tiistai 16. syyskuuta 2014

Löytö

Monia vuosia hukassa olleena,
tunnen vihdoinkin löytäneeni itseni.

Millainen olen,
ja miksi olen juuri sellainen kuin olen.

Kiitos Janna Satrin ja Sisäinen lepatus -kirjan. (Jota lukiessa minun teki mieli itkeä onnesta!)



Olen niin pitkään kuin muistan tuntenut itseni aina porukassa ulkopuoliseksi.

Olen ollut se yksinäinen susi,
musta lammas,
miten sen nyt haluaakaan ilmaista.

Olen ollut aina se sivusta seuraaja,
kuuntelija,
hiljainen pohdiskelija.


Se tyyppi, jonka päässä on miljoonia ajatuksia (mutta joka ei niistä juurikaan höpise).
Se, joka huomaa pieniä yksityiskohtia, joita kaikki eivät edes huomaa.

Se, joka ei herkästi laske ihmisiä lähelleen, vaan lämpenee hitaasti.
Se, joka viihtyy paljon omissakin oloissa. (Vaikka rakastaakin ihmisiä)

Se, joka reagoi herkästi tuoksuihin, ääniin ja valoon.
Se, joka aistii herkästi muiden mielialoja, ja kokee pienetkin ristiriidat todella raskaina.



Se, joka ottaa aina herkästi itseensä.
Se, joka luulee aina vian olevan itsessään.


Se, joka välillä tuntee kantavansa koko maailman kipuja olkapäillään,
Se, joka tunsi lapsena jo olevansa se erilainen.

Sellaista on ollut olla juuri minä.
Sellaista on olla erityisherkkä.

Nyt aikuisena,
itseni löytäneenä,
tunnen oloni vahvemmaksi kuin koskaan.

Vihdoinkin kaikelle tälle,
näille ajatuksille,
niille fiiliksille,
on vihdoinkin selitys.

Tunnen itseni ehjemmäksi,
Päivä päivältä.



Ps. Löytyykö lukijoista erityisherkkiä? Kommentoithan.
  

Olisi ihanaa jakaa näitä fiiliksiä samanhenkisten kanssa!

11 kommenttia:

  1. Itse ainakin koen olevani erityisherkkä. Yritän kokea sen vahvuutena ja se on kyllä tärkeä osa minua, mutta välillä toiset ihmiset ei koe sitä hyvänä puolena, vaikka itse olisinkin tavallaan ylpeä tällaisesta ominaisuudesta.
    Onhan se aika rankkaa välillä olla tällainen, mutta on totta etten varmasti ole maailman ainoa ja kohtalontovereita löytyy, sitä paitsi yleensä se on oikeestaan ihan kivaa olla tämmöinen :)!
    Tuntuu kyllä, että herkistyn päivä päivältä vaan enemmän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen alkanut kokea nämä piirteet positiivisina asioina, vaikka kyllä aina silloin tällöin törmään niihin ihmisiin, jotka eivät aina ymmärrä esim. sitä, että lämpenen hitaasti uusiin tuttavuuksiin, tai että olen ujo/hiljainen. Onneksi jotkut malttavat tutustua paremmin, ja näkevät sitten paremmin tuon kuoren alle. c:

      On rikkaus, että meitä on erilaisia!

      Poista
  2. Kesällä taisi olla erityisherkkyydestä YLEn aamutv:ssä juttua ja sillon tutustuttiin asiaan äitin kanssa, meidän perheessä nimittäin esiintyy noita piirteitä... :-) Oli tosiaan kiinnostava lukea asiasta ja ylipäätään kuulla, että ilmiöllä on nimi.
    Henkilökohtasesti tuntuu välillä aika rankalta, kun tuntuu että ihan pikkujututkin saa romahtamaan, ja jatkuva tarkkailu ja huomioiminen kuormittaa, mutta toisaalta; on siinä tosiaan hyviäkin puolia - ja ei sitä itseään osaisi enää toisenlaiseksi kuvitellakaan.

    Ihanaa että koit tommosen ahaa-elämyksen ja tunnet olosi vahvemmaksi, ihan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut oikeastaan koko tämä kesä sellaista itseni löytämistä juurikin tuon samaisen aamutv jutun ansiosta! Silloin se nousi pinnalle, ja tuli tutustuttua aiheeseen enemmän. Vasta syksyllä ostin tosin tuon kirjan.. c--:

      Kyllä minäkin viimeistään nyt olen alkanut pitää tätä positiivisena piirteenä. Toki minut luetaan helposti alussa aina ujoksi ja hiljaiseksi, mutta lähimmille selviää kyllä, että sen kuoren alla on paljon muutakin. Hassua miten ne kaikki asiat, joita itsessään piti outoina, ovat tässä hiljalleen muuttumassakin positiivisiksi asioiksi. Tai ainakin positiivisemmiksi.. c--:

      Poista
  3. Samaistuin niin vahvasti tuohon sinun tekstiin (joka on muuten ihanasti kirjoitettu), että taidan kuulua tähän samaan porukkaan. Vaikka ihmisten lokerointia aina niin paheksutaan, niin tässä tapauksessa oli jotenkin lohdullista huomata, että tällainen lokero on olemassa ja siihen kuuluu muitakin. c:

    Itse oon ihan pienestä asti ollut tällainen ja olisi varmaan helpottanut vanhempienkin elämää, jos olisivat kuulleet erityisherkkyydestä jo silloin. :D Toki oon tiennyt olevani herkkä luonteeltani, mutta tämä termi tarjosi mullekin semmoisen ahaa-elämyksen ja selityksen. Tässä oli monta juttua, mitkä tiedostin jo ennestään vahvasti, mutta paljon myös sellaista, mitä ei ole tullut ajatelleeksi.

    Täytyy kyllä ehdottomasti lukea toi kirja ja varmaan tyrkätä se kaikille kavereillekin luettavaksi. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo itsekin vierastan kovasti lokerointia, sillä en ole oikein koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään ns. stereotypiseen lokeroon. Mutta sitten löysin tämän, ja tännehän sovin ihan täydellisesti! Kivaa tuntea kuuluvansa johonkin! c:

      Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista! Itsekin ajattelin luetuttaa kirjaa esim. avokillenikin, että tälle aukeaa tämän outolinnun hassut ajatukset sun muut paremmin.. c--:

      Poista
  4. Mun pitää kyllä lukea tämä kirja!
    Oon miettinyt jo pitkään, onko mulla mahdollisesti joku keskittymishäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, vai mikä mua oikein "vaivaa", kun olen henkisesti kuin yksi iso solmu tai kumpuileva vuoristorata vailla järkeä.

    Tulkitsen herkästi muiden ihmisien energioita, loukkaannun tai kummastun joskus poikaystävän kehonkielestä, vaikka ei oltais edes riidelty. Myös itseeni otan sellaisia asioita, joita ei ole edes loukkauksiksi tarkoitettu.

    Ehkä tuo kirja helpottaisi tätä identiteettikriisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti suosittelen lukemaan tuon! Mie oon ainakin saanut helpotusta identiteettikriisiini! c--:

      Poista
  5. Eksyin sattumalta lueskelemaan sun blogia ja tunnistin kyllä itseni aika monesta kohdasta! Ehkäpä pitäisi lukea toi kirja myös...

    VastaaPoista
  6. Yle Areenassa oli joulukuun alussa Perttu Häkkisen ohjelmassa juttua erityisherkkyydestä, siinä haastatellaan muun muuassa kyseisen kirjan kirjoittajaa.
    http://areena.yle.fi/radio/2482053

    VastaaPoista