Erityisherkkyydestä

Kirjoittelin n. 1,5-vuotta sitten erityisherkkyydestä, ja sitä kautta myös itseni löytämisestä. Olin ennen tämän erityisherkkä -termin löytämistä aika hukassa itseni kanssa. Oli paljon asioita, joita pidin luonteelleni ominaisina, mutta moni niistä tuntui herättävän jopa kummastusta muissa ihmisissä. Olin sen takia todella epävarma itsestäni, ja tunsin olevani omituinen ja vähän hukassa. En tuntenut kuuluvani oikein mihinkään tiettyyn "lokeroon", vaikka usein minut sysättiinkin muiden toimesta mm. "vaikutat vähän ujolta ja hiljaiselta" -lokeroon ihan ensivaikutelmani perusteella. Sitten sitä hiljalleen uskoi sen itsekin, ja aloin kuvailla itseäni noilla samoilla sanoilla, vaikka sisimmässäni tiesin olevani paljon paljon muutakin! Kun löysin tämän erityisherkkyys -termin, tunsin suurta helpotusta. Tunsin vihdoinkin tulleeni ns. kotiin! Olen oppinut todella paljon itsestäni, ja tullut myös itsevarmemmaksi. Tuntuu, että vihdoinkin solmut ovat auenneet ja hyväksyn (ja ymmärrän) itseni sellaisena kuin olen.

Haluan tässä välissä painottaa, ettei erityisherkkyys ole mikään tarkka "lokero". Kaikki erityisherkät eivät ole siis kopioitaan toisistaan. Vaikka yhdistäviä piirteitä on toki paljon, löytyy erityisherkistä esim. introverttien lisäksi myös ekstroverttejakin! (Jos tämä erityisherkkyys on aiheena tuntematon, suosittelen tutustumaan esim. tähän sivustoon.) 

Mitä kaikkea erityisherkkyys on sitten minulle opettanut?

Luonteestani
Varmasti tärkein mitä olen tämän termin myötä oppinut, on se, että olen oppinut hyväksymään itseni ja kaikki hassut luonteeni koukerot. Olen hyvä ja riittävä juuri tällaisena. 

Oman tilan tärkeydestä
Oma aika on ollut minulle aina todella tärkeää. Saan parhaiten ladattua akkuni, kun saan olla silloin tällöin omassa "kuplassani", ja tehdä minulle tärkeitä asioita. (Ja haluan painottaa, ettei kyse siis ole mistään ihmiskammosta!) Olen oppinut, että jaksan paljon paremmin, jos akkuni ovat tarpeeksi ladatut. Parhaita ovat hitaat aamut, jolloin voi vain uppoutua omiin juttuihin (kuten vaikka nyt tähän kirjoittamiseen), juoda kahvia lempparikahvikupista ja fiilistellä musiikkia ja sitä kiireettömyyttä.

Aistiherkkyydestä ja empatiasta
Olen aina ollut luonteeltani tietyllä tapaa tarkkailija. Katselen ympäristöä, ja ihailen sen pieniäkin yksityiskohtia. Rakastan varjojen kuviointeja seinillä, auringon maalaamia raitoja, kimmeltävää glitterimäistä pakkaslunta ja vesipisarahelmiä nurmikoilla. Rakastan ensimmäistä kevään vivahdetta tuulessa, ja sitä miten syksyllä ensimmäiset pakkasaamut tuoksuu omenille. Tietyn leipomon tuoreen leivän tuoksu saa minut palaamaan aikaan, jolloin olin pieni lapsi, ja asuttiin rivitalossa. Myös kadulla vastaan tulevien ihmisten hajuvedet saattavat muistuttaa minua ystävistäni, joilla on ollut joskus sama tuoksu. Minulla on myös todella tarkka kuulo, ja sen ansiosta säikähtelen todella helposti ja toisaalta myös kuormitun jos joudun olemaan kauan suuressa melussa. (Lisäksi en pysty kunnolla keskittymään hälinässä, ja siksi laitankin esim. radion pois päältä, kun parkkeeraan auton.)

Olen myös todella empatiakykyinen ihminen. Aistin todella helposti muiden mielentilat, ja otan aina huomaamattani murheista osan harteilleni. Toisen suru saa minunkin sydämeni särkymään, ja toisaalta myös toisen onni saa minutkin säteilemään. Koen erilaiset ristiriitatilanteet todella kuormittavina, enkä saa mielenrauhaa, ennen kuin jokin asia on selvitetty. Myös muiden ihmisten väliset ristiriidat painavat mieltä. Ikävät sanat jäävät kaikumaan päähäni pitkäksi aikaa, ja menee tovi, ennen kuin saan ne sieltä häädettyä. Lisäksi otan asiat usein liiankin henkilökohtaisesti. 

Aistiherkkyys ja empatiakyky ovat ehkä vahvimpia piirteitäni. Niiden vaikutuksesta olen juuri sellainen kuin olen. Olen oppinut käyttämään niitä myös vahvuuksinani, esim. luovuutenikin kumpuaa mm. tätä kautta.

Kuormittumisesta ja itsensä kuuntelemisen tärkeydestä
Koska kehoni tuntuu kokoajan käyvän ns. "ylikierroksilla", se kuormittuu helposti. Esimerkiksi stressi, kiire ja lyhyet yöunet vaikuttavat minuun todella vahvasti, ja palautumiseen menee usein todella kauan. Kiire ja stressi laukaisevat minussa vielä todella helposti riittämättömyyden tunteen, joka tuntuu painavalta harteilla. Olen oppinut, että itsensä kuunteleminen on todella tärkeää. On opittava joskus sanomaan asioille "ei", ja levättävä silloin kun siltä tuntuu. Ei aina tarvitse jaksaa olla se superihminen! Sitäpaitsi sitä jaksaakin paljon paremmin, kun on keho ja mieli tasapainossa!

Ystävystymisestä
Olen oikeastaan aina ollut vähän sellainen yksinäinen susi, tai musta lammas. Jos muistelen lapsuuttani, muistan aina mieluummin leikkineeni yhden tai kahden hyvän ystävän kanssa, kuin isossa porukassa. Minulla onkin oikeastaan aina ollut vain muutama hyvä ystävä, ja loput sitten sellaisia hyvän päivän tuttuja/kavereita. Joillakin on todella liukuva raja ystävien ja kavereiden välillä, mutta minulla se raja on todella selvä. Olen aina ollut tarkka ystävieni suhteen, ja siksi olenkin laskenut lähelleni vain sellaisia tyyppejä, joiden kanssa olen kokenut jo oikeastaan alusta alkaen tietynlaisen yhteyden. (Sitä on vaikea selittää!)

En ole koskaan ollut oikein sellaista smalltalk -tyyppiä. Rakastan enemmän keskusteluja, jotka vievät syvemmälle. Olen muutenkin uudessa porukassa aina se "ujo ja hiljainen", joka tarkkailee muita. Lämpenen hitaasti ja siksi uskaltaudun keskusteluun vasta sitten, kun löydän jotain sellaista, johon osaan osallistua. Jotkut ihmiset ajattelevatkin minusta tämän ensivaikutelman perusteella, että olen jotenkin kylmä, etäinen tai että minua ei kiinnosta tutustua, vaikka tosiassa tilanne voikin olla täysin päinvastainen. Moni ei tunnu ymmärtävän, että sosiaalisuuttakin on todella paljon erilaista. Myös se, että osaa olla hiljaa ja kuunnella, on sosiaalisuutta. Tämän takia joku voikin kokea ystävystymisen kanssani vähän vaikeaksi ja hitaaksi. Olen kuitenkin ystävystymisestä oppinut sen, että kun kohdalleni sattuu ihminen, joka on samalla aaltopituudella kanssani, tunnen heti, että voin olla täysin oma itseni, ilman että se herättäisi toisessa minkäänlaista kummastusta tai kysymyksiä. Ystävän kanssa voi vaikkapa istua kahdestaan hiljaa puiston nurmikolla, ja olla ahdistumatta siitä puhumattomuudesta. Nauttia siitä hiljaisuudesta, ja olla vain. Ystävä on sellainen, jonka kanssa juttu tuntuu jatkuvan aina siitä mihin se viimeksi jäi, vaikka välissä olisi vaikka vuodenkin mittainen tauko. Ystävä on se, johon voi luottaa, ja jonka tietää olevan siinä vierellä, oli sitten kyse iloista tai suruista.

Ulkopuolisuuden tunteesta
Ulkopuolisuuden tunne on vahvin epävarmuuden tuoja. Olen aina ollut pohdiskelija, ja tästä syystä olen koko ikäni tutkiskellut myös mm. mieleni syövereitä. Muistan aina mm. yläasteelta sen, kuinka halusin vain rohkeasti kulkea omia polkujani. Olla aidosti juuri minä. Minua ei kiinnostanut maistaa tupakkaa, tai juoda alkoholia kuten muut, koska se ei ollut sitä mitä itse halusin. En ole koskaan ollut sellainen, joka alistuisi sosiaalisen paineen alla tekemään jotain sellaista mikä ei ole minua. Mielummin olin se vähemmän suosittu ja ulkopuolinen (mutta oma itseni), kuin suosittu, joka yrittää olla jotain mitä ei todellisuudessa todellakaan edes ole. 

Kuten ystävystymiseen liittyen jo aiemmin mainitsin, olen uudessa porukassa aina se hieman etäinen tarkkailijatyyppi. Se voi myös joskus laukaista minussa ulkopuolisuuden tunteen. Joskus se voi olla pientä ja ohimenevää, joskus se on niinkin ylitsepääsemätöntä, että mielummin vain poistun tilanteesta. Olen useinkin ollut tilanteessa, jossa minut on huomaamatta jätetty ulkopuolelle. Kun ei ole alusta alkaen sosiaalinen höpöttelijä, tietyt ihmiset luokittelevat minut automaattisesti tietyllä tavalla, eivätkä välttämättä ymmärrä, että sen kuoren alla voisi olla paljon muutakin. 

Tämä ulkopuolisuuden tunne on sellainen, jonka kanssa minulla on vieläkin todella paljon työstettävää.

Asioiden syvällisestä käsittelystä
Olen pienestä pitäen ollut rauhallinen pohdiskelijaluonne. Pohdiskelen paljon sellaisiakin asioita, joita jotkut eivät edes tajua, että voisi pohdiskella. Minusta on ihanaa ja rentouttavaakin tarkkailla ihmisiä. Mietin, että mistähän he ovat tulossa, minne menossa? Mitähän heille kuuluu, ja että mistähän he haaveilevat? Ovatko he onnellisia? Mietin miksi tuntemattoman vastaantulijan silmissä on niin paljon surua, ja miksi toisella kihisevää raivoa? Sitten on silmiä, joista näkee onnen, ja sitä miettii, että mitähän ihanaa heille on juuri tapahtunut.

Olen aina pohdiskellut elämäni varrella tapahtuneita asioita todella syvällisesti. Ihan jokaista tapahtumaa. Syitä ja seurauksia. Sitä pohtii mitä on oppinut, ja että mihin haluaa jatkossa elämässään panostaa. Olen aina uskonut siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Joskus sitä vain täytyy uskaltautua ulos mukavuusalueeltaan! Pohdiskelun ansiosta näen myös negatiivisissa asioissa ne aurinkoisetkin puolet. En ehkä heti, mutta viimeistäänkin vuosien päästä.


Onko siellä ruudun toisella puolella erityisherkkiä? Millaisia ajatuksia teissä heräsi? Kenties samaistumisia, vai täysin jotain erilaista?

Onnellisuudesta

Se on aikalailla asenteesta kiinni. Nimittäin se, miten elämäsi kaikkine ylä- ja alamäkinesi otat. Olen aina ollut positiivinen ihminen, joka ilostuu suuresti arjen pienistä asioista. Näen kaikessa kauneutta, jopa niissä arjen kompastuskivissäkin. Tuo toinen puoliskokin aikoinaan totesi, että minä vaikutan ihmiseltä, joka on täynnä elämää ja joka näkee kaikessa ripauksen runoutta. (Ehkä kauneinta mitä mulle on tähän mennessä koskaan sanottu!)

On ihmisiä, jotka valittavat kaikista mahdollisista asioista ja niitä, jotka eivät valita juuri mistään. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. (Toki minullakin on ns. heikot hetkeni, jolloin valitan joistakin asioista läheisilleni.) Kassalla ollessa sitä oikeastaan tajuaa kuinka naurettavista asioista ihmiset sitten osaavatkaan valittaa, ja vielä täysin tuntemattomille ihmisille. Kassatytön syyksi on helppoa laittaa about kaikki mahdollinen, mikä on elämässäsi sillä hetkellä pielessä. Sen, että olet noussut väärällä jalalla (ja vetässyt vielä parit herneet nenään siihen päälle), kahvi oli loppunut, oot myöhässä töistä/sulla on kiire, oot kipeenä, pankkikorttisi ei toimi, kassajärjestelmä kaatuu ja joku tietty tuote on loppunut. Se on jotenkin surullista, että joidenkin elämä tuntuu romahtavat noihin pikkujuttuihin. Vielä surullisempaa on se, ettei edes pieni ystävällinen ele, hymy tai kohteliaat sanat paranna tilannetta, vaan silti on pakko huutaa siinä kaikkien nähden naama punaisena, aikuinen ihminen! Voi kun osaisin ajatuksen voimalla siirtää teille kiukkupusseille positiivisten ajatusten lisäksi vähän mittakaavaa teidän ongelmien laajuudesta, ja siitä, ettei teidän elämä oikeasti romahda noihin juttuihin! (Tällä hetkellä tyydynkin vain hymyilemään nätisti, olemaan kohtelias ja pahoittelemaan asioita, jotka eivät ole edes syytäni, koska tämä ajatuksen voima ei oikein nyt tunnu toimivan..)

Onnellisuus on mielestäni elämänasenne. Ja minä olen onnellinen ihminen! Tiedostan sen, että elämä on välillä kuin vuoristorataa, mutta sitä on hyvä muistaa hymyillä jokaisessa kaarteessa ja pudotuksessa. Se, että elämä joskus vähän koettelee, saa ne kivat jutut tuntumaan tuplasti paremmilta! Ei elämä saa olla pelkkää ruusuilla tanssimista. Jotkut asiat todella oppii vain ja ainoastaan kantapään kautta. Se, että elämässä on välillä pieniä kompastuskiviä, tuo vain elämään mukavaa pientä haastetta, josta selviämisen jälkeen olo on mitä loistavin.

Fakta 1: Positiivisemmalla asenteella selviää alamäistäkin paljon nopeammin.
Fakta 2: Iloitsemalla arjen pienistä asioista pääsee jo todella pitkälle!

Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan.

- Tsingis Aitmatov

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu, mutta usein jäämme tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea niin pitkään ja niin pettyneinä, että emme näe niitä ovia, jotka avautuivat meille.

- Alexander Graham Bell

On vain kaksi tapaa elää elämää.
Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä.
Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä.

- Albert Einstein

Onnellinen on se, joka ei murehdi sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.

- Demokritos

When I was 5 years old, my mother always told me that happiness was the key to life. When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up. I wrote down ‘happy’. They told me I didn’t understand the assignment, and I told them they didn’t understand life. 
-John Lennon

Asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi:
Hetket, tuntemattomien auttaminen, mahanpohjatunteet, elokuvamaiset hetket elämässä, ystävät, valokuvat, kauniit sanat, taide, tunnelmallisuus, valokuvaus, kirjoittaminen, hellyys, luonto, soutuveneellä soutu, hymyt, yllätykset, elokuvat, aitous, ihmisten tarkkailu, omiin ajatuksiin uppoutuminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, runous, musiikki, kahvilat, aamut jolloin ei ole kiire mihinkään, auringonnousu sekä lasku, lintujen laulu, kesäyöt, keväiset aamut, nurmikolla makaaminen, rakkaus, luottamus, koskettaminen, silittely, selkään piirtely, listojen kirjoittaminen, aamuyöt, kun joku soittaa kitaraa, haaveilu, lyriikat, meri, tähtitaivas, öinen kaupunki, spontaanit ideat/seikkailut/retket, onnistumisen tunne, salaisuudet, kahvi, tee, hyvä seura, halaukset jotka poistaa tuhat murhetta, paljain jaloin kävely, kevään tuoksu, muistot, eläimet, aamu-usva, toisen onnellisuus, värit, luovuus, taivaanrannan maalaus ja se, kun joku ihminen saa kehossa aikaseksi suuria tunnesfäärejä. 

Onnellisuutta jakoon; Millaiset asiat tekee teidät onnelliseksi? 

♡: Emmi

Tytön paras ystävä, vol 2.

Ensimmäisestä kuukuppimerkinnästäni on aikalailla tasan kaksi vuotta, eiköhän ole taas aika hehkuttaa tuota pientä, mutta varsin loistavaa keksintöä!

"Miksi kukaan haluaisi käyttää kuukautiskuppia? Se kuulostaa niin kamalan hankalalta käyttää, ja on varmasti todella epähygieeninenkin, kun sitä ei heitetä käytön jälkeen roskiin! Ällöttävää, käytän mieluummin siteitä ja tamponeja!" 


Tämä on yksi yleisimmistä negatiivisista reaktioista, joita kuppi ihmisissä aiheuttaa. Pääasiassa tämänkaltainen käsitys kupista johtuu yksinkertaisesti tiedon puutteesta, tai väärästä tiedosta.

Mukavuus

Kuukautiset herättävät monissa naisissa negatiivisia tunteita, useastakin eri syystä. Kuukautiskivut ja PMS-oireet ovat niitä ilmeisimpiä ikäviä asioita, mutta niinkin pienellä seikalla kuin kuukautissuojan valinnalla voi olla paljon vaikutusta kuukautisten aikaiseen mukavuuteen. Muoviset siteet hiostavat ja sekä siteiden että tamponien kanssa saa olla varuillaan, vuotaako suoja tai pitääkö se jälleen vaihtaa. Rentoutuminen kuukautisten aikana voi siis olla hankalaa.

Monet kupin käyttäjistä pystyvät unohtamaan, että heillä on "se aika kuusta". Jos kuukautiset eivät ole kivuliaat, niihin tarvitsee kiinnittää huomiota enää vain kuppia tyhjennettäessä (niukalla vuodolla jopa vain kahdesti vuorokaudessa), muulloin niille ei tarvitse uhrata ajatustakaan. Oikein käytettynä kuppi ei yleensä tunnu lainkaan ja on varma käyttää. Mikäli osaa aavistella, milloin kuukautiset alkavat, kupin voi laittaa valmiiksi paikoilleen jo ennen kuin alushousuihin ilmestyy ensimmäinen tuhru. Vihdoinkin on mahdollisuus saavuttaa se vapaus, jota kertakäyttöisten suojien valmistajat vain lupailevat.

Hygienia ja terveys

Kuppi ei haudo, haise, hiosta, hankaa, ärsytä, kuivata limakalvoja eikä juurikaan tunnu. Kertakäyttöisten siteiden sisältämien kemikaalien mahdollisesti aiheuttamasta allergiastakaan ei tarvitse kupinkäyttäjän kantaa huolta. Lisäksi monet kupin käyttäjät ovat sanoneet, että kuukautiskuppi sai heidän hiivatulehduskierteensä katkeamaan.

Vaikka kuppi ei olekaan kertakäyttöinen, se on terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin tamponi, sillä kuppi ei vaikuta emättimen kosteustasapainoon. Lisäksi kupin materiaali (silikoni tai luonnonkumi) ei säännöllisesti puhdistettuna anna kasvualustaa haitallisille bakteereille, siispä TSS:n (Toxic Shock Syndrome) riski on olematon. Ainuttakaan TSS-tapausta ei ole kupin käyttäjien keskuudessa raportoitu koko kupin olemassaoloaikana.

Kuva: http://ahokoivu.sarjakuvablogit.com/2008/12/23/2312/ 

Taloudellisuus ja ekologisuus

Kertakäyttöiset kuukautissuojat eivät ole halpoja. Yhden paketin hinta ei välttämättä lohkaise suurta lovea lompakkoon, mutta kun tarkastellaan loppusummaa, totuus paljastuu. Vaikka kuppi voi kertasijoituksena tuntua kalliilta, se maksaa itsensä takaisin muutamassa kuukaudessa. Kannattaako maksaa kuukautissuojista elämänsä aikana reilusti yli 2000 euroa, kun reilu 200 euroakin riittäisi?

On myös syytä muistaa, mitä kertakäyttöisille kuukautissuojille niiden käytön jälkeen tapahtuu. Kertakäyttösiteitä tuodaan Suomen kaatopaikoille arviolta 300 miljoonaa kappaletta vuodessa, tamponit puolestaan päätyvät kielloista huolimatta yleensä viemäriin. Kumpi on mielekkäämpi ajatus – tuottaa elämänsä aikana lähemmäs 10 000 siteen jätevuori, vai vaihtoehtoisesti vain muutaman kupin kokoinen keko? Siteet eivät kaatopaikoilla juurikaan maadu, koska ne sisältävät runsaasti muovia. Tamponeissakin on epäorgaanisia valmistusaineita, joten nekään eivät ole järin ekologisia.

Kymmenen syytä valita kuukautiskuppi

1. Kuukautiset eivät enää kahlitse ja rajoita elämääsi. Sanoja "mukavuus" ja "kuukautiset" voi vihdoin käyttää samassa lauseessa.
2. Kupin käyttäjänä nukut yösi kunnolla, etkä vain torku epämukavasti. Lisäksi alastomana nukkuminen on mahdollista mihin aikaan kuusta tahansa.
3. Ns. mummoalkkareiden käyttö kuukautisten aikana on historiaa, kun et joudu pelkäämään alushousujen sotkeutumista tai huolehtimaan siteen paikallaan pysymisestä. Kuppi ei aseta rajoitteita muillekaan vaatevalinnoillesi.
4. Yleisissä saunoissa ja suihkutiloissa ollessasi jalkovälistäsi ei roiku paljastavia lankoja tai valu verivanaa reidelle. Lauteetkin pysyvät puhtaina.
5. Yksi kuppi riittää, sillä se ei lopu kesken, ja voit heittää hyvästit "rankkojen päivien" ja "niukkojen päivien" suojille. Et myöskään joudu enää kantamaan vaihdokkeja mukanasi.
6. Kylpyhuoneesi pieni roskakori ei täyty ennätysvauhtia eikä ala haista.
7. Kuppi ei liimaannu hiostavasti persvakoon, kutita, aiheuta ihoärsytystä tai tunnu muutenkaan kurjalta. Kuppi ei myöskään kuivata limakalvoja ja on tamponia hygieenisempi vaihtoehto, joten TSS-riski on olematon.
8. Suuren vetoisuuden ansiosta et joudu ravaamaan vessassa tunnin välein suojaa vaihtamassa.
9. Et joudu enää huomioimaan kuukautisia budjetissasi.
10. Kupin käyttäjänä teet palveluksen ympäristölle – myös sosiaaliselle ympäristöllesi, sillä kuukuppi vähentää menkoista johtuvaa ketutusta.

(Ylläoleva teksti kopioitu kuukuppikunnan nettisivuilta)

 Kiinnostuitko? Vierailehan esimerkiksi täällä. Sivustolta löytyy paljon tietoa ja loistavia vinkkejä.


Kiitos oman uteliaisuuteni, löysin tämän loistavan keksinnön n. 15 kesäisenä. Siitä lähtien olenkin ollut täysin varma yhdestä asiasta; muuhun en enää vaihtaisi! 


Löytyykö lukijoista muita kupittajia? 

Kommenttiboksiin saa vapaasti avautua omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan kuukuppiin liittyen.

Huomenna takaisin kouluun !

Neljäs vuosi käynnistyy ainakin itselläni vähän haikeissa tunnelmissa. Jostakin syystä tuntuu, etten ole vielä valmis palaamaan sinne, liekö syynä se, että istuin koulun penkillä viimeksi puoli vuotta sitten, vai se, etten vain halua hyväksyä sitä faktaa, että viimeinen vuosi on käynnistymässä tulevineen haasteineen ja loppupuristuksineen. 

Haluaisin olla valmiimpi ja pelätä vähemmän kaikkea tulevaisuuteen liittyvää. Tämä on kai taas niitä hetkiä, kun elämässä on tapahtumassa käännekohta ja jollakin tapaa vielä kapinoin. Kyllä tämä tästä vielä muuttu, tiedän sen. 

  

Nyt pitää kuitenkin ottaa kaikki ilo irti viimeisestä kouluvuodesta !

Posiviisia asioita kouluun liittyen: 

♥ Luokkalaiset. 

 ♥ Pajakahvila 

 

♥ Pauligin termosmukit 

♥ Ensimmäisen jakson perjantaivapaat 

 ♥ Koulureissut

♥ Opiskelijabileet ja muut tapahtumat

♥ Kampuksen ulkonäkö (Vanhat punatiiliset rakennukset ja tuliterä pajarakennus) 

 

 ♥ Mielenkiintoiset kurssit

♥ Inspiroituminen ihmisistä ja ympäristöstä 

PS. Kirjoitin aikaisemminkin fiiliksistäni liittyen viimeiseen kouluvuoteen.

  

Koska listoilleni on ilmestynyt muutama uusi lukija, päätin taas haastaa itseni kirjoittamaan 

100 ASIAA MINUSTA

(haastan sinutkin!) 

1. Olen herkkä ja tunteellinen
2. Pohdiskelen paljon kaikenlaisia asioita
3. Toinen nimeni on Kristiina. Se on sama kuin äidilläni.
4. Synnyin 1.4.1989 ja olen esikoinen. Minulla on kaksi vuotta nuorempi pikkuveli, Lauri.
5. Isäni kuoli kun olin 3 vuotias. Hänellä oli sydämessä rakennevika, eikä mitään ollut tuolloin tehtävissä. (Joskus mietin, entä jos hän olisi saanut pari vuotta lisää, olisi lääketiede ollut silloin pidemmällä..)
6. Olen käynyt lukion. (2005-2008)
7. Opiskelen tällä hetkellä Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa tuotemuotoilun ja viestinnän linjalla. (aloitin 2008)
8. Pidän todella paljon kissoista, ja vielä joskus tulenkin sellaisen hankkimaan.
9. Muutin pois kotoa joulukuussa 2008.
10. Olen asunut koko ikäni Kouvolassa

11. Valokuvaan, lumilautailen sekä piirrän/kirjoitan/suunnittelen.
12. Silmäni ovat siniset. Jossakin valossa jopa vihertävät.
13. Tukkani on oikeasti tumman ruskea ja se menee kostealla säällä kiharalle. Nykyisin olen värjännyt sen punaiseksi.
14. Kesäisin kasvoilleni ilmestyy muutama pisama. Rusketun myös aika helposti.
15. Olen 165cm
16. Olen varautunut uusien ihmisten seurassa, sillä "lämpenen" hitaasti. Luottamus toiseen kasvaa ajan kanssa, mutta joidenkin harvojen kanssa se tapahtuu heti.
17. Olen kuuntelija, ja siksi pidänkin siitä, kun voi olla korvana ja olkapäänä.
18.Olen todella eläinrakas
19. Pidän violetista, tummanpunaisesta sekä harmaasta.
20. Pidän hopeasta paljon enemmän kuin kullasta
21. Puukorut ovat mieleeni
22. Minulla on huulikoru, sekä korvissa 2 x 10mm venytykset sekä kaksi normaalia korvista.
23.Osaan olla todella itsepäinen
24. Inhoan koulukiusausta

25. Inhoan epäaitoja, kieroja ja valehtelevia ihmisiä.
26. Olen tällä hetkellä rakastunut.
27. Olen todella hyvissä väleissä äitini kanssa. Hän on ja on ollut tuki ja turva monessa asiassa.
28. Kenkäni ovat kokoa 38 tai 39
29. En erityisemmin pidä vaaleanpunaisesta tai keltaisesta.
30. Kesässä on parasta lämpimät kesäyöt, jotka voi viettää hyvällä porukalla mukavassa paikassa!
31. Olen ajoittain varsinainen hätäilijä. Siksi olen aina ajoissa, koska pelkään myöhästymistä.
32. Pidän todella paljon tulisestä ruuasta. Erityisesti intialainen ja kiinalainen on namnam!
33. Syön liikaa herkkuja. 

34. En kehtaa laulaa kenenkään kuullen. Mutta laulan todella paljon ollessani yksin kotona.
35. Viihdyn paljon omissa oloissa, mutta joskus minua pelottaa, että minut unohdetaan. Siksi tunnen oloni ajoittain varsin yksinäiseksi.
36. Mulla on vain muutama todella läheinen ystävä. 

37. Viihdyn paljon kahviloissa.
38. Pidän ihmisten tarkkailusta. Ihmiset ovat inspiroivia.

39. Ihmiset kiehtovat minua
40. Olen lentänyt kuumailmapallolla.
41.Olen runoilijasielu.
42. Näen maailman kauniina paikkana, joka on täynnä mahdollisuuksia.
43. Minua kiehtoo paljon autiotalot. Lähellä kotiani on upein näkemäni autiotalo, käyn siellä vähintään kerran kuukaudessa. Siellä on myös vieraskirja, jota on kiva seurata.
44. Minulla on aina ollut huono itsetunto, eikä media paranna yhtään ns. normaalivartaloisten tilannetta. Ehkä vielä joskus me kaikki voimme tuntea olomme kauniiksi koosta huolimatta. 

45. Luulen usein, että ihmiset puhuvat minusta pahaa, vaikkeivat puhuisikaan.
46. Pahin pelkoni onkin, ettei joku pidä minusta. Haluaisin tulla kaikkien kanssa toimeen. (Vaikka onhan se fakta, ettei kaikkien kanssa vain aina voi tulla toimeen..)
47. Olen ajoittain liiankin kiltti ja inhoan sitä. Nykyisin olen oppinut sanomaan ei.
48. Olen aidosti oma itseni.
49. Ärsyynnyn, jos joku joka ei tunne minua, tulee arvostelemaan minua. (tai arvostelee selän takana)
50. Haluaisin olla rohkeampi.
51. Olen ollut lapsena puheterapiassa.
52. Ikävöin isääni melko usein.
53. Olen kirjoittanu livejournalia yli viisi vuotta.
54. Minusta on helpompi kirjoittaa tunteistani kuin puhua niistä.
55. Menen ajoittain kovaan kuoreen, ja sen avaamiseen tarvitaan aikaa.
56. Tutustun innolla uusiin ihmisiin.
57. Olen tutustunut moniin (nykyisin tärkeisiin) ihmisiin netin kautta. Siksi minulla on kavereita ympäri Suomea.
58. Pidän hurjasti matkustamisesta. Oli kyseessä sitten automatka kaveriporukalla tai bussimatka kouvolasta jyväskylään.
59. Lyriikat kiehtovat minua
60. Minulla on siitepölyallergia, ja joskus harvoin saatan myös tarvita astmalääkkeitä.
61. Minulla ei ole ikinä murtunut mikään.
62. Pahin "onnettomuus" mikä minulle on käynyt, on silmäluomeni pieni repeämä telinevoimisteluaikoihin. Se liimattiin kiinni eikä arpea onneksi jäänyt!
63. Lapsena harrastin telinevoimistelua ja tanssia.
64. Leikkaan tukkani itse
65. Lapsena olin kiltti, rauhallinen sekä luova. Rakentelin ja askartelin paljon.
66. Olen aina pitänyt luonnosta, sillä olen lapsesta saakka leikkinyt metsässä.
67. Olen ollut partiossa.
68. Pelkään petetyksi tulemista.
69. Minulla on paljon luomia. Lapsena luulin, että minussa on tähtikartta.
70. Rakastan merta! Papan vene on nimetty mukaani. Seilaamme sillä joka kesä erääseen

 "paratiisisaareen", jossa voi unohtaa kaiken stressaavan. Siellä kuulee hiljaisuuden ja omat ajatukset.
71. Aloin seurustelemaan Anssin kanssa huhtikuussa 2009. Olemme asuneet yhdessä syyskuusta 2010 asti. Tapasimme netissä ja elimme pitkään 250 kilometrin päässä toisistamme. Me kuitenkin selvisimme, vaikka tilastot sanoisivat mitä !
72. Meillä on kolme kesyrottaa: Vanilla, Papaya ja Rusina.

73. Ikävöin todella herkästi
74. Rakastan hetkiä, jolloin tuntee todella elävänsä. Pidän myös paljon mahanpohjatunteista, sekä elokuvamaisista hetkistä elämässä.
75. Minut saa onnelliseksi pienistä asioista.
76. Tunnen herääväni henkiin kun keväällä aurinko paistaa ensimmäisiä kertoja lämpimästi.
77. Tunnen itseni ajoittain todella nollaksi, jopa ilman syytä.
78. Olen todella tunteellinen ihminen. Minuun tarttuu toisten tunteet, oli kyseessä sitten ilo tai suru. Minulla on hurja auttamisen tarve.
79. Ajoittain minusta tuntuu, että pääsen todella helposti ihmisten sisälle. Tiedän miltä heistä tuntuu. Aistin mielialoja ja tunteita jo pelkistä eleistä ja katseesta.
80. Ajattelen paljon sydämeni kautta. Mietin paljon sitä miltä jokin minusta tuntuuu
81. On olemassa montakin ihmistä, joihin haluaisin tutustua, mutten uskalla tehdä sen suurempaa aloitetta..
82. Pelkään tulla väärinymmärretyksi.
83. Mieltäni voi painaa asiat, joiden tapahtumisesta on jo vuosia. Minulla on suuri halu saada asiat selvitetyksi. Joskus pelkkä anteeksipyyntö voi painaa mieltäni vuosia.
84. Stressaan liikaakin asioista joista ei tarvitsisi
85. Pidän yllätyksistä, mutta joskus jos joku asia ei mene suunnitelmien mukaan, saatan hieman ahdistua.
86. Tykkään suunnitella paljon kaikenlaista: illanistujaisia, tapahtumia yms. Lisäksi listoja on kivaa kirjoittaa.
87. Olen syvällinen.
88. Ajattelen usein liikaakin mitä muut minusta ajattelevat.
89. Loukkaannun helposti, koska otan jotkut asiat todella henkilökohtaisesti.
90. Minulla on emetofobia

91. Aiemmin luulin, että lukio on ihmisen parasta aikaa. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ehkä mikään tule voittamaan Kyamkkia ! Ehkä se johtuu siitä, että olen henkisesti kasvanut ainakin sen 7-vuotta, ja olen vihdoinkin alkanut löytää itseni. Mulla on myös nykyisin kaikki oikeat ja tärkeimmät ihmiset mun elämässä. Kaikki tuntuu olevan enemmän kohdillaan kuin koskaan.

92. Olen ollut aina keskiverto oppilas. Ala-asteesta lähtien kädentaidot ja kuvaamataito ovat olleet vahvuuksiani.

93. Suustani kuulee harvoin kirosanoja. 

94. Suurimpia herkkujani ovat: juustokakku, jääkahvi, cafe mocha, fazerin sininen ja salmiakkisuklaa, mansikat.

95. Inhoan median luomaa naiskuvaa. Milloin mainoksissa aletaan käyttämään muita kuin nolla koon laiheliineja ? Haluaisin nähdä mainoksissa aitoutta, sitä että on niitä kurveja ja iho on sellainen kuin on. Miksi kaikki kuvat pitää aina niin viimeisen päälle muokata, ettei alkuperäistä mallia meinaa edes tunnistaa ? Mistä lähtien luomet, finnit, selluliitti ja silmäpussit eivät ole olleet normaaleja asioita ? 

96. En ole koskaan edes maistanut tupakkaa. Miksi maistaa, kun ei koskaan aio edes aloittaa polttamista ? Kyseessä ei ole nysvöily vaan lähinnä se, että tunsin jo teininä olevani vanhempi kuin muut ikäiseni. Tein päätökseni aina itse ja omilla aivoillani, en muiden painostuksen alaisena. 

97. Ja aikalailla sama linja alkoholin kanssa. Kun muut yläasteella kännäilivät, minä vietin pyjamabileitä läheisimpien ystävien kanssa. Alkoholia maistoin vasta kun minulla oli ikää ja kypsyyttä siihen. Eihän joululahjojakaan voi avata kesällä ! 

98. Olen luokkani nuorin(Kyamk), mutta minulle on sanottu, että muistutan joskus muumimammaa, kun huolehdin kaikista.

99. Sateisina päivinä haluaisin vain istua kahvilassa lämpimän juoman kanssa ja katsella ohi kulkevia ihmisiä. 

100. Olen oppinut sen, että parhaimmat illat syntyvät spontaaneista ideoista.

Eilinen viiden tähden(=muotoilijaopiskelijan) illallinen sai silmäni todella avautumaan. 

Viiden tunnin syvällinen keskustelu kolmistaan kosketti minua todella syvältä ja lujaa. 

Tajusin entistä tarkemmin sen, keistä todella välitän,

 ja ketä minulla tulee todella ikävä kun tämä koulu loppuu.

 

Mistä blogisi nimi on peräisin ?

two minutes to midnight 

tunnetaan mm. muutamankin artistin biisinä.

(sisälläni ei kuitenkaan ole mm. Iron maiden fania)

Nimellä on itsessään ainakin minulle syvempi merkitys.
Se on jollain tavoin herkkä, sillä se kertoo lyhyestä, kahden minuutin pituisesta hetkestä ennen tämän päivän vaihtumista huomiseksi. 

Vain muutama minuutti erottaa nykyisen hetken, huomisen ja eilisen.

Olen oppinut iloitsemaan pienistä asioista ja ennen kaikkea nauttimaan hetkistä.

Siksi pyrin elämään joka päivä kuin se olisi viimeiseni. 

 Muutama sanonta joihin haluan yhtyä:

"Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi" 
"Jokainen huominen on uusi eilinen. Maailma on rajaton, kun sinäkin olet."
"Älä jätä huomiseksi sitä minkä voit tehdä tänään, sillä jos pidät siitä tänään, voit tehdä sen huomenna uudestaan"

Kerron teille pienen salaisuuden.


Lauantai iltana kävimme viemässä isän haudalle kynttilän.
Mukana oli minä ja pikkuveli, ja meidän kummankin seurustelukumppanit.


Ympärillä oli säkkipimeää 
mutta hautausmaan kynttilämeri oli mahdottoman kaunis.


Herkistyin katsellessani isän haudalla juuri sytytettyä kynttilää;


Vajosin täysin omiin ajatuksiini.


Jotenkin tuntui hyvältä käydä siellä neljästään, 
mutta samalla taas tuntui äärettömän pahalta, kun isä ole näkemässä tätä kaikkea.

Minun käskettiin avautumaan aiheesta nimeltä:

yksi päivä elinaikaa (ja siitä mitä tekisin)

Todella hankalaa kuvitella sitä tilannetta, kun tietäisi, ettei enää näkisi huomista aamua.

Ei näkisi tuttuja naamoja koulussa, ei haistaisi pakkasta aamuisin.

Ei voisi enää nähdä tulevaa kesää, ystäviä eikä pikkuveljen miehistymistä. 

Ei voisi olla enää rakkaiden ihmisten lähellä. 

Jotenkin tämä kysymys samalla sattuu/järkyttää, että myös laittaa todella miettimään. 

Jos minulla olisi päivä elinaikaa, viettäisin sen varmasti läheisten ihmisten kanssa.

Kertoisin kaikille, kuinka heistä välitän ja mitä kukin minulle merkitsee.

Haluaisin myös kertoa monille tutuille, mitä heistä ajattelen.

 Haluaisin ehkä kirjoittaa joillekin kirjeen.

Haluaisin kertoa salaisuuksia, toiveita ja kuunnella mitä ystävillä on sanottavaa.

Haluaisin pyytää anteeksi ja saada kaikki mieltä painavat asiat puhuttua.

Haluaisin ehkä kerääntyä meren rannalle läheisten ihmisten kanssa, 

katsella kun horisontti tanssii purppuran sävyissä, 

olisi lämmin kesäyö.

 Syödä ja juoda hyvin ja nauttia siitä hetkestä. 

Lauantaina muistin, miten ihanalta tuntuukaan halata ystävää !

Minun pitäisi itsekkin alkaa halailemaan ystäviä,

  mutta jotenkin en sitä oma-aloitteisesti oikein koskaan ole osannut tehdä, 

vaikka haluaisin.

 

Selailin tänään huvikseen Facebookin sovellusta: Päivän Filosofinen Viisaus,

jonka avulla löysin monia hyviä elämänohjeita, 

joihin nojaudun itsekkin.

Tässä muutama niistä ja mukana omaa pohdintaa! 

 

Oletko koskaan kysynyt itseltäsi, "miksi olen juuri tässä".

Minusta on usein kivaa kysyä itseltään juuri tämä kysymys. Tulee ymmärrettyä kuinka paljon on saavuttanut ja millaisista asioista on todella onnellinen.Rakastan pohdiskelua, sillä saan siitä voimaa mm. hankalissa tilanteissa. 

Avaa sydämmesi, niin saat kokea mahtavia asioita.

Jos ihminen ei ole avoin uusille asoille, hänen on lähes mahdoton kokea mitään mahtavaa. 

Se että avoimesti ja ennakkoluulottomasti tutustuu uusiin ihmisiin, avaa myöhemmin portin mahtaviin asioihin. 

Kannattaa olla rohkea.

   

Hiljaisuus on kaunista.

Rakastan sitä kun vaan voi istua, ja tuijottaa esimerksi hitaasti keinuvaa merta. 

Vaikka ympärillä olisi monenmonta kaveria, sanoja ei tarvita, koska hiljaisuus tekee siitä hetkestä mahdottoman kauniin ja ikimuistoisen. 

Vapaus on sitä kun uskaltaa olla oma itsensä välittämättä muiden ajatuksista.

Olen täysin oma itseni, mutta harmittavan usein välitän muiden ajatuksista. 

Tunteilla on tarkoitus. Ne näyttävät sinulle kuka olet ja mitä haluat olla. Seuraa rakkautta, se olet pohjimmiltasi.

Toimii ainakin minulla, sillä teen oikeastaan kaikki päätökset tunteiden kautta. 

Elämä on matka. Matka jonka tien sinä luot.

Näen elämän olevan täynnä erilaisia polkuja, joita kulkemalla seuraa aina seuraava polku. Elämä on täynnä valintoja, joista seuraa aina lisää valintoja.. Ihminen tekee omilla valinnoillaan elämästään omanlaisensa. 

Hengitä muutaman kerran syvään ja huomaa kuinka hyvä on vain olla.

Tämä on samaa sarjaa kuin Hiljaisuus on kaunista. 

Ihmisen tulisi osata rentoutua edes hetkeksi kesken kiireiden ja nauttia siitä. 

ps. kesyrottatytöt ovat nyt varattu ja saapuvat tähän kotiin neljän viikon kuluttua ! 

 

(olen varannut kiharakarvaisen ja sileäkarvaisen tästä nakkirivistöstä! Laitan lisää kuvia, kunhan selkiytyy mitkä näistä tarkalleen ovat nyt tulossa meille) 

Elämän mittainen kaipuu

(Tämä merkintä on ollut kauan piilossa lukijoilta, joten tämän julkaisu vaati suurta rohkeutta).




Haluan jakaa teidän kanssa erään asian.

Erään todella suuren ja kipeän asian.

Puuttuvan palasen kehostani,

   kipeän aukon sydämestäni.

En ole koskaan saanut tuntea isääni

 vaikka olisin niin halunnut!

Minä menetin isäni ollessani 3 vuotias.

Minä en muista tuttua ääntä tai kasvojenpiirteitä

   minulla on vain valokuvia ja muutama lyhyt videopätkä.

Istun isäni polvella

 hymyilen onnellisena 

tietämättä etten kohta enää voi istua siinä.

Se oli kevättä

  ensimmäisten leskenlehtien aikaan.

Pappi pimpotti ovikelloa ja äidin maailma romahti täysin

       jäimme kolmestaan; äiti, minä ja puolivuotias pikkuveli.

Pienenä lapsena ei ymmärrä mitä on kuolema

   sitä vain muistaa aina joka joulu ja isänpäivä vieneensä kynttilän ja kukkia haudalle.


Lapsena oli helppo tuudittautua siihen että on olemassa taivas ja Jumala,
se loi tukea ja turvaa, 
"onko isi nyt enkeli ja näkeekö se meidät?" 


  enää en osaa uskoa Jumalaan.
 

Lapsena tuli kysyttyä myös paljon hölmöjä kysymyksiä,

   kuten: "milloin isi palaa laivalla?"  "saako isi siellä taivaassa näkkileipää?"

Vasta kouluiässä aloin tajuamaan

 miten paljon minulta puuttuikaan.

Kokonainen ihminen

  eikä kuka tahansa ihminen !

Suru ei lopu koskaan täydellisesti

   sillä koen vieläkin ajoittain heikkoina hetkinä suurta ikävää.

Elämä kuitenkin jatkaa kulkuaan

    ja tuntuu että selviän mistä tahansa, sillä olen hengissä tämänkin jäljiltä !

Se että olen herkkä ja hieman rikki, tekee minusta samalla äärettömän vahvan.

Olen onnellinen, 

     että olen perinyt isältäni siniset silmät, 

        hiljaisen pohdiskelijan luonteen 

          sekä äärettömän rakkauden merta ja veneilyä kohtaan.

ps. haastan teidätkin kertomaan:
 - kipeistä asioista (sillä paras tuki toiselle on ihminen joka on käynyt saman läpi)  
 - pieniä salaisuuksia
- tai avautumaan muuten vain sinulle tärkeistä asioista!