En keksi parempaa tapaa aloittaa päivää: Aurinko paistoi verhojen välistä, takana oli ihanan monta tuntia unta eikä ollut kiire mihinkään. Join rauhassa aamuteetä ja selailin tapani mukaan Internettiä. Sitten jo puinkin jalkaani punaiset haisaappaani ja nappasin kamerani reppuuni mukaan ja lähdin kävelemään itsekseni keskustan tuntumaan.
Harrastaako joku muukin spontaaneja (ja päämäärättömiä) kävelyretkiä? Tampere on minulle vielä suht vieras kaupunki, joten siksi on todella hauskaa kävellä sinne tänne ja katsoa minne jalat vievätkään, jos käännynkin seuraavasta risteyksestä hieman tuntemattomammalle kujalle.
Pikkupakkanen kutitteli poskia ja nenää, vaikka olinkin pukeutunut suureen värikkääseen kaulahuiviini. Tuntui, että ihmiset vain hymyilivät kaduilla kulkiessaan,eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään. Minäkin vain hymyilin vastaantulijoille, ja pysähdyin aina välillä taltioimaan maisemia kamerani muistikortille.
Joskus onkin hyvä pysähtyä hetkeksi täysin omiin ajatuksiinsa, nojailla vasten kaidetta, kuunnella kosken kohinaa ja katsellä sitä kuinka veden pinta väreilee.
Tämmöiset pikkuiset asiat tekevät minusta äärettömän onnellisen.
Tämä kaupunki on edelleen iso rakkaus!
Pssst. Olen pyöritellyt mielessäni jonkinmoista "blogitempausta", johon tarvitsisin siis muutamia vapaaehtoisia mukaan! Asiasta on tulossa lisää infoa heti kun saan tämän idean koottua toimivaksi pääkopassani. Pienen vihjeen voin kuitenkin tässä vaiheessa antaa: Siihen liittyy (tässä tapauksessa postitse kulkeva) vihkonen.
♡: Emmi