Kirjoitin viime yönä juuri ennen nukahtamista:

"23:23
joku soittaa pianoa
se kaikuu läpi kerrostalon


mietin milloin olen oppinut
nukkumaan vasten seinää

milloin?"

Mihin katosi kevät?
aurinko
energia ja loputon hymy
sulat pyörätiet
joita pitkin kävelin kevyesti kuin ilmassa leijuen

Mihin katosi ?

Aamulla heräsin lumiseen maisemaan
pakkasta
jäätä
lunta

En haluaisi enää kääriytyä villapaitoihin
ja täristä kylmästä aamuisin

Haluaisin makoilla viikonloppu aamuisin sängyllä
juoda aamukahvia
ja antaa aamuauringon lämmittää ihoa

Haluaisin hukkua syliin
ja herätä keskellä yöllä katselemaan tähtiä

Pikkuveljellä oli kaula syötynä
hymyilin huvittuneesti
samalla haikeus mylläsi sisälläni
kaksi vuotta nuorempi
yli pään pidempi
jo miehinen olemus

ehkä en vielä haluaisi hyväksyä
sitä tosiaa
että lapsuus loppuu
ja meistä tulee aikuisia

tosin
minun sisäinen lapsi ei kuole koskaan

aika kulunut nopeasti
ehkä liiankin lujaa

äiti kertoi tarinoita
siitä kun olimme pieniä
ja muistan jokaikisen


kymmenen yötä
ja sanon heihei teinivuosille


Elämäni kahdeskymmenes kevät on saapumassa
tekee mieli vetäistä korkokengät jalkaan
ja kävellä korot kopisten pitkin kuivia ja hiekattomia asfalttiteitä

Rakastan tätä tunnetta kun alan heräillä talvihorroksesta
kuin kuoriutuisin paksujen villapaitojen alta

Tänään aurinko kuumotti kasvoja
muutamia pisamia tullut lisää
vaikeaa olla hymyilemättä kelille
vaikkakin sielussa tuntuu hieman tyhjälle ja ontolle
kuin minusta puuttuisi pala

Huomaan odottavani joka hetki
jonkinlaista ihmettä
jotakin
pientä tai suurta
joka muuttaisi maailmani kerta rysäyksellä

En jaksaisi olla yksin


Pysähdyn liikennevaloihin
en osaa olla vilkuilematta autoihin
ja kadun toiselle puolelle
silmiä häikäisee aurinko
liukastelen ainoalla tiellä jolla on vielä jäätä
hymyilen virtaavalle vedelle ja lintujen äänille
kevät

kolme pikkupoikaa pysähtynyt pornokaupan ikkunan eteen
vilkaisen pikaisesti ja huokaan syvään
pojat virnistelevät minulle
minä katson arvottomasti

humalainen kompuroi eteeni
tuulenpuuskassa yritän nähdä eteeni
tukkani lentää korkealle
näin peilikuvani peilautuen ikkunan kautta

Alan vihdoinkin heräillä kameran kanssa talviunesta!


Kevät aurinko kurkisteli eilenkin ja kävelin kuivaa asfalttia pitkin alle kilometrin päässä olevalle autiotalolle. Se talo on ollut minulle aina jotenkin todella tärkeä. En osaa lopettaa sen valokuvaamista varmasti koskaan.

Kävelin rappuset naristen toiseen kerrokseen

En ole käynyt siellä koskaan yksin
sydän hakkasi
mikä oli huvittavaa

Autiotalot osaavat olla aina hieman pelottavia
vaikka olikin päivä

Talon käytävät ja huoneet olivat hämäriä
kuuntelin askeliani
lasin sirpaleiden narinaa vasten lattiaa
tuulen ujellusta
leikkiviä varjoja

Kiersin talon huoneesta huoneeseen
vilkuilin ympärilleni
samoja tekstejä ja graffiteja

tutut kuluneet lattiat ja seinät

tuttu tuoksu

valokuvasin
kunnes kuulin omien askelien lisäksi toiset

ne tulivat ullakolta

sydän muljahti rinnassa ja alkoi hakkaamaan lujemmin

tajusin ullakon portaiden olevan paikoillaan
ja luukku oli auki

olen käynyt ullakolla vain kerran

silloinkin ystävän kanssa

siellä oli patja ja muuta pelottavaa

poistuin talosta rappuset naristen
enkä vilkkaissut taakseni ennenkuin olin tarpeeksi kaukana talosta
olin näkevinäni ullakon neliöikkunasta piiloon menevän hahmon

varsin pelottavaa

Nyt on pakko pukea päälle ja lähteä kamera kaulassa ulos !

Kevät on tulossa vauhdilla
ilma plus viis
aurinko kuumottaa ihoa ja hiuksia
pisamia poskipäille juoksee
silmiä häikäisee valonmäärä
imen energiaa kuin hullu
tuntuu etttä voisin hypätä ilmaan
ja lentää juosten

Lumi sulaa
tip tip tip joka puolella
ihmiset on onnellisemman näköisiä kuin aikoihin
minä hymyilen pikkulinnuille
titityytitityy - on ollut ikävä sitä ääntä


Minä lasken viimeisiä päiviä teini-ikäisenä
ja mietin mihin ja kenelle kuuluisin