27

Hullua kuvitella, että täytän tänään jo 27-vuotta. Vastahan oli vuosi 2009, ja juhlin kaksikymppisiäni! Vuodet tuntuvat vuosi vuodelta vaan vierivän nopeammin, ja joskus sitä onkin ihan paikallaan pieni pysähtyminen. Kaivaa niitä vanhoja kuvia esiin, selailla päiväkirjan uumenista juttuja yli 10-vuoden takaa. Hekotella omille jutuilleen, ja kaikille niille hassuille tyylikokeiluilleen. Ihmetellä, että olenko minä muka todella tuossa kuvassa, ja että voi miten hassulta näytänkään!

27 vuodessa on tapahtunut paljon. Ainakin minun mittapuullani. Vaikka joidenkin mielestä tässä iässä pitäisi olla jo "se vakiduuni, oma asunto, aviomies ja muksu", en koe itseäni yhtään muita huonommaksi tai epäonnistuneemmaksi, jos en ole vielä "saavuttanut" näitä. Olen aina ollut sitä mieltä, että asiat tapahtuvat elämässä omalla painollaan, eikä niitä voi kamalasti suunnitella etukäteen. Koen, että tämä on juuri se oikea tyyli minulle, ja sehän on tärkeintä, eikö?

Mitä olen sitten oppinut tässä 27-vuoden aikana. Paljonkin! Ehkäpä olisi paikallaan koota listoja rakastavana ihmisenä 27:n kohdan lista asioista, joita olen tähän ikään mennessä oppinut:

1. On tärkeää panostaa asioihin, jotka tekevät onnelliseksi! (Järjestä siis kiireenkin keskellä aikaa esim. rakkaille harrastuksille, sillä ne saavat sinut jaksamaan!)

2. Joskus on uskallettava pois mukavuusalueeltaan. Silloin oppii näkemään omat rajansa selvemmin ja toisaalta myös ne mahdollisuudet, jotka ovat tämän "uskallus" -nimisen oven takana!

3. Asioilla on aina tapana järjestyä! 

4. On turhaa pelätä epäonnistumisia. Se on unelmien jahtaamisessa väistämätöntä! Epäonnistumiset ovat juuri sitä varten, että yrität vielä kerran, ja vielä vähän paremmin! Niin kauan, että onnistut. Epäonnistumiset nimittäin kasvattavat sinua juuri oikeaan suuntaan, oli unelmasi mikä tahansa!

5. Elämän pienistä iloista nauttiminen on todella tärkeää! Se pitää mielen positiivisena ja leikkisänä.

6. Elämässä on tärkeää muistaa aina välillä pysähtyä.

7. Opiskelu ei koskaan ole turhaa (tai liian myöhäistä)! Mitä enemmän opiskelee, sitä helpompaa on oppiminen.  Muista myös se, ettei kaikkea voi osata heti, joten malttia malttia!

8. Spontaanit ideat ovat useimmiten parhaimpia! Oli sitten kyseessä spontaani yöseikkailu, tai vaikkapa spontaani reissu toiselle puolelle Suomea.

9. Loput ovat aina uusia alkuja. Ihan kaikessa!

10. Oli kyseessä mikä tahansa uusi asia, voi sen ensimmäisen askeleen ottaminen olla usein epävarmaa ja pelottavaakin. Mutta sen kun on uskaltanut ottaa, on seuraava askel jo paljon helpompi!

11. Jos et ole tyytyväinen johonkin osa-alueeseen elämässäsi, tee muutos! Joskus tiettyjen ovien on sulkeuduttava, jotta voi avata uusia.

12. Ja ehkäpä edelliseenkin liittyen; uskalla olla rohkea! Joskus ne hulluimmat päähänpistot voivat olla elämäsi parhaimpia.

13. Terve itsekkyys on joskus paikallaan. Kuuntele kehoasi, ja lepää esimerkiksi aina silloin kuin siltä tuntuu. On ihan okei sanoa asioille joskus ei!

14. Mieltä painavista asioista on aina hyvä puhua jonkun kanssa. Yksin kannettu taakka voi nimittäin helposti paisua liian raskaaksi. Lisäksi pelkässä omassa päässä asioiden pyörittely ei ole hyväksi, sillä monet asiat voivat jopa vääristyä. On siis hyvää saada asioihin erilaisia näkökulmia. Ja onhan asioiden jakamisella sekin hyvä puoli, että taakat usein puolittuvat, eivätkä tunnu enää läheskään yhtä raskailta!

15. Parhaimmat päätökset ovat aina tehty fiilispohjalta/sydämellä, luota siis intuitioosi!

16. Tartu tilaisuuksiin!

17. Positiivinen asenne auttaa jaksamaan.

18. Jotkut asiat vaativat paljon töitä ja ponnistelua, mutta silloin kannattaa aina muistella, miksi siihen ryhtyi, ja miksi se on sinulle niin tärkeää. Uurastus palkitaan aina!

19. Hyvien ihmissuhteiden tärkeyttä ei kai koskaan voisi korostaa liikaa! Kun ympärilläsi on tukiverkosto, elämän kolhut eivät moukaroi niin ilkeästi.

20. Kun on itselleen lempeämpi (vähemmän kriittisempi), oppii arvostamaan itseään ja taitojaan. On eri asia olla nöyrä, kuin täynnä itseään.

21. Jokainen elämäsi varrelle sattuva ihminen opettaa sinulle jotain. (Mieti, mitä haluat itse opettaa muille.)

22. Meillä kaikilla tulee se hetki eteen, kun se nurmikko aidan toisella puolella näyttää vihreämmältä. Silloin täytyy kuitenkin muistaa, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. (Älä siis esim. vertaile omaa elämääsi jonkun "instagram täydellisyyden" elämään, sillä ethän tiedä loppujen lopuksi puoliakaan siitä!)

23. Itsetutkiskelu on aina paikallaan! Kun löytää itsestään uusia piirteitä, tuntee olonsa itsevarmemmaksi.

24. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Ja hyvä niin. Pohjamudissa ei pidemmän päälle tietysti ole mukavaa rämpiä, mutta ilman näitä erilaiset ilot ja onnet eivät tuntuisi niin ihanilta. Elämän vuoristorata opettaa. 

25. Kerää ympärillesi ihmisiä, jotka saavat sinut tuntemaan hyväksi juuri sellaisena kuin olet. Kuka kaipaa lähelleen ihmisiä, joiden seurassa tuntee olevansa huono?

26. Käyttäydy muita kohtaan samalla tavalla kuin haluaisit, että itseäsikin kohtaan käyttäydyttäisiin. Sillä pääsee jo hurjan pitkälle! Muista, että se mitä annat, sitä myös saat.

27. Älä koskaan anna muiden määritellä, millainen sinun pitäisi olla. Ole juuri sinä!

(Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti! Viime vuonna kirjoitin listan asioista, joihin halusin panostaa 26-vuotiaana. Lue lista tästä!)

Tammikuun loppupuolella ajatukset alkavat jo hiipiä kohti kevättä. Joka päivä valo kurkottelee aina pikkuisen pidemmälle, ja se on saanut minut hiljalleen heräilemään tästä talviunesta. Hyvästi kaamos!

Tukkahöpinöitä

Kuten jo aiemmin mainitsin, luovuin oranssista tukastani kaksi kuukautta sitten. Päädyin palaamaan lähemmäs omaa luonnollista sävyäni, sillä koin, että silloiset hiukset eivät enää aiheuttaneet minulle iloa, vaan lähinnä stressiä ainaisista värjäilysessioista. Omaan väriin palaaminen tuntui juuri oikealta päätökseltä, sillä se toi juuri sitä toivomaani uudistusta tähän kuontalooni. Siltikin jäin vielä haaveilemaan, että entä jos muuttaisin malliakin tässä samalla? "Otsahiukseni" oli kasvaneet jo lähes saman mittaiseksi muiden hiuksieni kanssa, joten luonnollisesti sitä alkoi siinä vaiheessa haaveilemaan muutoksesta. 

Tiistaina päätin kipittää tukkataikurini käsittelyyn, ja poistuin sieltä kera söpön otsiksen. Päivä, jos toinenkin meni omaa peilikuvaa kummastellessa, mutta jo tänään tämä on tuntunut niin omalta jutulta! Juuri sopivan söpö ja tyttömäinen! Ja kylläpä voi olla pienestä asiasta kiinni, että fiilis kohenee huimasti. Hiljaa hiipivä ikäkriisinikin sai helpotusta, sillä en nimittäin enää tunne näyttäväni siltä, että täyttäisin seuraavaksi 27v!

Tänään sanoin heipat punaiselle tukalle. (Kiitos näistä n. 4 vuodesta!)

Nyt tuntuu hyvältä. Tutulta ja turvalliselta. 

Juuri minulta.

Tänään puin ylleni syksyä, ja hymyilin auringolle.

Birthday

26-vuotiaana:

♥ Aion panostaa enemmän asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi. 
(Haluan myös opetella irroittautumaan stressistä!)

♥ Haluan uskaltautua pois mukavuusalueeltani. (Ainakin edes joskus!)

♥ Aion lopettaa odottamisen, ja tehdä unelmieni eteen töitä. 
(Kaikki asiat kun eivät tapahdu itsestään.)

♥ Haluan (/aion) löytää suunnan elämääni. 
(Olen ollut riittävän kauan ns. jumittavassa tilassa, ja odottanut, että jotakin tapahtuisi.)

♥ Haluan löytää itsestäni lisää uusia piirteitä.

♥ Ajattelin olla täysin kriiseilemättä iästäni. 
(Vaikka fakta onkin, että kolmikymppiset alkavat olla lähempänä kuin kaksikymppiset.)

♥ Aion pysyä uteliaana, ja heittäytyä hetkien vietäväksi.

♥ Aion tehdä asiat juuri sillä tavalla, kuin minusta oikealta tuntuu. 
Haluan karistaa harteilta kaikki sellaiset "mitä missäkin iässä jo pitäisi olla ja tehdä" -ajatukset.

♥ Ajattelin edelleen hymyillä hassuille varjokuville, 
nauttia elämän elokuvamaisista hetkistä
ja tanssahdella ympäri asuntoa kera kreisien tanssiliikkeiden!

Kevät on täällä!

Kun ruskalehdet rapisee kenkien alla, järvi pitää rauhoittavaa huminaansa. 

Vastarannalla keinuu upea ruska, minä astelen niljakkaita rantakiviä pitkin. 

Ensimmäisiä lumihiutaleita leijailee ilmassa,

minä tunnen talven hitaasti lähemmäs astelevan.

Kiitos kuvista Eerikalle!

Löytö

Monia vuosia hukassa olleena,

tunnen vihdoinkin löytäneeni itseni.

Millainen olen,
ja miksi olen juuri sellainen kuin olen.

Kiitos Janna Satrin ja Sisäinen lepatus -kirjan. (Jota lukiessa minun teki mieli itkeä onnesta!)

Olen niin pitkään kuin muistan tuntenut itseni aina porukassa ulkopuoliseksi.

Olen ollut se yksinäinen susi,
musta lammas,
miten sen nyt haluaakaan ilmaista.

Olen ollut aina se sivusta seuraaja,
kuuntelija,
hiljainen pohdiskelija.

Se tyyppi, jonka päässä on miljoonia ajatuksia (mutta joka ei niistä juurikaan höpise).
Se, joka huomaa pieniä yksityiskohtia, joita kaikki eivät edes huomaa.

Se, joka ei herkästi laske ihmisiä lähelleen, vaan lämpenee hitaasti.
Se, joka viihtyy paljon omissakin oloissa. (Vaikka rakastaakin ihmisiä)

Se, joka reagoi herkästi tuoksuihin, ääniin ja valoon.
Se, joka aistii herkästi muiden mielialoja, ja kokee pienetkin ristiriidat todella raskaina.

Se, joka ottaa aina herkästi itseensä.
Se, joka luulee aina vian olevan itsessään.

Se, joka välillä tuntee kantavansa koko maailman kipuja olkapäillään,

Se, joka tunsi lapsena jo olevansa se erilainen.

Sellaista on ollut olla juuri minä.

Sellaista on olla erityisherkkä.

Nyt aikuisena,

itseni löytäneenä,

tunnen oloni vahvemmaksi kuin koskaan.

Vihdoinkin kaikelle tälle,

näille ajatuksille,

niille fiiliksille,

on vihdoinkin selitys.

Tunnen itseni ehjemmäksi,

Päivä päivältä.



Ps. Löytyykö lukijoista erityisherkkiä? Kommentoithan.

  

Olisi ihanaa jakaa näitä fiiliksiä samanhenkisten kanssa!

Ai miksi viihdyn kameran toisella puolella?

Inspiroiduin Henriikan postauksesta, ja päätin itsekin kaivella näitä hirmuisen "onnistuneita" otoksia itsestäni.. Tietysti noille tulee itsekseen hekoteltua melkoisesti, mutta usein samalla myös poistelen nuo otokset hyvin nopeasti säästääkseni tilaa kovalevyltä. (Ja ehkä myös siksi, ettei kukaan vahingossakaan näkisi kuinka dorkalta ihminen voikaan näyttää..) Olen oikeastaan mm. noiden valokuvien kautta vasta oppinut ymmärtämään sen, miksi moni ihminen on sanonut minun olevan hirmuisen ilmeikäs ihminen..

Mutta tässä teille muutama hirmuisen hurmaava otos tietokoneeni roskiksesta dyykattuna, olkaathyvät!

Tässä irvistin ihan tarkoituksella, mutta ei sillä hetkellä pitänyt sitä kuvaa ottaa!

Tuo silmät puolitangossa on aikalailla mun bravuuri! Siihen usein yhdistyy vielä se, että suukin on auki. Hurmaavaa!

En koskaan opi sulkemaan suutani. Kesken kuvausten ei puhuta!

Toivottavasti piristi teidän(kin) päivää! Haaste heitetty myös sinne ruudun toiselle puolelle!

Lauantaihin mahtui liehuvia helmoja, hymyä ja fiilis, että nyt on vihdoin kesä. 
Kahvilakerhotyttöjä, muumilaaksonäyttely ja kahvihetki Amurin Helmessä. 
Yhdet synttärit, ja paljonpaljon ystäviä.

© Eerika

Mitä tulee ikääni, olen kai seonnut laskuissa jo aikaa sitten! Tänään kuitenkin mittariin kilahti 25. Hui, neljännesvuosisata! Alan olla siis lähempänä 30 kuin 20, mutta en jaksa asiasta stressata.

Elämä on muutenkin aikas kivaa tällä hetkellä.

♡: Emmi

Tuntuu hieman kummalta. Olen nimittäin viime aikoina yrittänyt opetella laittamaan tukkaani hieman eri tavalla. Normaalisti olen vain villisti tukka auki, koska se tuntuu helpolta ja nopealta. 

Tuntuu, että tietyt piirteet kasvoissani tulevat enemmän esille, kun on tukkaa pois kasvoilta, kai? Hyvä tai huono kokeilu, niin jokatapauksessa ainakin itse pidän. (Vaikkakin tietysti uudet jutut vaativat aina hieman totuttelua..) Pikkuinen letti kaiken tuon kiharasotkun keskellä tuntui hauskalta ja söpöltä yksityiskohdalta. Niin, ja kätevää, kun töissäkään tukka ei valu kokoajan silmille. Vaihtelu totta tosiaan virkistää!


Millaisia ns. arkikampauksia teillä on? Antakaa kivoja ideoita tällaiselle pitkällä hiuskuontalolle!

♡: Emmi

Tiistaina kelailin sovituskopissa pitkään, että voiko 25-vuotta huhtikuussa täyttävä nuori nainen käyttää mekkoa, joka on täynnä lapsellisia kisukasvoja. Päädyin pitkän pohdinnan päätteeksi vastaukseen, jonka ansiosta kipitinkin sitten mekko visusti käsivarsillani kassalle. Tuo mekko oli nimittäin yksinkertaisesti ihan liian söpö! (ha, sanokoon muut mitä tahansa!)

♡: Emmi