Äiti ja minä (2009)

Äiti on vahvin tuntemani nainen. Hän on rakastava, huolehtiva ja luotettava. Hänelle voi kertoa kaikki mieltä painavat asiat, ja toisaalta myös ne arjen iloiset kohokohdat. Se, jolle voi aina soittaa, ja kysyä ohjeita maailman herkullisimpiin resepteihin, neuvoa arjen kiemuroihin ja se, jolta aina haluan kysyä mielipiteen suurempiin päätöksiini. Häneltä saa tukea ja turvaa, ihan kaikissa tilanteissa! Äidillä on silmää kauneudelle, ja hän on todella osaava ja innostava. Häneltä olen oppinut sen, että "asiat järjestyvät aina", ja että unelmiaan kannattaa seurata. Äiti on kannustava, ja hän ajattelee aina muiden etua ensin. Hän on myös maailman paras kokki, ja mahdottoman näppärä sormistaan; häneltä sujuu niin remppatyöt kuin villasukkienkin neulominen! Äiti lumilautailee, ja kesäisin hän ottaa aurinkoa tulikuumalla kalliolla aina välillä mereen pulahtaen. 

Ihaninta äitienpäivää maailman rakkammaille ihmiselle!

Rakkaudella, 

esikoinen

Joulu meni taas tapansa mukaan melkoisella vauhdilla! Muutamien vapaapäivien ansiosta olo on kuitenkin nyt todella levännyt ja onnellinen. Joulussa onkin parasta kiireettömyys/rauhallisuus, tunnelmallisuus ja aika perheen/läheisten kanssa. Ja tietenkään unohtamatta mahdottoman hyviä ruokia! (joista voikin jälleen kiittää äityliä)

 

Pikkuveli

Käytiin juhlistamassa hyvän ystäväni 21 v synttäreitä joulupäivänä!

Otettiin pikaisesti perhepotretti keskellä lumisadetta!

Enää on muutama päivä jäljellä tätä vuotta. Tehkää siis jotain todella ikimuistoista ja unohtumatonta! Aloittakaa seuraava vuosi hyvillä mielin, puhtaalta pöydältä. Tehkää se to do -lista, ja aloittakaa sen toteuttaminen heti ensimmäisestä päivästä alkaen! Tehkää vuodesta 2013 vielä aiempaakin parempi!

Ihanaa ja seikkailun täytteistä Uutta vuotta kaikille lukijoille!

♥:lla Emmi

Halusin vielä muutamalla kuvalla palata parin viikon takaisin valmistujaisjuhliini.

Nuuhkin tuomet / Taivutan kaulaa / Edessäsi nauran / Kevyesti nousee askel

Juhlat muuttuvat vuosien varrella. Muistan varmasti aina sen tunteen kun kyyneleitä pidätellen lauloimme ala-asteen kevätjuhlassa varsin tutuksi tulleen laulun:

"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa. 
Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
Teille laulamme nyt näkemiin.

Turvallista matkaa me toivotamme näin.
On aika purjeet nostaa ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän."


Tuosta laulusta sen aina tiesi. On taas joku etappi elämässä saavutettu, ja nokka käännetään kohti uusia seikkailuja. Todistukset annettiin käteen suklaalevyn kera. Kotiin käveltiin haikeana ja mieli keveänä. Voi niitä aikoja! 


Kyamkista valmistuminen meni hieman ns. ohitseni. Se johtuu varmasti siitä, etten osallistunut koulun järjestämään juhlatilaisuuteen (koska pidin juhlat viikkoa myöhemmin). Lauantai aamuna en oikeastaan ollut vieläkään tajunnut mitä juhlitaan, vaikka olimme äidin kanssa edellisenä iltana hääräilleet keittiössä useita tunteja valmistaen ruokia ja herkkua juhlien seisovaan pöytään. Kun ensimmäiset vieraat saapuivat lauantaina kukkien kera halaamaan ja onnittelemaan, se tapahtui: Tajusin, että neljän vuoden opiskelut ovat nyt totta tosiaan päätöksessä, ja minulla on vihdoinkin ammatti. Todistuksessani lukee: "On oikeutettu käyttämään tutkintonimikettä: Muotoilija". Voin olla siitä pirun ylpeä, äidin sanoja lainaten.

Lauantai meni kaikin puolin loistavasti. Kelit suosivat ja istuimmekin oikeastaan koko iltapäivän ja illan terassilla nautiskellen virvokkeita ja hyviä ruokia. Ympärillä oli ystäviä, joiden kanssa naurettiin taas posket kipeinä. Yöllä kävelimme baariin kevein askelin. Kuinka rakastankaan kesäöitä!

Äidille äärettömän suuri kiitos kaikesta nähdystä vaivasta! Tuntuu, etten voi edes tarpeeksi kiittää.. Oli taas niin viimeisen päälle tehdyt ruuat ja herkut! Äiti ♥

Paras kakku ikinä! Valkosuklaamoussekakku, jossa oli raparperiraitoja ja mansikoita. NAM!

Tässä vaiheessa iltaa oltiinki jo vaihdettu sitten vähän rennompaa vaatetta ylle.

En todellakaan osannut odottaa tällaista lahjavuorta! Sain mm. kukkia, rahaa, punaviinin, pressopannun, sushilahjakortin, Flirt -kannun ja "Piirretään iloisia ihmisiä" -kirjan. Yksi mieleisimmistä lahjoista jäi nyt pois kuvasta: Sain äidiltä lahjaksi ompelukoneen! Nyt pääsen ompelemaan kaikenlaisia juttuja pitkästä aikaa, jipii!

Kamerassani ei juuri ollut muita kuvia juhlista. Nyt siis odottelen vielä mm. Anssin kameran kuvia, joissa varmasti näkyy myös enempi ihmisiä. 

Ja sitten muihin aiheisiin.

Olen pitkään haaveillut maximekosta, tai lähinnä siitä tunteesta, joka syntyy kun helmat hulmuavat kevyesti kesätuulessa. Tänään löysin mieleisen hameen, joka tosin on vyötäröltä hieman liian suuri. Ongelma korjaantui onneksi vyöllä! Nyt vaan venailemaan aurinkoisia päiviä, jolloin pääsen helmat hulmuten kesärientoihin! 

Lauantain sana: Onnenkyyneleet

Lauantaina olimme Kuopiossa häissä. Ne eivät olleet mitkä tahansa häät, vaan juhlat, joita olin malttamattomana odottanut siitä hetkestä lähtien, kun niistä ensimmäistä kertaa kuulin. Hyvä ystäväni, Minttu, kertoi tulevista häistä ruskalehtien keskellä. Vaikka pariskunta oli ollut jo jonkun aikaa kihloissa, tuli tämä ihana uutinen silti täysin puun takaa, positiivisella tavalla. Tiedättekö sen tunteen, kun menee aivan sanattomaksi sisällä myllertävästä onnellisuuden tunteesta? Se on hassu tunne.

Voitte varmaan myös kuvitella, kuinka hankalaa mun oli syksystä asti pitää tätä mieletöntä hääuutista salassa muilta! (Aviopari oli siis pyytänyt meitä Anssin kanssa kuvaamaan heidän viralliset hääkuvat ja tietenkin ikuistamaan myös itse juhlia.)

Kuukaudet vierivät onneksi melkoisella vauhdilla ja kesäkuu saapui nopeammin kuin uskoinkaan. Saavuimme perjantain ja lauantain välisenä yönä Kuopioon. Majoituimme 4 ihanan ihmisen kanssa tulevan avioparin kämpille, "kommuuniin" (pari yöpyi muualla häiden ajan). Hääaamu oli täynnä hulinaa. Joimme aamukahvia yhdessä keittiössä ja laittauduimme valmiiksi häitä varten. Meistä kai kukaan ei vielä ollut kunnolla edes tajunnut, mitä päivän aikana tulisi tapahtumaan. Kun saavuimme hääpaikalle porukalla, ja tekemään vielä viime hetken valmisteluja, se alkoi todella hahmottumaan. Kaikki oli niin kaunista! Katetut pöydät koristeineen, lahjapöytä, kukkaset... Niin tulevan avioparin näköisiä! Ja kun Minttu puki hääpukunsa ylle, me tytöt herkistyimme välittömästi. Kuinka kaunis morsian olikaan! 

Kuvasimme juhlapaikalla ensimmäiset viralliset hääkuvat, mutta koska keli oli liiankin aurinkoinen (kyllä!), päätimme jatkaa kuvaamista myöhemmin. (Jaoimme Anssin kanssa juhlien valokuvauksen seuraavanlaisesti: Anssi kuvasi viralliset hääkuvat ja minä toimin tällöin assistenttina. Lisäksi ikuistin juhlien tunnelmaa, yksityiskohtia ja vieraita.)

Kun ajoimme kirkolle, pihassa oli odottamassa jo monia autoja. Ihmiset ympärillä säteilivät onnellisuutta ympärilleen. Ei voinut kuin hymyillä, vaikka itikat söivätkin jalkojamme.

Riistaveden kirkko

Kirkkojen ovien avauduttua Minttu asteli yksin urkujen soidessa kohti alttaria. Onnenkyyneliä oli mahdoton tässä vaiheessa pidätellä. Lisäksi papin sanat olivat todella liikuttavia. Yritin tämän kaiken tunnemylläkän keskellä saada ikuistettua näitä unohtumattomia hetkiä kuviksi.

Kun pari oli vihitty, he astelivat kirkon ovista keskelle saippuakuplamerta. Onnenkyyneliä ja hymyä oli havaittavissa joka puolella. Tuore aviopari asteli somaan keltaiseen kuplaansa, jonka takalasin sydämessä luki "Rakkauskupla kestäköön!".

Juhlapaikalla ilta jatkui rennosti laaditun ohjelman parissa. Alkumaljat, ruokailu, kahvittelu, liikuttavia puheita ja unohtamatta tietenkään perinteisiä morsiuskimpun ja sukkanauhan heittoa. Taustalla soi kokoajan avioparin tyylistä musiikkia.

Oli liikuttavinta katsella tuoretta avioparia: Heistä huokuu ääretön rakkaus. Sellainen, jota on saduissa, ja josta kaikki salaa haaveilevat.

Myöhemmin myös loistava Wellu Rowaltz tuli esiintymään, ja me tytöt rokkasimme tanssilattiaa. Onnenkyyneliltä ei tietenkään voinut illallakaan välttyä: Wellu sai meidät tytöt viimeistään "With or without you" -biisin kohdalla itkemään onnesta. Meitä oli tanssilattialla monta tyttöä, tanssimme hitaita isossa halausrykelmässä ja kaikkien poskille virtasi onnenkyyneliä. Mieletön fiilis!

 Wellu Rowaltz ja Minttu 

Team Herkkikset & Punapäät! :') (Salla, Henna, Moona ja minä)

Sunnuntaina olo oli raukea ja onnellinen. Jaloissa oli satoja kutisevia hyttysen puremia, mutta ne eivät haitanneet. Onnistuneet juhlat jaksavat hymyilyttää vielä varmasti todella pitkään.

Minttu ja Mikko, kiitos vielä unohtumattomista juhlista! Te ootte ihanin, suloisin ja mielettömin pari!

Vuodet ovat vierineet ohitseni / mutta muistan niistä vain yhden kevään / sen miten kastanjat kukkivat / sinä päivänä kun synnyin

Perjantaina koululla oli Alumnitapahtuma, jossa entiset meidän koulun opiskelijat tulivat jakamaan tarinansa meille. Oli hauskaa kuulla miten kenenkin polku oli valmistumisen jälkeen edennyt ja mihinkin suuntaan. Illalla jatkettiin pajabileissä nykyisten ja entisten muotoilijaopiskelijoiden sekä opettajien kanssa. Oli ruokaa, musiikkia ja juomatarjoilua.

Pajabileistä jatkettiin baariin, ja kyllähän se ilta hieman venähti, sillä kotiin tullessani kello taisi olla jo lähemmäs neljää. Päkiät kiittivät hieman epämukavista, mutta kuitenkin niin ihanista kengistä !

(Ja tottakai otettiin Millan kanssa pakollinen vessakuva)

Pajarakennukselta

Seuraavana päivänä halusin vähän juhlistaa omia synttäreitä päivän etukäteen. Perjantaina tein Domino-juustokakun, johon käytin tätä reseptiä. Oon hulluna juustokakkuihin, ja tällä kertaa halusin sitten kokeilla jotakin muuta, kuin perinteistä Baileys- tai mangojuustokakkua. Muokkasin reseptiä sen verran, että korvasin Dominokeksit rainbow:n cappuccino täytekekseillä. (Mun mielestä se kahvinmaku vielä sopi tosi hyvin tuohon kakkuun!)
 

Ei siitä nyt ihan samannäköinen tullut kuin reseptissä, mutta hyvää se kuitenkin oli !

Illalla maisteltiin kakkua ja pelailtiin lautapelejä hyvässä seurassa. Olo oli aika nuutunut edellisen illan jäljiltä, joten omasta puolesta ei ainakaan voinut enää odottaa mitään tämän suurempia juhlia. Eikä oikestaan olisi tarvinutkaan, koska tärkeintä oli se, että noi hömpät oli täällä !

Sain äidiltä niin loistavan synttärikortin !

Mittariin siis kilahti tänään taas yksi vuosi lisää. Eihän se koskaan tunnu juuri miltään, mutta pitää sitä aina hieman miettiä, että kuinkas paljon niitä vuosia nyt olikaan sitten oikein kasassa. 

23 ! 

PS. Muistakaahan linkittää mulle blogejanne !