keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Jos joku tarkkailisi meitä, hän ymmärtäisi mistä on kysymys

Parhaimmat asiat elämässä ovat mielestäni sellaiset yllätykset ja erilaiset sattumukset, jotka kohtalon lailla johdattavat elämän kulkua. Haluan kertoa teille eräästä ihmisestä, tässä ja nyt. Alkukesästä lähtien eräs tuntematon, mutta samalla niin tutun oloinen henkilö lähestyi minua netin välityksellä. Tämä kuviensa perusteella persoonalliselta vaikuttava ja muutaman vuoden minua vanhempi rastapäinen nuori mies täytti lukuisat iltani pitkillä keskusteluilla. Siihen melkein päivittäiseen höpöttelyyn tottui niinkin paljon, että ajoittain jopa pelkäsin sen vielä joku päivä päättyvän kuin seinään. Niin ei kuitenkaan koskaan onneksi käynyt. Minä, joka olen maailman huonoin ja hitain luottamaan ihmisiin, luotin tähän lähes tuikituntemattomaan ihmiseen täydestä sydämestäni käsittämättömän nopeasti. Se tuntui uudelta, ja kiehtovalta.

Elettiin kumpikin loppukesästä hankalaa aikaa. Kummankin pitkät parisuhteet päättyivät 1-2 kuukauden viiveellä toisistaan. Tällöin erityisesti tukeuduttiin toisiimme, niin kuin nyt ystävillä tapana on. Siitä ei kuitenkaan seurannut hyvää. Yhtäkkiä olimmekin keskellä kahden rikkoutuneen parisuhteen likapyykkiä. Kaksi eroa, joilla ei kummallakaan ollut tekemistä toistensa kanssa, olivat yhtäkkiä yksi iso ja moniulotteinen solmu. Väärinkäsityksiä ja päättömiä syytöksiä sateli kummankin entisten puoliskojen suunnasta. Voin myöntää, että tuo oli yksi elämäni hankalimmista ajankohdista (eikä siitä nyt sen enempää), enkä olisi selvinnyt hengissä tästä kaikesta, jos minulla ei olisi ollut tätä kyseistä henkilöä ja muutamaa hyvää ystävää tukenani.


Minä olin solmu
jonka sinä avasit
istuit pimeässä niin kauan
niin kauan
että nukahdin
tulit uneeni
jäit kiinni kylkeeni
(Lyriikat: Scandinavian music group - Solmu)


Keskellä rikkoutuneiden parisuhteiden raunioita, tajusimme, että pidämme tämän kyseisen henkilön kanssa toisistamme kuitenkin enemmän kuin vain pelkkinä ystävinä. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Elämässä myllersi muutoksia niin isolla ryminällä ja nopealla tahdilla, etten edes osannut odottaa, enkä toisaalta myöskään pelätä. Yhtäkkiä ihmisestä, joka oli vielä puoli vuotta sitten lähes tuntematon, tuli ihminen, jonka kanssa kaikki tuntui todella luonnolliselta ja oikealta. Ja yhtäkkiä minusta, joka pelkäsi suuria muutoksia, kuoriutui ihminen, joka uskalsi rohkeasti lähteä kohti uusia seikkailuja, kun sydän niin sanoi. Yhtäkkiä tunsin taas olevani oma itseni, ja niin elossa. 

Nyt olen parisuhteessa tämän kyseisen henkilön kanssa. Vaikka polkumme oli aluksi kivinen, emme koskaan kompastuneet sen varrella.

Tälläisilla jutuilla on tapana tapahtua silloin kuin sitä vähiten osaa odottaa.



Ps. Lisättäköön vielä se, että pelkäsin turhankin paljon sitä miltä tämä kaikki näyttäisi muiden silmissä. (Siksi tämä postaus on lojunut pitkään luonnoksena.)
Fakta nro. 1: Kukaan ulkopuolinen ei vain yksinkertaisesti voi ymmärtää tätä, kun ei ole osana tätä tarinaa.
Fakta nro. 2: Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla tässä tapauksessa merkitystä.
Fakta nro. 3: Minä en ole koskaan tehnyt päätöksiäni kevyin perustein tai jos en ole täysin varma/valmis.
Ja tärkein, fakta nro. 4: Olen nyt pirun onnellinen!

(Otsikko: Ultra Bra - Siirrän sokeriastiaa)

14 kommenttia:

  1. Melkein voisi olla minun kirjoittama tämä teksti, sieltä melkein kahden vuoden takaa. Hyvin pienillä eroilla, oikeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten hassua, miten tällaiset jutut ymmärtää vasta sitten kun ne todella osuu omalle kohdalle..

      Poista
  2. :) Tässä sen taas huomaa, että asioilla on tapana järjestyä.

    VastaaPoista
  3. Tilannetta aikoinaan sivusta salaa seuranneena tuntuu siltä, että haluat vain putsata omaa mainettasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tässä ole mitään putsattavaa, kun ei ole tapahtunut mitään mikä voisi tahria mainettani.. (: Ja kuten tuossa aiemminkin kirjoitin, eivät ulkopuoliset tästä oikeastaan mitään tiedä. (Vaikka harvinaisen usein niin luulevat.)
      Juorut on juoruja, ei kaikkea kannata uskoa! (:

      Poista
    2. AHAHA, justiinsa! Se on just niin tota. Ulkopuoliset ne on heti viisaina kertomassa miten asioiden laita on. Toisaalta sen tavallaan ymmärrän, että kun monta asiaa tapahtuu päällekkäin ja/tai tosi lähellä toisiaan, onhan niiden helppo olettaa liittyvän toisiinsa. Vaikka eivät sitten liitykään.

      Harmillista on kuitenkin sitten se, kun sitä yrität joillekin selventää, niin eihän ne usko. Onneksi meidän tarinan kohdalla tärkeimmät ihmiset kyllä uskoivat että asia todella oli niinkuin se olikin, eivätkä päätelleet vaan omiaan.

      Poista
    3. Sitä alkaa väkisinkin miettimään, etteikö parisuhde voi koskaan muka päättyä ns. normaalisti, ilman että siihen liittyisi kolmatta ihmistä? Harmillista, että ihmiset olettavat heti niin.. Mutta totta tosiaan, tavallaan ymmärrän, että ulkopuolisten on helppoa olettaa asioita, jos monta asiaa tapahtuu päällekkäin ja/tai tosi lähellä toisiaan. Fakta on kuitenkin se, etteivät nämä ulkopuoliset tiedä puoliakaan tarinasta.

      Ne jotka todella minut tuntevat, tietävät, etten voisi ikinä pettää kenenkään luottamusta. Mun omatunto ei todellakaan kestäisi sellaista, enkä varmasti antaisi itselleni ikinä anteeksi moista.

      Poista
  4. Hieno kirjoitus! :) And welcome to Tampere!

    -Eräs Skyrim-fani :D

    VastaaPoista
  5. Mikä sai sinut kirjoittamaan ja julkaisemaan parisuhdekiemuroiden yksityiskohtia ulkopuolisille? Sanoit sen lojuneen kauan luonnoksena, miksi niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle kirjoittaminen on yleisesti vain todella tärkeä tapa käsitellä ajatuksia ja tuntemuksiani. Siinä missä jotkut muotibloggaajat avautuvat vaateostoksistaan, minä tykkään mennä sitä pintaa paljonkin syvemmälle. Avauduin nyt tässä postauksessa näistä suhdekiemuroista, koska onhan se vain elämää. Tarkemmat yksityiskohdat jätin aikalailla pois, koska tietyt asiat eivät vain ole julkaisukelpoisia. Rajansa siis kaikella.

      Ja miksikö siis julkaisin tekstin? Siksi, että: 1. Halusin jakaa tämän asian lukijoiden kesken. (Kysehän on siis myös kuulumisistani, joista mielestäni omassa blogissa on luonnollistakin kertoa.) 2. Haluan rohkeasti kirjoittaa herkistäkin aiheista. 3. Löytää mahdollisesti kohtalotovereita, yms. 4. Saada keskustelua aikaiseksi. 5. Ja kuten alussa sanoin, tämä on tapani käsitellä ajatuksia ja tuntemuksiani.

      Niin, ja teksti lojui pitkään luonnoksissa, koska harkitsen aina pitkään jokaista postaustani. Tämä käytäntö on siis kaikkien tekstien suhteen, ei vain tämän. Vaikka myönnettäköön, että arkahan aihe tämä oli.

      Poista
  6. mutta oi, minua tässä viehättää (kaikesta draamasta huolimatta) tuo teidän rakkaustarinanne! itse olen aika äänekäs ja eläväinen, mutta todella ujo. teidän tarinanne saa miettimään, pitäisikö sittenkin uskaltaa ottaa ensimmäinen askel jotakuta kiinnostavaa kohtaan, kuten tämä sinun rastapääsi teki! eihän siinä mitään häviä :--) älä välitä muiden puheista, vaan nauttikaa kun olette löytäneet toisenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuinen neuvo: Älä edes mieti, että pitäisikö, vaan ota rohkeasti se ensimmäinen askel jotakuta kiinnostavaa kohtaan! Siinä ei totta tosiaan häviä mitään! Tee se jo tänään, huomenna voi olla jo myöhäistä (:

      Kiitos!

      Poista
  7. Vaikka myö ollaan vaan tuttuja eikä silleen läheisissä tekemisissä, niin minuu silti ilahduttaa lukea, kun toinen on onnellinen elämässään. Odottamattomia asioita tapahtuu ja joskus ne johtavat onneksi iloisiin elämänmuutoksiin.

    Itse huomaan olevani jumissa tässä elämässä tällä hetkellä, enkä näe miten saisin tilanteen korjattua. Omakin suhde päättyi kuukausi takaperin eikä minun valinnastani, joten siinäkin on ollut oma hommansa saada pää taas järjestykseen.

    Itsekin olen halunnut päästä Tampereelle lukioajoista asti, mutta ei vielä tie ole sinne päätynyt. Toivottavasti siekin löydät sieltä nyt sit hommia, joita haluat tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asioilla on totta tosiaan tapana järjestyä ajan kanssa. Vaikka aluksi jokin tilanne voi tuntua toivottomalta, se kääntyy varmasti jossakin vaiheessa aivan toisin päin. Oon aina ollut sitä mieltä, että myös noilla huonoilla jutuilla/tapahtumilla on oma tarkoituksensa. Parisuhdekiemurat on aina hankalia juttuja, mutta samalla ne ovat todella kasvattaviakin. Elämä on loputon koulu, aina oppii ja tajuaa jotain uutta. Hurjan paljon voimia tuosta erosta ylipääsemiseen! ♥

      Toivottavasti siekin löydät jossakin vaiheessa jonkin suunnan elämässäsi, ettet tuntisi olevasi jumissa. (Tiedän nimittäin kokemuksesta, ettei tuo fiilis ole kovinkaan kiva.) Mitäpä jos vain hakisit rohkeasti töitä täältä Tampereelta tms, koska eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tärppäisi? Olisit sinäkin nimittäin varmasti uuden alkusi ansainnut! (:

      Poista