perjantai 19. marraskuuta 2010

Koin jonkin sortin napsahduksen, (josta koulussa on aina puhuttu)
kun vierailimme eräällä pienellä keramiikkapajalla luokkamme kanssa.

Se sijaitsi monien peltojen keskellä,
suuressa n. 100 vuotta vanhassa vaaleansinisessä koulumaisessa rakennuksessa.

Siellä persoonallinen ja sympaattinen nainen valmisti kauniita keramiikkaesineitä.


Kävellessäni tänään kauniissa lumisessa maastossa
jotenkin tajusin
että haluaisin vielä joskus perustaa ehkä oman yrityksen, 
oman työpajan,
jossa mahdollisesti tekisin käsityönä esimerkiksi keramiikkaesineitä tai muuta mitä nyt keksinkin.


Haaveilu on ihanaa !




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti