 
♥ Askartele! (Pinterest on pullollaan toinen toistaan ihanampia ideoita!)
♥ Syö hyvin. (Tähän aikaan vuodesta tekee mieli aina enemmän herkkuja, mutta pidemmän päälle niiden mutustaminen ei tee hyvää mielelle, eikä keholle. Herkut silloin tällöin ovat kuitenkin erittäin suotavia!)
♥ Silittele, pusuttele, rapsuttele ja halaile. (Oli kyseessä sitten rakas lemmikki tai kumppani!)
♥ Yritä ylläpitää jonkinlaista vuorokausirytmiä.  Kun vuorokauden ympäri tuntuu olevan pimeää, voi keholla olla vaikeus ymmärtää milloin pitäisi nukkua ja milloin ei. Ympäröi siis itsesi päivisin valolla, ja vetäydy illalla hämärään. (Melatoniinista on myös apua!)
♥ Vietä aikaa ystävien kanssa.


♥ Käy kahviloissa, kirpputoreilla, elokuvissa, teatterissa ja museoissa. 
♥ Järjestä illanistujaiset kaveriporukalla! (Miten olisi esim. lautapeli-ilta, joulukorttipaja tai vaikkapa leffamaratooni?)
♥ Pidä koti siistinä! (Töistä on ihanaa palata, kun kotona ei ole odottamassa toinen "työmaa".)
♥ Lämpimien juomien aika on nyt! Nautiskele siis kaakaota, teetä, glögiä yms! (ps. lisää kahviisi kardemummaa, kanelia tai vaniljasokeria, ja nauti!)
♥ Tuo iloa muiden päiviin. (Ja näin saat sitä myös itsekin! Hymyile ja tervehdi sitä naapurin mummua, toivota lähikaupan myyjälle hyvää työpäivää tai yllätä ystävä vaikkapa ihastuttavalla postikortilla!)
♥ Kuuntele musiikkia! (Millaisia biisejä olisi "ankeuden karkoittaja" -soittolistallasi?) 


♥ Innostu lumesta kuin lapsi! (Kuka sanoi, ettei aikuisena voisi muka laskea pulkkamäkeä tai rakentaa lumesta linnoja ja hahmoja?)
♥ Yritä ankeudesta huolimatta pitää ajatukset positiivisina. Pidä vaikka listaa päivittäin asioista, joista olit tänään onnellinen.
♥ Katso youtubesta hölmöjä eläinvideoita. 
♥ Leivo ja kokkaa!
♥ Lue ja/tai kirjoita.
♥ Selaile kuvia kuluneelta vuodelta, ja palaa muistoissasi esim. niihin ihaniin päättymättömiin kesäiltoihin ystävien kanssa. (Kurkista myös mahdollista to do -listaa vuodelle 2016, onko vielä monia asioita tekemättä?)


Millaisia asioita itse lisäisit listalle?

perjantai 11. marraskuuta 2016

Mistä kaikkialta minut löytää?

 .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . 


Facebook

Blogin omat facebook -sivut löytyvät täältä. Näille sivuille ilmoitan aina uusista postauksista, ja muista tärkeistä blogiin liittyvistä asioista. (Saa käydä tykkäilemässä, hihi!)


 .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .



Instagram

Instagramia päivitän näistä kaikista ehdottomasti eniten. Täältä pääsee siis helposti seurailemaan kuulumisiani, kun blogin puolella on hiljaisempaa. Tilini on ainakin toistaiseksi julkinen.


 .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . 



Pinterest

Pinterest on sellainen paikka, että saatan unohtua sinne vahingossa tunneiksi! Minusta on niin ihanaa selailla kauniita kuvia, ja kerätä inspiraatiota ja ideoita. Minulla on siellä tällä hetkellä yli 30 taulua, ja yhteensä yli 2000 kuvaa. (Hups!) On kauniita valokuvia, ihania vaatteita, kuvia kauniista kodeista, erilaisia diy-projekteja, ihania printtejä, tsemppisanoja.. jne.

(Linkkailkaa minulle tunnuksianne, seurailisin nimittäin mieluusti myös teidän löytöjänne!)


 .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . 

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

"Peilistä tuijotti nainen, jota en enää tunnistanut."

Olen todella pitkään (ja pelonsekaisin tuntein) miettinyt tämän postauksen julkaisua, koska se on niin henkilökohtainen. Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että miksipä ei, olenhan vastaavia joskus aiemminkin kirjoitellut! Päässäni on kuitenkin jo pidemmän aikaa pyörinyt näitä erilaisia, ei niin mukavia ajatuksia, ja ne ovat vaikuttaneet muun elämän lisäksi myös tietysti blogiinkin hiljaisuuden muodossa. Nyt kuitenkin tuntuu oikealta valaista teillekin näitä mieleni koukeroita!

Lähdetään vaikka nyt siitä liikkeelle, että olen työssä, joka osaa olla fyysisesti kuin henkisestikin todella raskasta. (Tärkeänä taustatietona mainittakoon vielä se, että olen luonteeltani todella täsmällinen ja tunnollinen, ja osaan olla itselleni välillä todella ankara, mitä tulee esim. työpanokseeni.) Olen kärsinyt pitkään stressistä, ja lisäksi nyt myös kehoni on alkanut näyttämään hajoilemisen merkkejä. (Tällä hetkellä käyn fysioterapiassa.) On kipuja, on stressiä ja on huonosti nukuttuja öitä. Ja kun tätä on jatkunut monta kuukautta putkeen, voi kuka tahansa kuvitella, ettei siitä voi seurata mitään kovin hyvää. Yhtäkkiä huomaa, ettei ole nähnyt ystäviä hetkeen, eikä toisaalta ole oikein energiakaan. Sairaslomallekaan ei halua jäädä, ettei olisi muille vaivaksi. Noidankehä on valmis! Keväällä ajattelin, että josko sitä lähtisi opiskelemaan, jotta pääsisin aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Ja no, pääsykokeet menivät mönkään, en päässyt opiskelemaan. Se taisi olla ns. viimeinen tikki tämän kaiken jälkeen. Vaikka pitkään jaksoinkin esittää, että kyllä kaikki on hyvin, ja että kyllä kaikki vielä järjestyy, tiesin sisimmässäni, etten todellakaan voinut hyvin. Olin turhautunut, väsynyt, yksinäinen ja alakuloinen. Peilistä tuijotti nainen, jota en enää tunnistanut. Tajusin, että nyt on asioiden muututtava!

Tänä kesänä vihdoinkin uskalsin myöntää ongelmani ensimmäistä kertaa ääneen myös ystävilleni. Siinä minä istuin kyyneleet silmissä, ja sain sanottua, että: "Mä oon ihan loppu." Sillä samaisella hetkellä tunsin, kuinka painoa tippui harteiltani. Oivalsin, etten voi jatkaa näin enää pidempään. Nyt oli viimeistäänkin aika pystähtyä, ja kuunnella omaa kehoa.


Asian myöntämisen jälkeen olo on ollut kevyempi. Otin kesällä ystävien neuvoista vaarin, ja olen siitä lähtien panostanut itseeni. Olen mm. opetellut sanomaan "ei", ja yrittänyt olla potematta siitä huonoa omaatuntoa. Olen levännyt aina kun on siltä tuntunut. Olen laskenut todella korkealla ollutta rimaani, ja opetellut olemaan lempeämpi itselleni. Lisäksi olen jälleen löytänyt itseni omien harrastusteni parista, mm. askartelut, käsityöt ja värityskirjat ovat olleet henkireikiäni viime aikoina.

Olen tässä nyt varovaisesti tunnustellut fiiliksiäni, ja huomannut, kuinka nämä kesäiset päätökset ja teot ovat nyt saaneet valon varovaisesti paistamaan tähän risukasaani. Paljon on vielä työtä edessä, mutta vihdoinkin näen toivoa kaiken tämän jälkeen. Pieniä askelia, pieniä askelia!

Lopuksi haluan vielä pyytää anteeksi kaikilta niiltä, jotka nyt kummastelevat sitä, miksi en ole heille asiasta kertonut. Yksinkertaisesti: En vain ole pystynyt. Ehkä siitä kertoo myös se, etten pitkään osannut myöntää edes itsellenikään miten suuresta ongelmasta loppujen lopuksi on ollut kyse.


PS. Rakkaat ihmiset, kuulostelkaa vointianne ahkerasti, ja uskaltakaa jooko puhua niistä huonoista tuntemuksista hetimmiten jollekin, ettei ne kasaannu kuten minulla! (Jaettu murhe on aina puolitettuna kevyempi kantaa!)

PPS. Mikäli joku tunnistaa itsensä tekstistä, saa toki jakaa omat kokemuksensa! Miten korjasit tilannetta, ja millaiset jutut toivat energiaa arkeen?

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Koti

Kevät ja kesä meni aktiivisesti ja vähemmän aktiivisesti uutta asuntoa etsien. Koska muutolla ei ollut kiire, saimme kaikessa rauhassa valikoida mieleisimmän kaikkien asuntojen joukosta. Kun näimme tämän nykyisen asunnon ensimmäisen kerran, muistan sen ihanan innostuneen katseen, jolla puoliskoni kanssa katsoimme toisiamme. Silloin sen tiesimme; tämä se on! (Ja nyt yli kuukauden päivät tässä asuneena, voimme edelleen todeta saman!)

Keittiö

Tupareihin ripustin söpöt viirit, ja nyt en osaa enää luopua niistä!





Wc



Olohuone










Eteinen




 Makuuhuone





keskiviikko 28. syyskuuta 2016



"Syksy on paras taidemaalari", 
totesi eräs minulle aikoinaan puistonpenkillä. 

(En voisi olla enempää samaa mieltä!)











Syksy on punastuttanut puut,
ja sydämeni.


(Kuvissa ihana Eerika, jonka kamerasta on myös ensimmäinen kuva.)

keskiviikko 14. syyskuuta 2016














Muistan vieläkin niin elävästi sen ensimmäisen villatakkileirin (lue tästä ja tästä), jonne menoa niin kovasti jännitin. Oli vuosi 2014, ja meitä oli leirillä yhteensä 19. Viikonlopun aikana opin valtavasti itsestäni. Tajusin, että tämä kaikki on jotain sellaista, mitä tulen kantamaan sydämessäni vielä tulevaisuudessakin! 

Viime viikonloppuna oli jo kolmannen leirin vuoro, ja tällä kertaa meitä oli yhteensä 26. Edelleen ripustimme ne tunnelmalliset jouluvalot ja viirit tähtitaivaaksi, rakensimme patjoista pehmoisen meren ja peitoista majan jonne piiloutua makoilemaan. Tuttu ja turvallinen tutustumiskierros, askartelutuokiot ja yhteiset ruokahetket. Seikkailut myöhään illalla, värityskirjoihin uppoutuminen ja hervottomat naurukimarat. Näistä oli leiri tänäkin vuonna tehty.

Ja kuten aiempinakin vuosina, myös tänä vuonna leiri oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. 
Kiitos tytöt, teitte tästä taas niin ihanan viikonlopun! Toivottavasti nähdään taas ensi vuonna!

(Kaksi viimeistä kuvaa on ottanut ihastuttava Eerika!)