Käytiin Emilian kanssa valokuvausreissulla vanhalla tulitikkutehtaalla. Naureskeltiin sitä, kuinka samiksilta näytettiinkään; Emilia punaisessa takissaan, sininen reppu selässä, ja minä sinisessä takissa, punainen reppu selässä! Ja kameroita tietenkään unohtamatta!

Tuo tulitikkutehdas on muuten melkoisen hieno paikka! Se tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä, sillä jokaikinen kerta kun siellä käy, se tuntuu uudelta. Seinien maalaukset ovat erilaisia, ja asiat siirtävät paikkojaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun vastaan ei tullut muita seikkailijoita. (Ehkäpä se johtui siitä, ettei kukaan muu hullu ole 10 jälkeen arkiaamuna ulkoilemassa vanhan tehtaan raunioissa..) 

Pakkanen nipisteli poskia, ja lopulta jouduttiin lähtemään kohmeisina pois tehtaalta, vaikka muutama paikka jäikin taas näkemättä. Retki päättyi ihanaan Pannu & Huoneelle, jossa herkuttelimme kaakaon ja tuoreiden korvapuustien kera. Kellokin taisi tuossa kohtaa olla vasta 12, mutta juuri tuollainen "lounas" oli sopiva siihen hetkeen.

Ihanaihanaihana vapaapäivä!

♡: Emmi

PS. Vastailkaahan jookos tuohon aiempaan postaukseen. Olen hirmu utelias!

Mitä blogi minulle merkitsee

Törmäsin tähän "bloggaajien ärsyttävimmät tavat" -listaukseen, ja minulle tuli heti kamala tarve kertoa omasta suhteestani bloggaamiseen. Minulle bloggaaminen on yksi harrastuksistani. Siinä missä luettelen harrastuksiini kuuluvan mm. valokuvauksen, mainitsen myös bloggaamisen. Luovana ihmisenä minulla on ollut pienestä pitäen kamala tarve toteuttaa itseäni. Oli se sitten piirtämistä, kirjoittamista tai käsillä tekemistä, niin joka tapauksessa saan noista luovista jutuista valtavasti voimaa ja energiaa. Sellaisia juttuja, jotka tekevät iloiseksi, tiedättehän. En bloggaa kerätäkseni huomiota, vaan täysin omaksi ilokseni.

Blogi on minulle siis itseni toteuttamisen paikka. Paikka, jonne voin laittaa valokuviani, ja kirjoitella fiiliksen mukaan joskus enemmän, ja joskus vähemmän. Rakastan valokuvausta, ja oikeastaan kaikkea siihen liittyvää, hetkien taltioinnista kuvien käsittelyyn. Vaikkakin päivitystahtini blogissani vaihtelee suuresti, se ei tarkoita sitä, etteikö minua kiinnostaisi blogata, vaan enemmänkin siitä, että olen ihminen, joka työskentelee parhaiten inspiraation tullessa. (Niin, ja onhan minulla toki muutakin elämää, kuin blogi)

Bloggaajana koenkin olevani aidosti ja rehellisesti oma itseni. En kaunistele asioita sellaisiksi, joita ne eivät ole, vaikka joidenkin silmissä hyväntuulisuuteni voidaan tulkita moiseksi. Minä vain nautin noista pienistä suurista arjen asioista. Rakastan fiilistelyä ja sellaisia suloisen lämpöisiä hetkiä, joissa haluaisi vain ajan pysähtyvän. Itse seurailen hyväntuulisia fiilistelyblogeja, koska saan niistä inspiraatiota ja sitä hyvää fiilistä. Toki jokaisen elämä tuo varrellaan kaikenmoisia ei niin iloisiakin juttuja, ja niistä sitten jokainen päättää itse, että minkä verran kertoo, vai kertooko lainkaan. Tämäkin blogi on julkinen, joten minunkin täytyy jonkin verran miettiä mitä julkaista, ja mitä taas jättää kertomatta.

Nyt kysynkin teiltä, lukijat:

Millainen fiilis blogistani välittyy? 

Entä millaisen kuvan olette minusta saaneet?

♡: Emmi

Tuntuu hieman kummalta. Olen nimittäin viime aikoina yrittänyt opetella laittamaan tukkaani hieman eri tavalla. Normaalisti olen vain villisti tukka auki, koska se tuntuu helpolta ja nopealta. 

Tuntuu, että tietyt piirteet kasvoissani tulevat enemmän esille, kun on tukkaa pois kasvoilta, kai? Hyvä tai huono kokeilu, niin jokatapauksessa ainakin itse pidän. (Vaikkakin tietysti uudet jutut vaativat aina hieman totuttelua..) Pikkuinen letti kaiken tuon kiharasotkun keskellä tuntui hauskalta ja söpöltä yksityiskohdalta. Niin, ja kätevää, kun töissäkään tukka ei valu kokoajan silmille. Vaihtelu totta tosiaan virkistää!


Millaisia ns. arkikampauksia teillä on? Antakaa kivoja ideoita tällaiselle pitkällä hiuskuontalolle!

♡: Emmi

Aurinko on tainnut paistaa jo yli viikon putkeen, ja tuntuu kuin olisin herännyt jonkinmoisesta talvihorroksesta! Kävellessäni töihin nimittäin hymyilin itsekseni, kun katselin ympärilleni ja kelailin miten kaunista joka puolella onkaan. Kuin olisin ollut keskellä jonkinmoista satua! Puiden oksilla oli paksu huurre, ja ilmassa leijui valkoista kimaltelevaa utua. Pakkaslumi narskui kenkien alla, ja pakkanen nipisteli nenänpäätä. Parasta oli, kun auringonsäteet hivelivät puiden yläoksia, ja ne kaikki pumpulimaiset oksat vain korostuivat entisestään. Se oli hurjan kaunis näky! Sellainen, jonka ensimmäisenä aamulla nähdessään ei voi kuin todeta, että tästä on tultava hyvä päivä.

Niin, ja olen muutenkin super iloinen siitä, miten moni on vastaillut "Kuka olet?" -postaukseeni.

♡: Emmi

Keskiviikkona minut teki onnelliseksi:

♡ Pitkät yöunet

♡ Vapaapäivä

♡ Hidas aamu ison kahvikupposen kera

♡ Auringonpaiste, ja kenkien alla nariseva pakkaslumi

♡ Inspiroitunut fiilis

♡ Kirppiskierros Eerikan kanssa

♡ Kahvi-, tee- ja salaattihetki 931:ssä kera samaisen neitokaisen.
 ♡ Höpöttely ja nauru 
 ♡ Auringon (tulithan jäädäksesi?) aikaansaama iloisuus ja energisyys 


.  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . 

Ps. Esitelkäähän itsenne tuohon aikaisempaan postaukseen! c:

♡: Emmi