tiistai 10. toukokuuta 2011


Aamulla taivas oli tumma ja keli oli sateinen. Taivaanrannassa pilkotti hieman aurinko ja kevyt usva leijaili kaduilla. Ilmassa tuoksui sade; Kesäsade ja kostea nurmikko. Luonto tuntui heräävän henkiin kohinalla. Aamukastetta helmeili nurmikolla ja linnut heräilivät laulamaan. 
 Avasin ikkunan ja hengitin raikasta kesäsateen raikastamaa ilmaa keuhkoihini. Kello oli aivan liian vähän aamusta ja kohta piti jo juosta junaan ja sieltä töihin.  

Viihdyn keramiikkapajalla todella hyvin. Jos saisin valita, olisin siellä vaikka koko kesän. Ja vaikka vielä pidemmälle. 
Lahti tuntuu kodilta, vähän samalla tavalla kuin Kouvola ja Jyväskylä. Tiedättekö, kun joissakin paikoissa vaan tuntee olevansa oikeassa paikassa ? Siltä musta tuntuu aina juuri noissa kaupungeissa. Vaikka Kouvola on monien mielestä pieni tuppukylä, minä viihdyn täällä tällä hetkellä. Olen asunut täällä koko ikäni, elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ja tunnen jokaikisen kujan ja sopukan kuin omat taskuni. Lisäksi mulla on kaikki tärkeät ihmiset täällä (ainakin melkein kaikki) enkä haluaisi kuvitella ainakaan vuoteen kahteen muuttavani täältä pois. Tuntuu pahalta kuvitella, että vielä joskus loputkin rakkaista ihmisistä lähtee pois, omille teilleen, omiin kaupunkeihinsa. Saa nähdä minne elämä minua kuljettaa. Toivottavasti ei liian kauas rakkaista.
Olo on ollut koko viikon jotenkin runollinen. Se on taas tämä kevät. Herään henkiin.
Elämä tuntuu tällä hetkellä hyvältä, vaikka mulla onkin kamala ikävä mun ihmisiä. 

2 kommenttia: