Kevät aurinko kurkisteli eilenkin ja kävelin kuivaa asfalttia pitkin alle kilometrin päässä olevalle autiotalolle. Se talo on ollut minulle aina jotenkin todella tärkeä. En osaa lopettaa sen valokuvaamista varmasti koskaan.
Kävelin rappuset naristen toiseen kerrokseen
En ole käynyt siellä koskaan yksin
sydän hakkasi
mikä oli huvittavaa
Autiotalot osaavat olla aina hieman pelottavia
vaikka olikin päivä
Talon käytävät ja huoneet olivat hämäriä
kuuntelin askeliani
lasin sirpaleiden narinaa vasten lattiaa
tuulen ujellusta
leikkiviä varjoja
Kiersin talon huoneesta huoneeseen
vilkuilin ympärilleni
samoja tekstejä ja graffiteja
tutut kuluneet lattiat ja seinät
tuttu tuoksu
valokuvasin
kunnes kuulin omien askelien lisäksi toiset
ne tulivat ullakolta
sydän muljahti rinnassa ja alkoi hakkaamaan lujemmin
tajusin ullakon portaiden olevan paikoillaan
ja luukku oli auki
olen käynyt ullakolla vain kerran
silloinkin ystävän kanssa
siellä oli patja ja muuta pelottavaa
poistuin talosta rappuset naristen
enkä vilkkaissut taakseni ennenkuin olin tarpeeksi kaukana talosta
olin näkevinäni ullakon neliöikkunasta piiloon menevän hahmon
varsin pelottavaa
Nyt on pakko pukea päälle ja lähteä kamera kaulassa ulos !
pelottavaa :s
VastaaPoistaMinäkin haluan löytää autiotalon!
VastaaPoista