Aika tuntuu juoksevan taas hurjalla vauhdilla eteenpäin, ja tuntuu, ettei vuorokauden tunnit riitä kaikelle. Lisäksi kaamos on alkanut ottaa valtaa minusta. Pimeys uuvuttaa. Tunnun ajoittain vaipuvani liikaakin melankoliaan, ja käpertymään vilttiin jouluvalojen keskelle. Toisaalta tässä kaikessa on paljonkin kauneutta. Näissä hämärissä illoissa, ja melankoliassa. Onneksi on ihmisiä. Kahvilakerho ja meidän villatakkityttöjen upouusi salikerho. (Kyllä, olen alkanut kuntoilemaan.) Viikonloppuja, joita odottaa tapahtumien/suunnitelmien vuoksi. Illanistujaisia ja kahvilan hämäriä nurkkapöytiä. Kehräävä kissa ja lämmitetty sauna.
Joskus sitä tuntee olevansa täysi nolla (ja hukassa), mutta sitten sitä muistaa nuo kaikki yllä listatut asiat, ja paljon muuta, ja toteaa itselleen, että asiat onkin sittenkin ihan okei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti