Pakko palata vielä pikaisesti vuoteen 2012 kuvien kera. Sitten olenkin jälleen valmis siirtymään tuleviin seikkailuihin! (pssst; Vuoden 2011 parhaimmat palat löydät täältä.) 

Siispä tässä, olkaa hyvät: Vuoden 2012 parhaimmat palat!

Autiotalorakkautta!

Vappuruokaa

Kesä!

 Ystäväpariskunta meni naimisiin.

 Valmistuin!

Juhannus

Kesäkesäkesä!

Seikkailureissut Tampereelle.

Pispala

Syksy ja Tampere

Uusi alku: Muutto Tampereelle.

 

Jäikö teillä jotain erityistä mieleen vuodesta 2012?

En ole oikein koskaan harrastanut uudenvuodenlupauksia. Ehkäpä juuri tuo sana lupaus, on jotenkin sellainen, mitä vierastan suuresti tässä yhteydessä. Jotenkin minusta on aina tuntunut luonnollisemmalta puhua haaveista, unelmista ja tavoitteista. Lisäksi listoja suuresti harrastavana persoonana aionkin jälleen koota listan liittyen vuoden 2013 haaveisiin/unelmiin ja tavoitteisiin. (Tästä pääset lukemaan vuoden takaisia ajatuksiani)

Ensin kuitenkin täytyy palata vuoteen 2012. Millainen vuoteni tiivistetysti oikein oli?
Vuosi 2012 oli kyllä kaikenkaikkiaan melkoisten muutosten ja myllerrysten aikaa. (Lue lisää täältä) Moni tuttu ja turvallinen asia elämässäni koki muutoksia: Koulu, parisuhde ja tutut maisemat. Neljän vuoden opiskelut tulivat päätökseen: Minä valmistuin ja minulla oli vihdoinkin ammatti, muotoilija. Myös 3,5 vuoden mittainen parisuhde päättyi kesän lopulla, ja joulukuussa muutinkin jo Tampereelle. Jotenkin sitä ajatteli, ettei ilman näitä vahvoja, tuttuja ja turvallisia elämän peruspilareita pärjäisi. Kyllähän se aluksi totuttelua hieman vaatikin, mutta tässä sitä ollaan, onnellisempana kuin koskaan! Onneksi tein tämän päätöksen maisemanvaihdoksen suhteen, sillä sekuntiakaan en ole tätä katunut! Töistä kävellessäkin sitä vain tulee hymyiltyä vastaantulijoille ja ihailtua kaunista kaupunkia jouluvaloineen.

Mitä toivon vuodelta 2013?
Koska päätän vuoteni ns. uudella alulla, vuosi 2013 alkaa siis aika luonnollisesti puhtaalta pöydältä. Kun vuosi 2012 oli minulle suuri valintojen vuosi, vuoden 2013 teemana voisikin olla uudistuminen tai vaihtoehtoisesti uudet tuulet. Toivon vuodelta 2013 paljon onnellisia hetkiä ja unohtumattomia retkiä.

TO DO -lista vuodella 2013:
- Tutustu uusiin ihmisiin
- Toteuta unelmiasi
- Tutustu lisäkoulutusmahdollisuuksiin ja/tai etsi oman alan työpaikkoja
- Löydä kaupungista suosikkipaikkasi, ja vietä niissä aikaa lemppari-ihmistesi kanssa
- Tee unohtumattomia retkiä ystävien kanssa
- Kirjoita kirje / Lähetä postikortti
- Opettele kitaransoiton alkeet (Ne jäivät viime vuonna opettelematta...)
- Kokeile jotain uutta
- Ole rohkea
- Itsenäisty & kasva ihmisenä
- Murehdi vähemmän
- Löydä tasapaino itsesi kanssa
- Hymyile ja naura enemmän (Myös niille vastoinkäymisille!)
- Älä unohda luovuutta! (Kirjoita, valokuvaa, pidä koruharrastusta yllä, piirrä, askartele, yms.)
- Ja tärkein: Ole onnellinen!

Listani koostui aikalailla samankaltaisista asioista kuin viime vuoden listanikin. Mutta toisaalta; koska pidän tiettyjä asioita tärkeinä myös tulevaisuudessakin, miksipä niitä turhaan muihin vaihtelemaan?


Millaisia juttuja teillä on vuoden 2013 to do-listalla?


Ps. Pahoittelen suuresti, etten ole aikoihin saanut aikaiseksi julkaista valokuvia postauksieni yhteydessä. Lupaan kautta kiven ja kannon, että joulun jälkeen on tiedossa kuvapainoitteisia postauksia! Tiedossa on mm. Tamperepostaus (olen vain tässä odotellut, että tulisi täydellinen valokuvauskeli. Aina kun aurinko on harvoin paistanut, olen ollut tietenkin töissä..) Ideoitakin otetaan tietenkin vastaan näihin postauksiin liittyen!

Huomenna lähden töiden jälkeen kotikonnuille joulun viettoon, joten: 

Oikein ihanaa joulua kaikille lukijoille!

♥:lla Emmi

Kaksi viikkoa tamperelaisuutta takana. Tämä kaupunki on kyllä iso rakkaus! 

Käytiin Veeran kanssa viikseilemässä ennen Scandinavian music groupin keikkaa!

SMG!

Jouluaattoon on tänään tasan 10 yötä. Jotenkin sitä tänäkin vuonna havahtui siihen, kuinka yllättäen joulu onkaan taas täällä, vaikka sitä onkin joka puolella toitotettu jo syksystä lähtien. Joululahjakriisi meinaa iskeä pahemman kerran, kun todella tajuaa, kuinka vähän enää onkaan aikaa saada loput lahjat ostettua. Ennen olen ollut aina hyvissä ajoin liikkeellä lahjojen suhteen, jotta välttäisin tämän stressin, mutta luonnollisesti ajatukseni ovat olleet hieman muualla kaiken tämän maisemanvaihdoksen takia.. Onneksi lahjaideat ovat jo suurinpiirtein selvillä, eikä minulta siis vaadita muuta kuin päätöksiä sekä pientä shoppailukierrosta kaupungilla.



Kaikki varmasti muistaa miltä joulu tuntui kun oli lapsi. Sitä odotti vähintäänkin siitä lähtien kun avasi suklaakalenterin ensimmäisen luukun, ja kun selaili ensimmäisiä lelukuvastoja ja ympyröi sieltä suosikkinsa. Jouluaattoa odotti aina niin innokkaasti, ettei meinannut saada unta edeltävänä yönä. Aattokin tuntui aina matelevan hitaasti, eikä olisi millään malttanut odottaa joulupukin tuloon asti..

Tietyt asiat ovat muuttuneet sen myötä kun on aikuistunut. Joulu ei tunnu enää samalla tavalla joululta kuin lapsena. Se ei kuitenkaan ole paha asia. Nykyisin sitä arvostaa aina vain enemmän sitä rauhallista ja tunnelmallista luksusaikaa perheen parissa. Samat jouluperinteet ovat seuranneet lapsuudesta lähtien, mutta ne ovat toki hieman muuttaneet muotoaan.

Joulu ei ole mitään ilman näitä asioita:

• Joulusauna
• Kynttilät ja jouluvalot
• Glögi
• Luminen maisema
• Tunnelmallisuus ja rauhallisuus
• Joulukoristeet ja yksityiskohdat
• Riisipuuro (Ja mantelin metsästys!)
• Hautausmaalla vierailu, isän haudalle kynttilä. 
• Jouluohjelmat tv:stä
• Jouluruoat ja herkut
• Tuoksut (Kaneli, glögi, joulupiparit, kynttilät, ruoat... yms)
• Perhe, suku, ystävät
• Joululahjat

Inspiroiduin joulusta niinkin paljon, että tein Pinterestiin siitä oman kansion. 

Millaisia jouluperinteitä teillä on?

Nuuhkin tuomet / Taivutan kaulaa / Edessäsi nauran / Kevyesti nousee askel

Juhlat muuttuvat vuosien varrella. Muistan varmasti aina sen tunteen kun kyyneleitä pidätellen lauloimme ala-asteen kevätjuhlassa varsin tutuksi tulleen laulun:

"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. 
Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
Teille laulamme nyt näkemiin.

Turvallista matkaa me toivotamme näin.
On aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän."


Tuosta laulusta sen aina tiesi. On taas joku etappi elämässä saavutettu, ja nokka käännetään kohti uusia seikkailuja. Todistukset annettiin käteen suklaalevyn kera. Kotiin käveltiin haikeana ja mieli keveänä. Voi niitä aikoja! 


Kyamkista valmistuminen meni hieman ns. ohitseni. Se johtuu varmasti siitä, etten osallistunut koulun järjestämään juhlatilaisuuteen (koska pidin juhlat viikkoa myöhemmin). Lauantai aamuna en oikeastaan ollut vieläkään tajunnut mitä juhlitaan, vaikka olimme äidin kanssa edellisenä iltana hääräilleet keittiössä useita tunteja valmistaen ruokia ja herkkua juhlien seisovaan pöytään. Kun ensimmäiset vieraat saapuivat lauantaina kukkien kera halaamaan ja onnittelemaan, se tapahtui: Tajusin, että neljän vuoden opiskelut ovat nyt totta tosiaan päätöksessä, ja minulla on vihdoinkin ammatti. Todistuksessani lukee: "On oikeutettu käyttämään tutkintonimikettä: Muotoilija". Voin olla siitä pirun ylpeä, äidin sanoja lainaten.

Lauantai meni kaikin puolin loistavasti. Kelit suosivat ja istuimmekin oikeastaan koko iltapäivän ja illan terassilla nautiskellen virvokkeita ja hyviä ruokia. Ympärillä oli ystäviä, joiden kanssa naurettiin taas posket kipeinä. Yöllä kävelimme baariin kevein askelin. Kuinka rakastankaan kesäöitä!

Äidille äärettömän suuri kiitos kaikesta nähdystä vaivasta! Tuntuu, etten voi edes tarpeeksi kiittää.. Oli taas niin viimeisen päälle tehdyt ruuat ja herkut! Äiti ♥

Paras kakku ikinä! Valkosuklaamoussekakku, jossa oli raparperiraitoja ja mansikoita. NAM!

Tässä vaiheessa iltaa oltiinki jo vaihdettu sitten vähän rennompaa vaatetta ylle.

En todellakaan osannut odottaa tällaista lahjavuorta! Sain mm. kukkia, rahaa, punaviinin, pressopannun, sushilahjakortin, Flirt -kannun ja "Piirretään iloisia ihmisiä" -kirjan. Yksi mieleisimmistä lahjoista jäi nyt pois kuvasta: Sain äidiltä lahjaksi ompelukoneen! Nyt pääsen ompelemaan kaikenlaisia juttuja pitkästä aikaa, jipii!

Kamerassani ei juuri ollut muita kuvia juhlista. Nyt siis odottelen vielä mm. Anssin kameran kuvia, joissa varmasti näkyy myös enempi ihmisiä. 

Ja sitten muihin aiheisiin.

Olen pitkään haaveillut maximekosta, tai lähinnä siitä tunteesta, joka syntyy kun helmat hulmuavat kevyesti kesätuulessa. Tänään löysin mieleisen hameen, joka tosin on vyötäröltä hieman liian suuri. Ongelma korjaantui onneksi vyöllä! Nyt vaan venailemaan aurinkoisia päiviä, jolloin pääsen helmat hulmuten kesärientoihin! 

On paras päivä kesän lyhyen, voi pojat kyllä tunnen sen!

Kesä on tullut hurjalla vauhdilla. Sitä ei ole jotenkin ehtinyt edes kunnolla käsittelemään. Ennen kesä alkoi virallisesti siitä, kun käveli koulutodistus ja fazerin sininen kainalossa koulusta kotiin, mutta nykyisin kesän alkaminen menee aikalailla fiilispohjalta. Sitten kun taivaalla lentelee pääskysiä, kun tuomi kukkii, kun sateella on lämmin ja kun ensimmäiset hyttyset ilmestyvät, silloin se viimeistään on, kesä.

Tämä viikonloppu oli tämän kesän tähän mennessä paras! Kelit suosivat, puisto veti ihmisiä ja seura oli mitä loistavinta. Voiko siis enää muuta toivoa? Lisäksi pikkuveli korjasi pyöräparkani, ja voi sitä onnea, kun pääsi pitkästä aikaa polkemaan hiukset ja mekon helma tuulessa hulmuten. Joka puolella vihertää ja ilmassa tuoksuu tuomi. Sitä vain tulee hymyiltyä itsekseen ja vastaantulijat luulevat minua varmasti hulluksi.


On paras päivä kesän lyhyen, voi pojat kyllä tunnen sen!

Tänään kiivettiin Niinan kanssa Mielakan päälle fiilistelemään sunnuntaita ja mieletöntä keliä. Mulla oli mukana kamera ja termospullollinen herkullista jääkahvia. Pisamia tuntui taas juoksevan kasvoille ja ihokin sai vähän väriä. Mäen päältä oli loistavaa katsella taivaanrantaan. Sieltä näkee niin kauas, loputtomiin.

Niina kaunotar!

Ja tästä eteenpäin olevat kuvat ovat eiliseltä piknikiltä! 

Reetta & Salla

Reetta & Mie

Tiia

Ihana pariskunta: Satu & Simo

Suloinen Satu!

Tämä väsynyt, mutta varsin onnellinen punatukkainen tyttö päättää nyt tämän kilometripostauksen ja alkaa suunnittelemaan tulevia kesäseikkailuja toteutettaviksi. Virallista lomaa on jäljellä tasan kaksi viikkoa, ja sitten aloitan työt!