Pääskysiä olkapäilläni

Olen kai maininnut kuinka paljon rakastankaan kesäöitä? On lämmintä, valoisaa ja joka puolella kuuluu paratiisiääniä, unohtamatta tietenkään kesän tuoksuja! Kesäöissä on myös jonkinlaisia ihanaa ja salaperäistä taikaa, jota ei osaa sanoin kuvailla..

Koska en ole tänä kesänä vielä ehtinyt yöllä juurikaan kuvaamaan, palasin vanhoihin kuviin. Seikkailimme hyvän ystäväni satun kanssa vuonna 2009 ympäri Kouvolaa. Haluan jakaa teillekin nämä otokset.

"Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Meillä oli mukana termarillinen kahvia.

Mielakan päällä!

Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.
Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun.
Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Näköjään sitä on mahdollista samanaikaisesti pöllyttää tukkaa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin...

Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä."

(Lyriikat: Pariisin kevät - Kesäyö)