Eilen juhlittiin kaksivuotiasta Tampereen kahvilakerhoa. 

Museovierailuja ja lopulta herkkupöydän ääreen kerääntymistä.

Ihana ihana lauantai!

(Kirjoittelin tammikuussa fiiliksiäni kahvilakerhosta, lue tästä!)

Olin asunut Tampereella vähän yli vuoden, kun kuulin, että tännekin oltaisiin perustamassa kahvilakerhoa. Olin siinä vaiheessa jo saanut arjen pyörimään töiden osalta, joten olin valmis panostamaan vapaa-ajan juttuihin. Sain kutsun kerhoon ensimmäisten joukossa, ja olin hirmu innoissani: Uusia tuttavuuksia ja suloisia kahviloita!

Muistan, että jännitin kamalasti ensimmäistä kahvilakerhotapaamista. Ison pöydän ympärillä oli monia tuntemattomia, mutta niin sympaattisen oloisia tyttöjä. Edessäni oli herkullinen juustokakkupala vadelmakastikkeella ja kahvi pienellä maitotilkalla. Muistan hermostuneena pyöritelleeni paitani helmaa, kun tuli vuoroni esitellä itseni muille. Se meni kaikesta jännityksestä huolimatta kuitenkin hyvin. Ja jännitihän muitakin! Siinä me sitten höpistiin monta tuntia, ja jälkeenpäin ajattelin, että hitto, tää on parasta ikinä! (Hassua kuvitella, että tästä kaikesta on jo kohta kaksi vuotta!)

Olen aina ollut vähän huono tutustumaan ihmisiin. Tulen kyllä kaikkien kanssa helposti toimeen, mutta itse ystävystyminen on pidemmän ajan (ja työn) takana. Olen ns. hitaasti lämpeävää sorttia, enkä todellakaan avaudu helposti suht tuntemattomille ihmisille. Olen uusissa tilanteissa usein aluksi vähän sivustaseuraaja, ja liityn keskusteluun vasta myöhemmässä vaiheessa. Olen tullut usein jopa väärinymmärretyksi introverttiuteni ja erityisherkkyyteni ansiosta, ja siksi minua jännitikin, että mitenhän tässä nyt oikein käy! Tunsin kuitenkin heti alusta alkaen itseni todella tervetulleeksi, ja hyväksi juuri sellaisena kuin olin. Enkä todellakaan ollut porukan ainoa!

Kerhossamme on nyt 33 jäsentä. (Osan tunnenkin jo melkein 2 vuoden takaa, osaa en ole vielä tavannut.) Kaikki niin erilaisia, mutta kuitenkin niin samanhenkisiä! Istumme kahviloissa, pidämme lautapeli-iltoja ja joskus innostumme tekemään jotain todella extremeä, kuten esim. lasersotailua! Kahden vuoden varrelle on mahtunut levyraateja, kirppistelyä, piknikkejä, museovierailuja, brunsseja, joulupajoja, lukukerhoja, leffailua ja illanistujaisia. Tuntuu, että kahvilakerhosta on nykyisin tullut enemmänkin ystäväpiiri, jolle voi laittaa aina viestiä, kun tuntuu, että kaipailee seuraa! (Ja parasta on se, että siellä on aina joku joka vastaa, että "joo mä tuun!")

Tampereen kahvilakerho on ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista asioista. Se on tuonut valoa pimeisiin iltoihin, ja lämpöä pakkaspäiviin.



(Kahvilakerhojen  perustaja ja "äitihahmo" on Jemina. Tämän blogista löytyy lisätietoja aiheesta, jos kahvilakerhot kiinnostaa enemmän!)

Lauantai näytti mm. tältä. Pöytä oli täynnä askartelutarvikkeita. Oli jouluista pahvia, suloisia kuviopapereita ja ihania nyörejä. Oli liimapuikkoja, saksia, ja lukuisia kyniä. Oli luovuudenpuuskia, ja hetkiä jolloin inspiraatiota piti hieman etsiä Pinterestistä. (Ja sieltähän sitä löytyi!) Keittiöstä leijaili glögin ja joulutorttujen hurmaava tuoksu, ja olohuoneessa soi hiljaa jouluisia lauluja. 

Oli hyvä olla vain. Ympärillä jouluvaloja, kynttilöitä ja ihanat kahvilakerhotytöt.

Voi, olisipa sunnuntaisin aina brunssi!

Kesän ensimmäinen

Sinisellä taivaalla lipuu muutamia pilviä. Vehreät puiden oksat tanssahtelevat tuulessa, ja ilmassa tuoksuu leikattu nurmi. Puistossa on kaunista, niin vihreää, niin värikästä. Lintujen laulua, piknikseurueiden hymyjä ja naurua. 

Talutamme polkupyörämme puiden varjoon. Uskallan riisua farkkutakin, ja antaa auringon hivellä paljaita käsivarsiani ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Ympärillä istuu ihastuttavia kahvilakerhoneitokaisia, ja herkkuja on niin paljon, ettemme meinaa edes mahtua vilteille istumaan! Naurumme raikasi alta vaahteran, ja tajusin taas miten onnellinen olenkaan noista tytöistä, tulevasta kesästä ja tästä auringosta!

1-vuotias!

Eilen tuli vuosi täyteen Tampereen kahvilakerhotyttöjen kanssa. Juhlistettiin ystävyyttä lasersodassa (yllätyin miten siistiä se olikaan!), ja myöhemmin kokoontumalla Eerikan luo kera herkkujen.

Onnea meidän symppis kerho! 

Onnea ystävyys!

Kahvilakerhon ystävänpäiväjuhlat

Eilen asuntoni täyttyi ihanista kahvilakerhotytöistä, ja pöytämme notkui herkkuja. Aika juoksi kuin siivellä, ja muistan vain miettineeni, kuinka onnellinen noista tytöistä olenkaan. Onneksi lähdin tähän kerhoiluun mukaan n. vuosi sitten, sillä en enää tiedä, mitä tekisinkään ilman näitä tyttöjä, ja näitä ihania tapahtumia! 

(Muistakaa siis, että elämässä on joskus tärkeää uskaltaa hypätä rohkeasti pois mukavuusalueeltaan, sillä ainoastaan silloin voi tapahtua kaikenlaisia ihania ihmeitä!)

Kahvilakerhon viini-iltama

Kokoonnuimme lauantaina kera ihanien tyttöjen hurmaavaan asuntoon Tammelassa. Katettiin pöytä notkumaan herkkuja; juustoja, hedelmiä ja viiniä. Huoneesta toiseen raikasi nauru, ja taustalla soi musiikki. Suunnittelimme tulevia, ja minä malttamattomana en tietenkään taaskaan malttaisi yhtään odottaa!

Villatakkityttöjen joulukalenteri, luukku 1.

Kerääntyä saman katon alle

Kaivaa esiin askartelutarvikkeet sekä lukuisat ideat

Leikata ja liimailla

tehdä kaikki rakkaudella

Seurana ihanat tutut hymysuut, kahvilakerhotytöt.

Ilmassa joulumieltä,

ja joulun ihastuttavia tuoksuja. 

Taustalla hiljaa soivat joululaulut
pöydälle kerääntyvät suloiset itsetehdyt kortit

Glögiä kera jouluherkkujen

Suloisia hymyjä

Hilpeää naurua

Ihanaihanaihana sunnuntainen joulupaja!

Seuraavan luukun teille tarjoaa ihastuttava Eerika!

Sunnuntai on näyttänyt mm. tältä:

  (Kaksi ensimmäistä otosta ovat Suvi-Marjan käsialaa)

Kahvilakerhon tyttöjä, kahvia, teetä, herkkuja notkuva brunssipöytä, eikä kiire mihinkään. 

Ihana ihana sunnuntai!

Voi kahvilakerho ja tytöt, 

ootte parhautta!

T: