Pikkuveljellä oli kaula syötynä
hymyilin huvittuneesti
samalla haikeus mylläsi sisälläni
kaksi vuotta nuorempi
yli pään pidempi
jo miehinen olemus
ehkä en vielä haluaisi hyväksyä
sitä tosiaa
että lapsuus loppuu
ja meistä tulee aikuisia
tosin
minun sisäinen lapsi ei kuole koskaan
aika kulunut nopeasti
ehkä liiankin lujaa
äiti kertoi tarinoita
siitä kun olimme pieniä
ja muistan jokaikisen
kymmenen yötä
ja sanon heihei teinivuosille
Elämäni kahdeskymmenes kevät on saapumassa
tekee mieli vetäistä korkokengät jalkaan
ja kävellä korot kopisten pitkin kuivia ja hiekattomia asfalttiteitä
Rakastan tätä tunnetta kun alan heräillä talvihorroksesta
kuin kuoriutuisin paksujen villapaitojen alta
Tänään aurinko kuumotti kasvoja
muutamia pisamia tullut lisää
vaikeaa olla hymyilemättä kelille
vaikkakin sielussa tuntuu hieman tyhjälle ja ontolle
kuin minusta puuttuisi pala
kirjoitat kauniisti. :---)
VastaaPoista