sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Pikkuveljellä oli kaula syötynä
hymyilin huvittuneesti
samalla haikeus mylläsi sisälläni
kaksi vuotta nuorempi
yli pään pidempi
jo miehinen olemus


ehkä en vielä haluaisi hyväksyä
sitä tosiaa
että lapsuus loppuu
ja meistä tulee aikuisia

tosin
minun sisäinen lapsi ei kuole koskaan


aika kulunut nopeasti
ehkä liiankin lujaa

äiti kertoi tarinoita
siitä kun olimme pieniä
ja muistan jokaikisen


kymmenen yötä
ja sanon heihei teinivuosille



Elämäni kahdeskymmenes kevät on saapumassa
tekee mieli vetäistä korkokengät jalkaan
ja kävellä korot kopisten pitkin kuivia ja hiekattomia asfalttiteitä

Rakastan tätä tunnetta kun alan heräillä talvihorroksesta
kuin kuoriutuisin paksujen villapaitojen alta

Tänään aurinko kuumotti kasvoja
muutamia pisamia tullut lisää
vaikeaa olla hymyilemättä kelille
vaikkakin sielussa tuntuu hieman tyhjälle ja ontolle
kuin minusta puuttuisi pala


1 kommentti: