maanantai 8. marraskuuta 2010

Kerron teille pienen salaisuuden.


Lauantai iltana kävimme viemässä isän haudalle kynttilän.
Mukana oli minä ja pikkuveli, ja meidän kummankin seurustelukumppanit.


Ympärillä oli säkkipimeää 
mutta hautausmaan kynttilämeri oli mahdottoman kaunis.


Herkistyin katsellessani isän haudalla juuri sytytettyä kynttilää;


Vajosin täysin omiin ajatuksiini.


Jotenkin tuntui hyvältä käydä siellä neljästään, 
mutta samalla taas tuntui äärettömän pahalta, kun isä ole näkemässä tätä kaikkea.

1 kommentti:

  1. Minä uskon että isäsi on näkemässä tämän/ sen kaiken, myös sen hetken. Hän on koko ajan läsnä elämässäsi, vaikket sitä välttämättä aina huomaakaan.
    Kuten kaikki muutkin jotka ovat menneet jo tuonne ylös.

    VastaaPoista