Pakko palata vielä pikaisesti vuoteen 2012 kuvien kera. Sitten olenkin jälleen valmis siirtymään tuleviin seikkailuihin! (pssst; Vuoden 2011 parhaimmat palat löydät täältä.) 

Siispä tässä, olkaa hyvät: Vuoden 2012 parhaimmat palat!

Autiotalorakkautta!

Vappuruokaa

Kesä!

 Ystäväpariskunta meni naimisiin.

 Valmistuin!

Juhannus

Kesäkesäkesä!

Seikkailureissut Tampereelle.

Pispala

Syksy ja Tampere

Uusi alku: Muutto Tampereelle.

 

Jäikö teillä jotain erityistä mieleen vuodesta 2012?

Mummolan aarteita

Äitienpäivänä kävimme tapamme mukaan myös mummolassa. Kun olimme pikkuveljeni kanssa pieniä, meillä oli oma kaappi varattu olohuoneesta. Siellä oli kasoittain piirustuspaperia, eri värisiä kyniä, muutama nukke, palapelejä, autoja ja huuliharppu. Kurkistimme eilen pitkästä aikaan tuohon kaappiin. Sieltä löytyi edelleen kaikki samat tutut asiat. Katselimme huvittuneina hellyyttäviä piirustuksiamme ja luimme kirjoittamiani tarinoita. Hassua, kuinka niistä ajoista voi olla jo niin kauan!

Tämä barbi oli äitini ensimmäinen barbinukke. Heh, hieman eri näköinen kuin nykyiset ! Aika hurjat meikit, sanoisinko..

Miten mie en lapsena pelännyt tätä nukkea?

Emmi 5v

Hah, näyttää kuin olisin piirtänyt noille prätkähiirille vaipat!

Kuva otettu kesällä 2009

Isän kuolemasta on tänään tasan 20 vuotta.
Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä tyhjää ja kipeää aukkoa, joka on syvällä sydämessäni.

Tämä ikävä on elämän mittainen.

ps. Aiheesta lisää täällä.

Aurinko laskee selkäsi taa, se värjää sun hiuksesi punaisellaan

"Mä reppuselässä sinua vien
sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien
ja hiuksiini kukista seppeleen teen
olen narkomaani sua hengittäen

Joku hullu on keksinyt ikuisuuden
olin yksi heistä siihen turvautuen
et enää reppuselkääni tuu
ja autiotalon kukat lakastuu"

Onko teillä olemassa paikkaa, johon teillä on olemassa jonkinlainen tunneside? En nyt puhu mistään lapsuuden maisemista, vaan ennemminkin sellaisesta paikasta, johon tuntemaa tunnesidettä ei välttämättä osaa edes sanoin kuvailla. Minulla on sellainen paikka.

Tämä jylhä upeus sijaitsee kilometrin säteellä kodistamme, aivan kouluni vieressä. Siihen liittyy useita tarinoita, kummitusjuttuja sekä uskomuksia. Taisin eksyä ensimmäistä kertaa tämän autiotalon pihaan 15 kesäisenä, juuri valokuvausharrastuksen aloitettuani. Silloin koin paikan todella karmivana, sillä vatsaani alkoi aina epämiellyttävästi vääntämään ja ihoni nousi kananlihalle.

Bongaa kesän merkki!

Autiotalossa on tullut vietettyä monenlaisia hetkiä. Olen säikähtänyt ullakolta kuuluneita askelia, vilkuillut paniikissa ympärilleni ja ollut hullun mielikuvitukseni uhrina. Olen istunut keskellä yötä sen pihakivellä, ja kuunnellut kauhutarinoita. Olen juonut kahvia termarista, ollut tekemässä taidetta ja kirjoittanut monesti autiotalon omaan vieraskirjaan. (Jota en muuten ole nähnyt enää aikoihin?) Olen ollut reppuselässä, nauranut ja katsonut auringonlaskua.

Rakastan näitä elämää nähneitä pintoja !

Olen kai kuvannut autiotalon jokaisen nurkan useaan otteeseen, mutten tunnu saavan vieläkään siitä tarpeekseni. Lisäksi on ihanaa aina käydä katsomassa mitä uusia taideteoksia on ilmestynyt talon seinille. (Varsinkin, jos kyseessä on näin hienot kuvat!)

Mun uusi rakkauslaukku !

Lasinsirpalemeri. Voitte vaan kuvitella mikä ääni noista lähtee !

Hyvästelin jälleen autiotalon viimeistä kertaa. Olen tainnut tehdä sen jo useita kertoja. Lähistölle on nousemassa uusia taloja, ja on kai vain päivistä, viikoista tai kuukausista kiinni, kun tämä jylhä upeus pistetään maan tasalle. Todella surullista.

PS. Huomatkaahan aikaisempi postaus lemppariblogeista !

♥
 Mistä olin tänään onnellinen:
Auringosta, autiotalosta ja valokuvauksesta.
 Mistä en ollut niin onnellinen:
Mieleeni hiipinyt lievä matalapaine
Mitä opin tänään:
Ulkoilureissut kamera kaulassa piristävät aina !