Tänä kesänä olen jälleen muistanut, miltä tuntuu, kun olo on keveä ja onnellinen. Vaikka kesääni on mahtunut töitä ja muutamia huonompiakin päiviä, olen tänä vuonna (pitkästä aikaa) osannut rentoutua jotenkin ihan eri tavalla kuin aiempina vuosina. Olen ottanut kaiken irti aurinkoisista vapaapäivistä, suunnannut rantaan, ja loikoillut omissa ajatuksissani ja pulahtanut välillä järven syleilyyn. Tuntuu, että olen muutenkin saanut vihdoinkin karisteltua harteiltani parin vuoden takaisen romahduksen viimeisetkin tomut, ja löytänyt itsestäni jälleen sen tutun naisen, joka joskus olin. (Ehkäpä voisinkin joku kerta kirjoittaa omasta toipumisprosessistani?)

Kesään mahtui matkustamista, parit juhlat, mökkeilyä ja monen monta mukavaa puistossa ja rannalla loikoilua. Olen syönyt hirmuisesti jäätelöä, onnistunut hankkimaan rusketusraidat ja uinut varmasti enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä! Olen myös tänä vuonna tullut muutaman askeleen verran varmemmaksi omassa kropassa. Olen nimittäin aiemmin hieman kaihtanut uimarantoja, mutta tänä vuonna olen jotenkin oivaltanut, ettei arvissa, muhkuroissa eikä muissakaan "ylimääräisissä asioissa" ole mitään hävettävää. Me kaikki ollaan omanlaisia, ja ihania juuri sellaisina!

Kesä ei suinkaan vielä ole ohi, mutta ajatukset alkavat jo varovaisesti suuntautua kohti hiljalleen hiipivää syksyä. Työharjoittelun alku lähestyy juosten, samoin viimeinen työpäivä nykyisessä työpaikassa. Sitä ennen kuitenkin vielä muutama keveä kesäpäivä, ja akut täyteen talvea varten!


Mikä teki sinun kesästä ihanan?

Kevät oli opiskelujen suhteen aika rankka, ja viimeisen tentin jälkeen tuntuikin, ettei minusta enää enempää saisi puristettua. Olo oli kuitenkin kaiken sen työn jälkeen todella onnellinen ja tyytyväinen. Hyvä minä!

Töihin palaaminen tuntui aluksi vaikealta vuoden tauon jälkeen, mutta ensimmäisen päivän jälkeen jo tuntui kuin ei olisi ollut poissa päivääkään. Tietyt asiat taitavatkin olla kuin pyörällä ajo! Kesä ei onneksi mene pelkästään töitä tehdessä, sillä kesääni mahtuu myös yli kahden viikon kesäloma! Varhain sunnuntaiaamuna suuntasimmekin matkalaukkujemme kanssa linja-autoasemalle, josta matka jatkui Helsinkiin, sieltä Tallinnaan ja sieltä edelleen Pärnuuhun. Viiden päivän reissu Pärnussa oli kyllä niin paikallaan! Oli ihanaa kävellä suloisilla pikkukujilla ja ihailla persoonallisia yksityiskohtia. Hiekkaranta, meri ja taivaalla kirkuvat pääskyset - kaikki niin kohdillaan!

Keskiviikkona palasin hotellimme kylpylästä takaisin huoneeseen, ja puhelimeen oli kilahtanut sähköposti: "Onneksi olkoon! Sinut on hyväksytty opiskelijaksi.." Viestiä lukiessa kädet alkoivat täristä, ja hymy levisi kasvoilleni. Tunsin mahdottoman suurta helpotusta. Vihdoinkin oli minun vuoroni! Vieläkin hieman vaikeaa uskoa, että minusta todella tulee syksyllä virallisesti opiskelija! Tuntuu, että loputkin palaset loksahtelevat vihdoinkin oikeille paikoilleen, ja tulevaisuudessa todellakin häämöttää uusi ammatti!

Elämä siis jälleen opetti minulle, ettei periksi tule antaa vaikka vastoinkäymisiä tulisikin. Kova työ nimittäin palkitaan aina, vaikka joskus sitä työtä voi joutua tekemään vähän enemmän kuin olisi tarpeen. Tuntuu, että elämässä olisi nyt alkamassa uusi elämänvaihe, vaikka tavallaanhan se on jo alkanut viime syksynä. Mutta onhan tämä nyt niin paljon virallisempaa kulkea nimikkeellä opiskelija, kuin selitellä olevansa polkuopiskelija avoimessa ammattikorkeakoulussa! Ihan mahtavaa!

Muistakaa luottaa unelmiinne, ja taistelkaa niiden puolesta kaikin voimin!

Ihan alkuun haluan kiittää kommenteista edelliseen merkintään! Mukavaa kuulla, että siellä ruudun toisella puolella on kaikesta huolimatta vielä lukijoita. Koulu (ja parhaillaan oleva harjoittelu) on totta tosiaan pitänyt minut todella kiireisenä, ja blogi on valitettavasti kuulunut niihin asioihin, joista olen ensimmäisenä karsinut.

Mitä pidempi tauko edelliseen merkintään on, sitä vaikeammalta aloittaminen aina jostakin syystä tuntuu. Päätin ottaa tähän merkintään "3 asiaa"- kysymykset, joiden avulla tämä aloittaminen tuntuu edes hippusen helpommalta.

3 asiaa, joista pidän… (voi, näitä on niin paljon!)
- Aamut, jolloin ei ole kiire mihinkään. 
- Rakkaan ihmisen halaus.
- Inspiroitunut olotila. (Se sellainen ihana, jolloin tuntee itsensä samaan aikaan niin kepeäksi, ja vahvaksi!)

3 asiaa, joista en pidä…
- Aikaiset herätykset ihan liian lyhyiden yöunien päätteeksi.
- Sovituista asioista luistaminen, luottamuksen pettäminen.
- Vain omaa napaansa tuijottavista ihmisistä.

3 asiaa, jotka osaan…
- Olen hyvä tarkkailemaan maailmaa.
- To do -listat
- Osaan myös tehdä aikas hyviä juustokakkuja!

3 asiaa, joita en osaa…
- Esiintyminen / Huomion keskipisteenä oleminen.
- Olla stressaamatta uusia tilanteita.
- Laittaa hiuksiani nätisti / Tehdä kivoja kampauksia.

3 asiaa, jotka haluaisin osata…
- Stressata vähemmän.
- Olla itselleni lempeämpi.
- Olla vähemmän akward.

3 asiaa, joista stressaan…
(Tähän voisi kai sanoa, että: "Paljon, ja kaikkea!")
- Kiirettä + liian suurta työmäärää.
- Yleisesti ottaen stressaan kaikkia uusia juttuja, esim. bussimatkaa, jos en ole koskaan kyseisellä linjalla kulkenut.
- Stressaan myös ennakkoon kaikkia naurettavia asioita. (Luon mm. päässäni hölmöjä kauhuskenaarioita eri asioista, esim. siitä, mitä kaikkea kamalaa voisikaan yhdellä hammaslääkärikäynnillä käydä..)

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…
- Aikatauluttomuus
- Läheisten seura
- "Minä aika" (eli oma puuhastelu, oli se sitten esim. kirjoittaminen, käsityöt tai netflix.)

3 asiaa, joista puhun usein…
- Sää (Hyvällä kelillä jaksan toistella auringonpaisteen ihanuutta useaankin otteeseen..)
- Ruoka 
- Omat fiilikset, miltä musta tuntuu jne.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…
- Kotihousut/yökkärin.
- Mitä tahansa, missä tunnen oloni mukavaksi ja hyväksi.
- Aurinkolasit!

3 asiaa, joita en pue päälleni…
- Lyhyet hameet.
- Suuri kaula-aukkoiset vaatteet.
- Mitään pinkkiä.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…
- Ystäviä
- Lisää huonekasveja ja täydellisen keltaiset koristetyynyt!
- Paljon lisää opintopisteitä!

3 asiaa, joista unelmoin…
- Valmistumisesta.
- Onnellisuudesta, niin omasta kuin muidenkin.
- Tulevaisuudesta

3 asiaa, joita pelkään…
- Sitä, että läheisille käy jotain.
- Sitä, että kadotan itseni (tai järkeni).
- Menettämistä/irti päästämistä.

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…
- Toivon suoriutuvani hyvin nykyisestä harjoittelustani, ja saavani mielenkiintoiset harjoittelupaikat myös loppuvuodelle!
- Toivon saavani nämä ensimmäisen vuoden opinnot kunnialla päätökseen, ja jatkaa varmempana kohti tulevia!
- Toivon kesälle kaikkia kivoja retkiä!

Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu, mitä kaikkea syksy ja loppuvuosi tulisikaan tuomaan tullessaan, en olisi varmasti osannut uskoa sanaakaan. Vuoden 2017 viimeisiä päiviä viedään, ja olo on tämän kaiken myllerryksen jäljiltä todella kiitollinen! Ensimmäinen lukukausi on nyt suoritettuna, ja vihdoinkin tuntuu, että elämä on oikeilla raiteillaan. Unelmat, joiden perään pitkään hamuilin, tuntuvat olevan nyt tässä, aivan minun edessäni.

(Olen kuitenkin useasti kuluneen vuoden aikana miettinyt tätä blogia, ja sen tulevaisuutta. Päivitystahtini on hidastunut todella paljon vuosien varrella, ja usein mietinkin, että lukeeko näitä höpinöitäni enää kukaan? Kirjoittaminen on rakas harrastus, mutta ajoittain on vaikeaa pukea kaikkia näitä ajatuksia sanoiksi täällä blogin puolella.)

Päivät ovat juosseet mieletöntä vauhtia, ja samalla tahdilla on myös täyttynyt kalenterinikin. Ensimmäiset tentit ovat jo suoritettuna, ja vaikka edessä on vielä monen monta opintopistettä, tuntuu, että olen siltikin kokoajan askeleen lähempänä unelmaani! Nämä uudet opiskelukuviot ovat tehneet mielellekin niin hyvää! Elämääni on tullut kourallinen uusia tyyppejä, joiden kanssa olemme muodostaneet oman koulujengimme. Sitä on lisäksi oppinut paljon uutta itsestään, kun on rohkeasti astunut pois mukavuusalueeltaan, ja päässyt ylittämään itsensä. 

Paluu vanhaan kotikaupunkiin ei ole kuitenkaan ollut helppo. Vuodet ovat vierineet, ja kaveriporukat ovat muuttuneet. Arkisin kuljenkin oikeastaan vain kodin ja koulun väliä, ja muistelen niitä aikoja, kun ystäväporukkani ei ollut vielä muuttanut täältä muualle. Usein kaipaankin niitä hetkiä kahviloiden hämärissä nurkkapöydissä, kun puhuttiin sydämen kyllyydestä, ja välillä kehiteltiin kaikenlaisia hauskoja tarinoita ulkona kulkevista ihmisistä, ja naurettiin niin paljon, että mahaan sattui! Kaupunki muistuttelee menneistä, ja välillä havahdun hymyileväni hauskoille muistoille vuosien takaa. Voi niitä aurinkoisia kesäiltoja kenkäkukkulalla, ja sitä yhtä hassua kesäistä aamuyötä, kun kuljin paljain jaloin baarista kotiin, ja vastaan tuli iloisesti tervehtivä posteljooni! Elämän varrella on tapahtunut paljon, ja tänne palatessa on myös huomannut tunnistavansa niitä ns. kipupisteitä, joita on nyt ollut aikaa käydä mielessään läpi. Joskus sitä pitää mennä kauas, jotta voi nähdä asiat uudessa valossa!



Miten teidän syksy on mennyt?

(Kuvat viime kuun syysseikkailulta.)