Tiistaina kelailin sovituskopissa pitkään, että voiko 25-vuotta huhtikuussa täyttävä nuori nainen käyttää mekkoa, joka on täynnä lapsellisia kisukasvoja. Päädyin pitkän pohdinnan päätteeksi vastaukseen, jonka ansiosta kipitinkin sitten mekko visusti käsivarsillani kassalle. Tuo mekko oli nimittäin yksinkertaisesti ihan liian söpö! (ha, sanokoon muut mitä tahansa!)

♡: Emmi

Haluaisin jälleen muistuttaa, että Pääskysiä olkapäilläni -blogi löytyy myös facebookista!

Pääset sivuille klikkaamalla kuvaa.

Ps. Uusi kysely on ilmestynyt oikealle palkkiin! 

♡: Emmi

Lauantaina suuntasimme tyttöjen kanssa pienelle syysretkelle Kirskaanniemelle. Kun pakkauduimme autoon, alkoi sataa rakeita taivaan täydeltä. Ajattelin jo tässä vaiheessa hieman että Apua, mitähän tästä reissusta tulee! Syysretkemme vaihtoi kai nimensä jo tässä vaiheessa syysseikkailuksi.

Maa oli kevyesti valkoisenaan kun saavuttiin parkkipaikalle. Kohmeinen maa rapisi jalkojen alla, ja pitkospuut olivat liukkaita. Koirat juoksivat eestaas, ja minä mietin miten niin pienissä eläimissä riitti niin paljon virtaa. Satoi rakeita, ja välillä paistoi aurinko. Sää vaihteli laidasta laitaan koko reissun ajan.

Perillä kaivoimme repuistamme eväät ja kuumat juomat. Alkoi nuotion sytytys, joka kestikin sitten hieman odotettua pidempään. (Kosteat ja kohmeiset puut kun eivät välttämättä ole mitään helpompia sytyttää.) Silmämme olivat täynnä savua, ja viima tuntui puskevan luihin ja ytimiin asti. Kovin kauniit olivat maisemat, kun katseli kalliolta järvelle. Saimme kuitenkin muutaman tunnin äheltämisen päätteeksi paistettua eväämme, vaikkakin olin jo itse jossakin vaiheessa valmis jättämään ruuat syömättä, kun viima oli niin melkoinen, ettei voinut kuin olla ja hyppiä paikoillaan ja kyynelehtiä (silmät vuotivat vuorotellen niin savun määrästä, kuin kovasta tuulesta).

Mutta, me selvittiin, ja loppujen lopuksi tuo koko reissu oli jo niin kooominen, ettei voinut kuin nauraa. Sovittiin, että tullaan tuonne vielä joskus toistekin. Mutta silloin, kun ei tuule, tai sada rakeita, vaan on lämmintä, ja kesä. 

♡: Emmi

Asuntoni seinällä on iso valokuvaraita. Tällaisina tuulisina ja harmaina päivinä on mukavaa tuijotella kuvia, jotka on otettu erilaisista hetkistä vuosien varrelta. Paljon tuttuja paikkoja, ja rakkaita lempparinassuja.

Ja kuten näistä kuvista voi tarkimmat huomata, niin kuvia on tippunut, sillä teippini on lopussa. Asialle on tehtävä pikaisesti jotain, koska en kestä että rakkaani tipahtelevat lattialle seinältä piristämästä!

♡: Emmi 

Minä välitän sinusta

Törmäsin keskiviikkona erääseen todella ajankohtaiseen ja tärkeään kampanjaan nimeltä Kävikö pahasti? Rosanna kirjoitti blogissaan bussimatkasta, joka oikeastaan antoi tälle koko kampanjalle alkusysäyksensä. Lueskelin tarinan kokonaisuudessaan, ja kaikki siihen tulleet kommentit. Kävin siinä samalla läpi fiiliksiä onnenkyynelistä kihisevään raivoon. (Lukekaa tekin tuo tarina kommentteineen, niin ymmärrätte mistä puhun!)

Kävikö pahasti -kampanjan tarkoituksena on luoda yhdessä uutta auttamisen ja kohteliaisuuden kulttuuria kadonneen tilalle. Eli nyt ne silmät auki, ja katsetta vähän muuallekkin kuin omaan napaan! Tässä maailmassa on jo muutenkin tarpeeksi kaikenlaista vääryyttä ja pahuutta, joten eiköhän nyt olisi oikea hetki miettiä muitakin ihmisiä. Avataan niitä ovia, autetaan vanhuksia painavien kantamusten kanssa, autetaan ihmisiä kaikenlaisissa hädissä ja kysytään että ootko sä kunnossa? 

Käyttäydytään muita kohtaan samalla tavalla kuin haluaisimme tuntemattomien käyttäytyvän meitä kohtaan. Ei niiden tekojen tarvitse olla mitään pelastan tässä nyt tämän koko maailman -kokoluokkaa, sillä ne pienetkin hyvät teot riittävät! (Jollekulle nämä pienetkin teot voivat olla juuri niitä, jotka pelastavat päivän, tai jopa koko elämän!)

Liian moni on joutunut elämänsä aikana välinpitämättömyyden uhriksi. Tehdäänhän sille loppu?

Ketkä lähtevät taistelemaan välinpitämättömyyttä vastaan? Vai kuulutko jo kenties tähän välittävään porukkaan? Mielelläni myös kuulisin tarinoita erilaisista tilanteista, joissa ihmisten välinpitämättömyys raivostutti tai vastaavasti välittäminen ilostutti!

Liity mukaan facebookissa!

PS.  Minäkin lensin rähmälleni töissä alkuviikosta, ja vaikka minua ei sattunutkaan lainkaan, piristi se fiilis, kun eräs ulkomaalainen nainen juoksi luokseni huutaen "Oh my, are you OK?".

Ihanaa viikonloppua!

♡: Emmi