torstai 31. tammikuuta 2013


Teillä on yli viikko aikaa linkittää mulle omia blogejanne ! Kokoan omat suosikkini sunnuntaina 10.2 tulevaan postaukseen.

Osallistumisohjeet:
1. Kerro lyhyesti omasta blogistasi.
2. Lisää kommenttiisi blogisi osoite.
3. Kerro minkälaisia postauksia haluaisit minun tekevän? (Eli heittäkää ideoita, palautetta tai vaikkapa kysymyksiä. Mitä vain mieleen tulee!)


(Huomaathan, ettei pelkkä blogisi linkki tarkoita osallistumista. Koska näen itsekin vaivaa tutustumalla teidän blogeihin, toivon sitä teiltäkin.. )

tiistai 29. tammikuuta 2013

Vuosi kulki kuin askeleet, jäniksen loikkia

En mä koskaan kuvitellut sen olevan helppoa; Tehdä noin isoa päätöstä muutamassa päivässä, irtisanoa asuntoa hetkeä myöhemmin, kirjoittaa työsoppari 200 kilometrin päähän kotikotoa ja siirtyä Tampereen kirjoille. Ykskaks. Taakse jäi tutut kuviot, vakiokahvilat, lukuisat muistot 23 vuoden ajalta, rakkaat ystävät ja perhe. Kouvolan tunsin kuin omat taskuni, mutta se ei enää osannut yllättää. Oli aika lähteä kohti uusia seikkailuja, haasteita ja ennen kaikkea: Itsenäistyä.

Kun istuttiin autossa kohti Tamperetta, jalat tuntuivat tunnottomilta, sydän hakkasi normaalia kovempaan ja kurkussa tuntui pala. Kelailin, että tältä se kai tuntuu, kun elämässä alkaa uusi luku. Sitä käy läpi kaikkia mahdollisia tunteita samaanaikaan läpi: Iloa ja surua, jännitystä ja innostusta.


Nyt näin kaksi kuukautta myöhemmin, en ole edelleenkään katunut hetkeäkään tätä päätöstäni. (Enkä varmasti tule koskaan katumaankaan!) Kaikki on uutta. Ihmiset puhuu hassulla murteella, ja huomaan sen välillä tarttuvan myös minuun, vaikka kuinka aina vannoin, etten aio luopua miesie murteesta, koska se on yksinkertaisesti niin söpön kuuloista. Täällä ihmiset on ihan erilaisia. Ne hymyilee ja juttelee tuntemattomillekin. Kassajonossa takana oleva maksaa seuraavan tuntemattoman asiakkaan lähemmäs 40 euron ruokaostokset, kun tämän kortti ei toimi. (Olin kassatyttönä todistamassa tämän!) Täällä voi hymyillä kaduilla vastaantulijoille ilman että minua pidettäisiin hulluna. Voin istahtaa yksin kahviloihin nautiskelemaan erikoiskahvia ja seurailla ohikulkijoita, joilla ei ole kiire mihinkään.


Vaikka minulla olisi paljon asioita, joista voisin hehkuttaa onnessani, täytyy kuitenkin todeta, ettei uusi alku ole koskaan helppo. Kun kaikki vanha ja tuttu on kaukana, sitä täytyy todellakin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. On aika etsiä oma paikkansa tästä täysin uudesta ympäristöstä, tottua uuteen rytmiin, opetella karttaa ja tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin. Löytää ystäviä. (Niin ja samalla ikävöidä sydämensä pohjasta niitä ihania, jotka ovat liian kaukana!) Ei ole helppoja juttuja. Osa vie aikansa, joten tässäkin tapauksessa kaikki ajallaan, on varsin näppärä ja paikkansa pitävä sanonta. On vain uskallettava olla avoin ja rohkea. Sen olen täällä oppinut. Kahden kuukauden aikana olen kasvanut ihmisenä enemmän kuin olin osannutkaan kuvitellut. Se on aina hyvä juttu. Tästä on hyvä jatkaa!

Kyllä kaikki ajallaan järjestyy, alku on vain aina se hankalin.

(Kuvat: Random otoksia kuluneilta kahdelta viikolta. Kävin mm. kirjastossa lainaamassa kirjan. Noloa myöntää, mutten muista koska olisin viimeksi lainannut mitään luettavaa, joka ei liity johonkin koulutehtävään vaan on puhtaasti viihteeksi...)

torstai 24. tammikuuta 2013

Keskellä paukkupakkasia sitä tulee aina hurja ikävä kesää. Vehreyttä, nurmikon tuoksua, auringon lämpöä, järvi/merimaisemia, piknikkejä, kesäöitä, retkiä ja seikkailuja. Oli pakko kerätä muutamia kohokohtia edellisiltä kesiltä piristämään näitä kylmiä ja lumisia päiviä!















Pojat musisoivat juhannuksena järvenrannalla, tunnelma oli mieletön!

Näitä juttuja mä haluan myös ensi kesältä: Ystäviä, piknikkejä, telttareissuja, nuotiolla keitettyjä aamukahveja, huvipuistoilua, seikkailua, paistettuja vaahtokarkkeja, puistoissa loikoilua, sunnuntaita vailla tekemistä, pyöräretkiä, tunnelmallisia iltoja järven/meren rannalla...

Kesä, tule jo!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kuka olet?

Teitä lukijoita on siellä listalla nyt vähän päälle 120 (+ anonyymit). Se on minulle hurjan iso luku!
Nyt haluaisin kuitenkin (monesta blogista inspiroituneena) tietää ketä siellä ruudun toisella puolella oikein onkaan! Esittele siis itsesi haluamallasi tavalla.



Päätä, haluatko paljastaa itsesi kokonaan, vai jättää kenties mysteeriksi. Kerro vaikkapa mistä tulet, missä menet, mistä haaveilet, miten löysit blogiini, miksi jäit seurailemaan, mistä toivot minun kirjoittavan. Kerro unelmistasi tai vaikkapa salaisuuksistasi, ihan mistä vain! Tunnetko/tiedätkö kenties minut vaikkapa vuosien takaa? (Linkkailkaa myös mahdolliset bloginnekin mukaan.)

Noniin, rohkeasti vain, antaa palaa!


♡: Emmi
Selailin eilen vanhoja kuvia tätä postausta varten, ja voi, tulipa ikävä kesää! Onneksi tuleva kesä alkaa olla lähempänä kuin viime kesä. Päivät alkavat tosiaan hiljalleen olemaan taas toistaan valoisampia. En malttaisi odottaa kevään ensimmäisiä lämpimiä auringonsäteitä ja aina yhtä ihania titityy -ääniä!

Eräs lukija aikoinaan toivoi jonkinlaista postausta liittyen kuvien muokkaukseen. Minulle kuvien muokkaus on todella tärkeää. En laskekkaan kuviani jakoon ilman, että ne ovat käyneet Photoshopissa vähintäänkin pienennyksessä. Lisäksi kuvat suoraan kamerasta ovat harvemmin sellaisinaan hyviä tai oikenlaisen värimaailman omaavia, joten ne vaativat aina myös pienoista hienosäätöä.

Photoshopilla siis yleisimmin teen seuraavat asiat:
  • Kuvan pienennyksen. (Sellaisenaan ne ovat aivan liian isoja julkaistavaksi esim. blogissa tai facebookissa.)
  • Mahdollisen uudelleen rajauksen.
  • Värien säätämisen haluamanilaiseksi.

Seuraavat kuvat ovat esimerkkejä siitä, miten kuvat muuttuvat Photoshopissa käytyään.
Huom! Kuvat kannattaa klikata isommiksi, niin erot näkee selvemmin!








Tykkäättekö enemmän ennen vai jälkeen kuvista?


♡: Emmi

lauantai 5. tammikuuta 2013



En keksi parempaa tapaa aloittaa päivää: Aurinko paistoi verhojen välistä, takana oli ihanan monta tuntia unta eikä ollut kiire mihinkään. Join rauhassa aamuteetä ja selailin tapani mukaan Internettiä. Sitten jo puinkin jalkaani punaiset haisaappaani ja nappasin kamerani reppuuni mukaan ja lähdin kävelemään itsekseni keskustan tuntumaan. 


Harrastaako joku muukin spontaaneja (ja päämäärättömiä) kävelyretkiä? Tampere on minulle vielä suht vieras kaupunki, joten siksi on todella hauskaa kävellä sinne tänne ja katsoa minne jalat vievätkään, jos käännynkin seuraavasta risteyksestä hieman tuntemattomammalle kujalle.



Pikkupakkanen kutitteli poskia ja nenää, vaikka olinkin pukeutunut suureen värikkääseen kaulahuiviini. Tuntui, että ihmiset vain hymyilivät kaduilla kulkiessaan,eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään. Minäkin vain hymyilin vastaantulijoille, ja pysähdyin aina välillä taltioimaan maisemia kamerani muistikortille.


Joskus onkin hyvä pysähtyä hetkeksi täysin omiin ajatuksiinsa, nojailla vasten kaidetta, kuunnella kosken kohinaa ja katsellä sitä kuinka veden pinta väreilee. Tämmöiset pikkuiset asiat tekevät minusta äärettömän onnellisen. Tämä kaupunki on edelleen iso rakkaus!  



Pssst. Olen pyöritellyt mielessäni jonkinmoista "blogitempausta", johon tarvitsisin siis muutamia vapaaehtoisia mukaan! Asiasta on tulossa lisää infoa heti kun saan tämän idean koottua toimivaksi pääkopassani. Pienen vihjeen voin kuitenkin tässä vaiheessa antaa: Siihen liittyy (tässä tapauksessa postitse kulkeva) vihkonen.


♡: Emmi

perjantai 4. tammikuuta 2013

Pakko palata vielä pikaisesti vuoteen 2012 kuvien kera. Sitten olenkin jälleen valmis siirtymään tuleviin seikkailuihin! (pssst; Vuoden 2011 parhaimmat palat löydät täältä.

Siispä tässä, olkaa hyvät: Vuoden 2012 parhaimmat palat!







Autiotalorakkautta!



Vappuruokaa


Kesä!



 Ystäväpariskunta meni naimisiin.


 Valmistuin!


Juhannus




Kesäkesäkesä!



Seikkailureissut Tampereelle.




Pispala


Syksy ja Tampere




Uusi alku: Muutto Tampereelle.

 



Jäikö teillä jotain erityistä mieleen vuodesta 2012?